Koko maassa sukupuolineutraalin avioliiton kannattajia ja vastustajia on 45 prosenttia. Helsingissä 55 prosenttia kannattaa ja 35 prosenttia vastustaa. 10 prosenttia ei osaa sanoa. Kuva: Kirkon kuvapankki

Ajankohtaista

Pappi saattaa joutua päättämään, ryhtyykö rikolliseksi vai harhaoppiseksi

Kun avioliittolaki muuttuu maaliskuussa sukupuolineutraaliksi, pappi voi joutua valitsemaan, noudattaako hän lakia vai kirkon oppia. Viime kädessä kysymys on uskonnollinen.

12.09.2016 13:50
Juhani Huttunen

Pappi, joka ensi maaliskuussa mahdollisesti vihkii samaa sukupuolta olevia pareja, toimii todennäköisesti virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Piispainkokouksen selonteko kirkon nykyisestä avioliitto-opetuksesta ei anna mahdollisuutta vihkiä eikä siunata samaa sukupuolta olevia pareja.

– Tuomiokapitulilla ei kuitenkaan ole mitään rikoslakia, josta voidaan etukäteen tarkistaa laiminlyönneistä johtuvia seuraamuksia, sanoo Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin notaari Heikki Hämäläinen.

Perusperiaatteet pappisvirkaa koskevista sanktioista määritellään kirkkolaissa. Sen mukaan pappi voi laiminlyönnin laadusta riippuen saada varoituksen tai menettää pappisoikeutensa joko määräajaksi tai kokonaan.

Syitä sanktioihin voivat olla papin sopimaton käyttäytyminen, laiminlyönnit pappisvirassa, pappislupauksesta poikkeaminen tai esimerkiksi sellainen rikostuomio, joka osoittaa henkilön sopimattomuuden papiksi.

Kirkkolaki ei Hämäläisen mukaan kuitenkaan nimeä yksittäisiä laiminlyöntejä tai rikkeitä, joista nopeusrajoituksen rikkomisen tavoin voitaisiin automaattisesti määrätä rangaistus.

– Jokainen yksittäinen tilanne tutkitaan tapauskohtaisesti, Hämäläinen sanoo.

– Emme voi etukäteen päättää, että jossain tietyssä tapauksessa on kyse esimerkiksi vähintään erottamista edellyttävästä virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä.

Vihkivelvollisuudesta on eri tulkintoja

Uusi avioliittolaki saattaa aiheuttaa toisenkinlaisen ongelman. Siviilioikeuden professori Urpo Kangas on aiemmin todennut, että jos pappi uuden avioliittolain voimaantulon jälkeen vihkii samaa sukupuolta olevan parin, tällainen avioliitto on juridisesti pätevä.

Kankaan mukaan hiippakuntien tuomiokapituleilla ei ole perusteita rangaista vihkimisen toimittanutta pappia.

Lisäksi Kankaan mukaan on mahdollista, että pappi, joka ei pyydettäessä vihi samaa sukupuolta olevaa paria, saattaa rikkoa yhdenvertaisuuslakia.

Piispainkokous tulkitsee uutta avioliittolakia niin, että kirkolle ei siitä synny vihkivelvollisuutta. Tästä on olemassa kilpailevia tulkintoja."
– Helsingin tuomiokapitulin notaari Heikki Hämäläinen

Avioliittolaki ei automaattisesti edellytä, että uskonnolliset yhteisöt vihkivät samaa sukupuolta olevia pareja. Epäily syrjimissyytteestä nousee siitä, että uskonnollisten yhteisöjen täytyy itse juridisesti sitovissa asiakirjoissaan nimenomaisesti todeta, ettei niiden käsitys avioliitosta sisällä samaa sukupuolta olevia pareja. Kirkon juridisissa asiakirjoissa ei tätä sanota ääneen, vaikka sen mukaan avioliitto kuuluukin vain miehelle ja naiselle.

– Piispainkokous tulkitsee uutta avioliittolakia niin, että kirkolle ei siitä synny vihkivelvollisuutta. Tästä on olemassa kilpailevia tulkintoja, joista mitään ei ole vielä testattu oikeaksi, sanoo Heikki Hämäläinen.

Pappisliiton lakimies ei kommentoinut Kirkko ja kaupungille, mitä seurauksia papille voi olla siitä, jos hän vihkii samaa sukupuolta olevan parin tai jättää pyynnöstä huolimatta vihkimättä.

Ville Rannan pilapiirroksessa papit ovat tiukassa paikassa. Piirros julkaistiin Valomerkissä 5.9.

Avioliitto on myös uskonopin asia

Ensi keväänä papeille voi ainakin teoreettisesti syntyä tilanne, jossa heidän täytyy joko seuraamalla kirkon oppia vastustaa valtiovaltaa tai noudattamalla lakia hylätä kirkon oppi.

Itä-Suomen yliopiston systemaattisen teologian professorin Antti Raunion mukaan papin, joka hylkää kirkon olemassa olevan opin, pitää pystyä perustelemaan teologisesti, että kirkon vallitseva näkemys on harhaoppia.

– Jos ajatellaan, että kristillinen rakkaus ei nykyisen käsityksen pohjalta toteudu tiettyjen ihmisten kohdalla niin kuin pitäisi, voisi luonnollisen moraalitajun ja rakkauden perusteella toimia toisin kuin kirkolliskokous on päättänyt, Raunio sanoo.

Hänen mukaansa tähän liittyy kuitenkin ongelmia.

Luonnollisen moraalitajun ja rakkauden perusteella voisi toimia toisin kuin kirkolliskokous on päättänyt."
– Systemaattisen teologian professori Antti Raunio

– Pohjoismaisessa luterilaisessa teologiassa etiikka on ymmärretty usein pelkästään luonnolliseen moraalitajuun perustuvaksi ja tilanteiden mukaan muuttuvaksi asiaksi, Raunio sanoo.

– Tämä näkemys toimi melko hyvin yhtenäiskulttuurin oloissa, joissa moraalitaju ja arvot olivat hyvin samansuuntaisia. Nykyään arvojen ja moraalitajun lähteet ovat niin moninaiset, että mainittu näkemys kaipaa täsmennystä.

Asia olisi Raunion mukaan helppo, jos kirkon kannan perustaksi riittäisi yleinen mielipide.

– Tällöin luterilaisuus tulkitsisi etiikkansa niin, että se edellyttää aina ihmisten enemmistön moraalitajun seuraamista.

Kristillinen käsitys avioliitosta ei Raunion mukaan pohjimmiltaan ole muuttuvaa etiikkaa vaan pysyvää uskonelämän aluetta. Juridisista yhtäläisyyksistään huolimatta yhteiskunnallinen avioliitto ei käsitteellisesti ole identtinen kirkollisen avioliiton kanssa.

– Luterilaisen opin mukaan avioliitolla sekä äidin ja isän tehtävillä tai "viroilla" on myös Jumala-suhdetta ja pelastusta koskeva ulottuvuus. Tämä näkemys elää edelleen aika vahvana, vaikka monet tietenkin pitävät sitä vanhentuneena lähtökohtana.