Diakoniatyöntekijät ovat kirkon työntekijöitä, jotka auttavat ihmisiä arkielämän ongelmissa, jotka liittyvät esimerkiksi talouteen, ihmissuhteisiin tai elämänhallintaan.
Mitä Suomi menettäisi, jos diakoniatyöntekijöitä ei olisi? ”Pulaan joutuneiden suomalaisten toivon näkökulma ohentuisi”
Papeille annetaan kirkossa enemmän tilaa kuin diakoniatyöntekijöille, sanoo Diakoniatyöntekijöiden liiton toiminnanjohtaja Tiina Laine.
Perjantaina 31. elokuuta Suomessa vietetään ensimmäistä kertaa diakonian viran päivää. Diakoniatyöntekijät ovat kirkon työntekijöitä, jotka auttavat ihmisiä arkielämän ongelmissa, jotka liittyvät esimerkiksi talouteen, ihmissuhteisiin tai elämänhallintaan.
Diakoniatyöntekijät ovat diakoneja ja diakonissoja. Diakonit saavat sosionomikoulutuksen ja diakonissat sairaanhoitajan koulutuksen. Kumpaankin tutkintoon kuuluvat myös kirkon työhön liittyvät erikoisopinnot.
1. Mitä Suomi menettäisi, jos diakoniatyöntekijöitä ei olisi, Diakoniatyöntekijöiden liiton toiminnanjohtaja Tiina Laine?
– Jonkun pitää näyttää elämässään umpikujaan joutuneille ihmisille, että toivoa on. Jos diakoniatyöntekijöitä ei olisi, pulaan joutuneiden suomalaisten toivon näkökulma ohentuisi.
– Diakoniatyöntekijällä on muitakin keinoja kuin kuunteleminen. Jos joku on saanut häätölapun, diakoniatyöntekijä osaa neuvoa häntä, että hei, tätä asiaa voidaan viedä eteenpäin näin ja lisäapua saa tuolta. Diakoniatyöntekijä pohtii ihmisen kanssa, mikä johti siihen, että nyt ollaan pulassa. Se vaatii ammatillista osaamista.
– Diakoniatyöntekijä pystyy pienissä määrin antamaan myös rahallista apua. Se on kuulunut seurakunnan elämään kirkon alkujuurilta asti.
2. Kaikki tietävät, mitä papit ovat. Miksi diakoniatyöntekijät ovat vähemmän tunnettuja?
– Papeille annetaan enemmän tilaisuuksia olla esillä. Ehkä papit ottavat tilaisuudet myös helpommin vastaan. Meillä on kirkossa hierarkkinen kulttuuri. Kyse on ammatti-identiteetistä, ja pappeja istuu enemmän päättävillä oksilla.
– Diakoniatyö tarjosi naisille ensimmäisiä koulutusta vaativia töitä kodin ulkopuolella 1870-luvulta alkaen. Mutta diakonissoilla oli tiukka yhteys diakonissalaitoksiin, ja laitosten johtajattaret olivat tosi napakoita tanttaroita. Siinä ei ollut oikein sallittua, että yksittäinen diakoniatyöntekijä olisi noussut barrikadeille.
– Diakoniatyöntekijät ovat tekemisen ja auttamisen mestareita, mutta usein he eivät ole sanoittamisen tai kirjoittamisen mestareita. Me elämme kuitenkin hirveän kirjallisessa maailmassa. Tämäkin on kuitenkin muuttumassa. Monet meidän diakoniatyöntekijöistämme ovat kouluttautuneet maisteriksi ennen kuin ovat vaihtaneet alaa diakoniatyöhön.
3. Diakoniatyöntekijät auttavat ihmisiä esimerkiksi rahaongelmissa ja perhekriiseissä. Mitä tekemistä tällä on Jumala- ja Jeesus-juttujen kanssa?
– Ihmisten auttaminen liittyy Jumala- ja Jeesus-juttujen ihmiskäsitykseen. Diakoniatyöntekijät ottavat ihminen todeksi kokonaisuutena.
4. Luterilainen kirkko käyttää diakoniatyöhön 12 prosenttia rahoistaan. Onko se riittävästi?
– Paikoitellen se on riittävästi. Rahasta päätetään seurakuntakohtaisesti. Joissain seurakunnissa diakoniatyöhön on riittävästi rahaa, toisissa se ei riitä alkuunkaan.
– Mutta se on ihan satavarma, että diakoniatyöntekijöitä ei ole riittävästi. Kirkko on vähentänyt diakonian virkoja viime vuosina. Esimerkiksi kanttoreiden ja papiston määrät sen sijaan nousivat viime vuonna. Se on kirkolta arvoratkaisu.
5. Miksi diakoniatyöntekijät käyttävät vihreää paitaa ja valkoista pantaa?
– Se on diakonian viran tunnus. Vihreä pantapaita helpottaa sitä, että diakoniatyöntekijä tunnistetaan.
– Kannustan diakoniatyöntekijöitä käyttämään vihreää paitaa enemmän. Siinä diakoniatyöntekijöillä on paljon opittavaa papistolta. Papit ovat ammatissaan oppineet käyttämään virkansa tunnuksia paljon selkeämmin.
Espoossa vihreät supersankarit jakavat vihreitä kuulia
Kymmenkunta Espoon seurakuntien diakoniatyöntekijää jalkautuu perjantaina 31. elokuuta Leppävaaran Selloon, Tapiolan Ainoaan ja Matinkylän Isoon Omenaan.
He pukeutuvat vihreisiin viittoihin, jotka kertovat siitä, että diakoniatyöntekijät ovat ”tosielämän supersankareita”. ”He toimivat armon, oikeudenmukaisuuden ja hyvän tekemisen puolesta”, kerrotaan Espoon seurakuntien tiedotteessa.
Diakonian viran päivänä viittasankarit jakavat kaduilla vihreitä kuulia.
– Elämä voi potkia päähän ketä vain ihmistä, ja silloin tarvitaan toisen ihmisen tukea. Espoolainen diakonia kohtaa päivittäin satoja ihmisiä, kertoo tempauksen koordinaattori, kehitysvammaistyön diakoni Minna Kovalainen.
– Diakoniassa ei kysytä kirkon jäsenyyttä tai uskonnollista kantaa, vaan avun tarvetta.
Espoon kuuden seurakunnan alueella työskentelee 48 diakoniatyöntekijää ja noin 800 diakoniatyön vapaaehtoista.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Keitä ne on ne sankarit? Se selviää Tikkurilan kirkon karaokeillassa
Ajankohtaista HengellisyysTilaisuudessa juhlitaan 150-vuotiasta diakoniatyötä.
