Parempi myöhään
Samaa ikäluokkaa. Pastori Inari Varimon, 30, ensimmäisen aikuisrippikoulun oppilaina olivat Risto Rantanen, 26, ja Paula Kahila, 28. Kuva: Patrik Lindström

Samaa ikäluokkaa. Pastori Inari Varimon, 30, ensimmäisen aikuisrippikoulun oppilaina olivat Risto Rantanen, 26, ja Paula Kahila, 28. Kuva: Patrik Lindström

Parempi myöhään

Paula Kahila, 28, kävi lapsena seurakunnan päiväkerhossa, mutta sitten vanhemmat erosivat kirkosta. Kahila sai valita koulussa uskonnon ja elämänkatsomustiedon välillä ja päätyi jälkimmäiseen.

”Se oli aika iso päätös seitsemänvuotiaalle. Kävin kouluni Itä-Helsingissä, ja luokassa oli paljon maahanmuuttajia ja kirkkoon kuulumattomia. Vain kaksi oppilasta kävi uskonnontunneilla.”

Samalla jatkumolla rippikoulukin jäi käymättä. Aikuisena Kahila heräsi kuitenkin ajattelemaan asiaa ja päätti, ettei hän halua perinteiden katkeavan kohdallaan. Kirkosta erkaantumiselle ei ollut mitään hyvää syytä.

Risto Rantanen, 26, mietti kirkon jäsenyyttä ensimmäisen kerran hakiessaan opiskelupaikkaa Turun Diakonia-ammattikorkeakoulusta. Opiskelupaikka järjestyi kuitenkin Helsingistä, ja Rantanen opiskelee parhaillaan viittomakielen avustajaksi.

”En tiedä, mistä lopullinen kimmoke rippikoulun käymiseen tuli. En ollut ajatellut, että liittyisin koskaan kirkkoon”, Rantanen sanoo.

Toiseen yritykseen vastattiin

Ensimmäisen kerran Kahila selvitti mahdollisuuksia rippikoulun käymiseen jo vuonna 2010. Hän täytti Usko toivo rakkaus-nettisivulta löytämänsä hakemuksen, mutta kirkosta ei vastattu yhteydenottoon.

Viime talvena Kahila palasi asiaan ja lähetti sähköpostia Inari Varimolle, joka oli juuri aloittanut Olarin seurakunnan aikuisrippikoulusta vastaavan pastorin tehtävässä.

Tällä kertaa kaikki eteni nopeasti. Kahila ja Varimo pääsivät suunnittelemaan kevään tapaamisia. Ryhmän koko kasvoi kahteen, kun Risto Rantanen täytti Espoon seurakuntien sivuilta löytämänsä nettilomakkeen.

Kaksi ystävää kummeiksi

Aikuisrippikoulu eroaa nuorten rippikoulusta muun muassa siinä, että rippikoululaisen ei tarvitse etsiä kalenterista aikaa leirijaksoon. Pienempi ryhmäkoko antaa mahdollisuuden sisällön räätälöintiin.

”Paula ja Risto lukivat vähän eri kirjoja”, Varimo kertoo.

Sekä Kahila että Rantanen lukivat katekismuksen lisäksi muun muassa pastori-kirjailija Jaakko Heinimäen kirjan Cafekismus (Kirjapaja 2011). Oheismateriaalina käytettiin myös Usko toivo rakkaus -nettisivujen aikuisrippikoulutehtäviä.

Kolmikko tapasi kevään aikana yhteensä viisi kertaa. Sitten oli konfirmaatioiden vuoro. Viimeisen kerran he kokoontuivat ehtoollisjumalanpalvelukseen jo tutuksi tulleessa Matinkappelissa.

Rantanen ei ollut aikaisemmin kuulunut kirkkoon, joten hänet kastettiin konfirmaation yhteydessä. Rantanen pyysi kaksi ystäväänsä kummeiksi.

Kahila puolestaan pyysi Varimoa häihinsä vihkipapiksi.

Armosta ei tingitty

Kahila ja Rantanen kuvaavat tapaamisia intiimeiksi, avoimiksi ja turvallisiksi. Kahilan mukaan olo tuntui keskustelujen jälkeen tasapainoiselta, vaikka takana olisi ollut hektinen työpäivä markkinointitoimistossa.

Rantanen nyökkää sanoille. ”Peesaan Paulaa tässäkin kohdassa.”

Keskusteluissa kohdattiin myös näkemyseroja. Esimerkiksi hyvän tekemisen merkityksestä ja suhteesta Jumalan armoon käytiin monta tiivistä keskustelua.

Siinä kohdassa pappi oli tinkimätön.

”Ihminen ei vanhurskauta itse itseään, vaan Jumala”, Varimo sanoo.

Kahila kokee, että aikuisena hän pystyi ammentamaan rippikoulusta enemmän kuin jos olisi käynyt sen 15-vuotiaana. Kirkkokäynneillä Kahila pohti, mikä karkottaa hänen ikäluokkansa kirkosta.

”Jumalanpalvelusten osallistujien keski-ikä on varsin korkea. Jäin miettimään, keitä siellä on enää 20 vuoden kuluttua.”

Uusi kokemus papillekin

Risto Rantasen vanhemmat reagoivat tietoon aikuisrippikoulusta toteamalla, että ”Aha, se on sun asiasi.” Muutama ystäväkin tietää asiasta.

”Uskonasioiden tuputtaminen väkipakolla ei ole minun juttuni. Jos jollakulla herää kiinnostus, kerron tarkemmin”, Rantanen sanoo.

Kun Paula Kahila kertoi rippikoulusta omille ystävilleen, järjestely hämmästytti heitä. ”He ihmettelivät, että saan papilta näin paljon aikaa”, Kahila sanoo.

Aikuisrippikoulun pitäminen omaan ikäluokkaan kuuluville oppilaille oli myös 30-vuotiaalle Inari Varimolle uusi kokemus.

”Odotin keskustelujamme ja sain niistä paljon. Päivittäisessä papin työssä ei useinkaan pääse puhumaan uskonasioista kahta tuntia.”

Aikuisten ryhmät alkavat

Tästä syksystä alkaen espoolaisilla on mahdollisuus käydä rippikoulu aikuisille suunnatussa ryhmässä. Ensimmäinen ryhmä aloittaa Tapiolassa 18. lokakuuta. Espoon seurakuntien yhteisiä ryhmiä käynnistyy parin kuukauden välein.

”Tähän saakka aikuisrippikouluja on järjestetty enimmäkseen yksityisesti. Ryhmissä oppilailla on mahdollisuus oppia myös toisiltaan”, kasvatustyön pastori Marko Autio kertoo.

Aikuisrippikouluja järjestetään suomen lisäksi englannin kielellä. Suunnitteilla on myös vironkielinen opetusryhmä.

Ryhmissä käytetään kirkon yhteistä aikuisrippikoulun verkkopalvelua, jonka oppimateriaalin viime viikolla kokoontunut piispainkokous hyväksyi.

Vuosittain aikuisrippikoulun käy noin 60–70 espoolaista ja kaikkiaan yli tuhat suomalaista.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi