Äiti Pauliina Puranen pitää sylissään kastevauva Akselia, jota onnittelee serkku Aisla Sairanen, 2.
Parhaat asiat elämässä ovat lahjaa
Leppävaaran seurakunnan Kastepäivässä neljätoista espoolaista sai kasteen. Heidän joukossaan oli vauvoja, leikki-ikäisiä ja yksi teini-ikäinen.
Leppävaaran kirkossa Espoossa on rauhallinen tunnelma. Pauliina Puranen pukee perheen vauvaa kastepukuun, ja hänen puolisonsa Juha Manninen huolehtii perheen esikoisesta, alle 2-vuotiaasta Viljamista. Kasteeseen on enää kymmenen minuuttia ja virretkin on vielä sopimatta, mutta se ei vanhempia hermostuta.
He ovat hyvillään siitä, että kastejuhla ei edellytä heiltä muuta kuin kirkolle saapumista. Leppävaaran seurakunta on luvannut huolehtia kaikesta aina kastepuvusta ja kastemaljasta virsikirjoihin, pappiin ja kakkukahveihin.
Meneillään on seurakunnan järjestämä Kastepäivä, jonka aikana kastetaan 14 lasta. Kasteen saa yhden päivän aikana kaksi vauvaa, neljä noin 1-vuotiasta, seitsemän leikki-ikäistä sekä yksi 14-vuotias. Kasteet järjestetään perhekunnittain.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon opetuksen mukaan ihminen otetaan kasteessa Jumalan lapseksi. Kasteen myötä hänestä tulee kotiseurakuntansa ja koko maailmanlaajuisen kirkon jäsen. Kaste on kristittynä olemisen perusta, liitto Jumalan ja ihmisen välillä, ja muut kirkolliset toimitukset perustuvat siihen.
Viisi minuuttia ennen Pauliina Purasen ja Juha Mannisen kuopuksen kastetta nuorisopappi Tatu Kotilainen tulee sakastiin. Hän vaihtaa perheen kanssa kuulumiset ja kysyy ketkä kummeista rukoilevat Kummien rukouksen. Sitten on aika sopia virsistä ja lauluista.
Kotilainen hyräilee Maan korvessa kulkevi lapsosen tie -laulua.
”Ei sitä!” Puranen huudahtaa.
”Ahaa, liian synkkä? Olisiko tämä parempi?” Kotilainen kysyy ja tapailee Mä silmät luon ylös taivaaseen -virttä.
Sopimus syntyy, ja on aika aloittaa kastejuhla. Suurin osa Kastepäivän perheistä osallistuu päivään pienellä porukalla, osa vain oman perheen kesken, mutta Puranen ja Manninen ovat kutsuneet kirkolle 50 henkeä. Tilanne on vieraille tuttu, koska myös perheen esikoinen Viljami kastettiin Leppävaaran seurakunnan Kastepäivässä vuonna 2012.
”Meillä on ollut hyvä tuuri näiden kastepäivien kanssa”, isä Manninen hymyilee.
Leppävaaran seurakunnan tiedottajan Laura Vähäsarjan mukaan Marianpäivänä järjestetty Kastepäivä keräsi ilmoittautumisia ennätysvauhdissa: kaikki ajat tulivat täyteen.
Vähäsarja kertoo, että Kastepäivä palvelee niitä perheitä, joilta lapsi on jäänyt syystä tai toisesta kastamatta tähän asti. Jotkut perheet tuovatkin kaikki lapseensa kasteelle kerralla. Kastepäivä on oiva vaihtoehto myös niille tuoreille vanhemmille, jotka haluavat järjestää juhlan vaivatta.
Vaikka kasteita on päivän aikana useita, jokaiselle perheelle on varattu kiireetön toimitus ja kakkukahvit – siitä pitävät huolen papit, vahtimestarit, emännät, vapaaehtoiset ja kaksi sakastia eri puolilla kirkkoa.
Leppävaarassa vapaaehtoisena Kastepäivään osallistuva Eeva Saarinen lahjoittaa jokaiselle kastettavalle itse kudotut töppöset, tai sukat, mikäli kastettava on esimerkiksi 14-vuotias.
Kun kastetoimitus alkaa kirkkosalissa, kaikki 50 vierasta istuvat hiljaa. ”Kiitos siitä, että taivasten valtakunta kuuluu juuri lapsille”, pappi sanoo. Kuin vahvuudeksi sille, yksi kummeista lukee otteen Markuksen evankeliumista, joka tunnetaan myös Lasten evankeliumina: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.”
Kastepuheessaan Tatu Kotilainen nostaa esiin kaksi asiaa, jotka tulevat esiin kastevauvan äärellä: Ensinnäkin pienessä lapsessa Jumala näyttää luomisensa voiman. Toiseksi lapsi näyttää meille rakkauden voiman meissä itsessämme, sen miten lapsi saa meidät rakastamaan enemmän kuin mitään muuta.
Juha Mannisen ja Pauliina Purasen kuopus saa nimekseen Akseli Onni Matias. Pappi kutsuu kaikki 50 vierasta kastevauvan ympärille siunaamaan häntä yhdessä. Pienimmät siunaavat kädet yltävät hädin tuskin papin vyötärölle asti.
Kakkukahveilla isoäiti Kaija Manninen kiittelee sitä, että kaikki pyydettiin siunaamaan vauvaa. Aiemmin hän ei ole tähän tapaan törmännyt.
”Olipa hyvin keksitty! Jokainen pääsi osallistumaan. Tosi lämmin tilaisuus kaiken kaikkiaan, ja kivaa että seurakuntaan sai kutsua näin ison joukon”, Manninen sanoo.
Yhden porukan vielä kahvitellessa ja lusikoidessa kinuskikakkua emäntä Heli Kuutin kattamasta pöydästä, vahtimestari Mia Jussmäki on jo viemässä seuraavaa juhlaväkeä sakastiin. Nyt vuorossa ovat Jatta, Matthew, Janika ja Nico Leach. Kasteen ovat saamassa Janika, 10, ja Nico, 8. Vähältä piti, ettei kastettavien joukossa olisi ollut myös isä Matthew, mutta aie kaatui lopulta rippikoulun ja konfirmaation puutteeseen.
”Palataan asiaan sitten, kun ne on hoidettu”, Jatta Leach hymyilee.
Hän kertoo, että hänen miehensä perhe Englannissa päätti aikoinaan, että lapset saavat itse päättää ottavatko kasteen vai eivät. Jatta ja Matthew päättivät käyttää samaa metodia omien lasten kohdalla.
”Nyt, kun täällä Espoossa tarjottiin tätä helppoa tapaa, tuli ajankohtaiseksi ottaa lasten kanssa asia esiin.”
Ja täällä he nyt ovat, Janika ja Nico, sovittamassa valkoisia kastealboja ylleen.Heitä naurattaa hiukan se, että ensimmäistä kertaa elämässä heillä on samanlaiset vaatteet päällä.
”Saako tämän omaksi? Kuuluuko tähän hattua?” Nico kysyy. Eivätkä kysymykset lopu siihen.
”Omistaako pappi tämän kirkon? Nukkuuko se täällä? Milloin tämä menee kiinni? Mitä sä teet?”
Viimeinen kysymys on suunnattu vahtimestarille, joka laskee kraanasta vettä.
”Mä lasken kastevettä teille, että se tulee lämpimäksi”, vastaus kuuluu.
”Sattuuko se?” Nico haluaa tietää.
”Ei”, Mia Jussmäki hymyilee.
Eeva Saarinen tuo Janikalle ja Nicolle lahjasukat, ja kastelapset valitsevat niistä hyvillään.
”Saadaanko me muuta?” Nico virnuilee.
”Saatte kasteen. Eikö se ole jo aika paljon? Pääsette seurakunnan leireille ja rippikouluun”, Jatta Leach toteaa lempeästi.
Kastepappi Hanni Raiskio tulee sakastiin ja kertaa vielä tärkeimmät asiat, kuten sen, että hän aikoo piirtää ristinmerkin Janikan ja Nicon otsaan ja rintaan. Kun Nicolle on varmistettu, että piirtäminen ei tapahdu oikealla kynällä, voi kastetilaisuus alkaa.
Pappi lukee psalmia 139, jossa psalminkirjoittaja ihmettelee olemassaoloaan Jumalalle. Lukiessaan hän katsoo vuoron perään Janikaa ja Nicoa: ”Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.”
Kastepuheessa Hanni Raiskio puhuu valkoisesta väristä, johon kastesisaruksetkin ovat tänään pukeutuneet.
”Saatte kietoutua näihin vaatteisiin kuin Jumalan rakkauteen. Te olette Jumalan omia.”
Janika ja Nico kumartavat päänsä kastemaljan ylle, jotta pappi voi kastaa heidät. Äiti Jatta pyyhkii heidän otsatukkansa valkoisella liinalla.
Lopuksi otetaan esille kastekynttilä.
”Kynttilää voi polttaa vaikka aina silloin, kun kummit ovat kylässä. Sen liekki kertoo siitä, että rukous teidän puolestanne nousee Taivaaseen”, pappi sanoo.
Kasteen jälkeen on aika siirtyä kakun ja mehun kimppuun. Kun Nicolta kysytään, oliko jännittävää, hän osoittaa seinällä riippuvaa ristiinnaulittua Jeesusta esittävää taideteosta ja sanoo:
”Tuo on jännittävää.”
Harvoin käy niin, että kastettu alkaa heti haastaa kastepappiaan teologisilla kysymyksillä, mutta nyt tapahtuu juuri niin. Hanni Raiskio vastaa kuuliaisesti esimerkiksi siihen, mitä tarkoittaa messias tai miksi Jeesusta rangaistiin, vaikka hän ei ollut tehnyt mitään väärää.
Jatta Leachin mukaan kotona on keskusteltu näistä jutuista viime aikoina.
”Ja kun Nico haluaa tietää jotain, hän kysyy.”
Janika puolestaan odottaa pääsyä seurakuntien leireille, yhdessä kavereidensa kanssa. Ja muutamien vuosien kuluttua onkin rippikoulun aika.
Illan jo hämärtyessä kirkon ulkopuolella Kastepäivän viimeinen osallistujaperhe saapuu sakastiin. Yksi kastettavista kantaa sylissään toista, nimittäin 14-vuotias Markus 1-vuotiasta Annaa. Kolmas kastettava, Annan kaksoissisko Elina, saapuu isänsä Vesa Mäntyharjun sylissä, ja äiti Heli Mäntyharju kantaa poppoon tavaroita ja vaatteita. Perheen kaikki kolme lasta kastetaan tänään.
Sakastissa Markuksen eteen ilmestyy paperi.
”Kun olet yli 12-vuotias, sinulta tarvitaan oma suostumus kasteeseen”, pappi Merja Alanne sanoo.
Kirkossa kaikki kolme saavat kasteen vuorollaan. Markukselta kysytään vielä, tahtooko hän, että hänet kastetaan kristilliseen uskoon. Kun pappi siunaa Annan ja Elinan pyhällä ristinmerkillä, nämä tutkailevat keskittyneinä vanhempiensa kasvoja. Isovanhemmat istuvat penkissä.
”Parhaat asiat elämässä ovat lahjaa”, pappi sanoo kastepuheessaan.
Toimituksen jälkeen seurakuntasalissa tarjoillaan viimeiset kakunpalat, pullat, keksit ja kahvikupilliset.
Heli Mäntyharjun mukaan Kastepäivä oli tilaisuus, johon oli helppo tarttua. Hän kuuluu kirkkoon, mutta hänen miehensä ei. Kastepäivä oli kuitenkin molempien mielestä hyvä vaihtoehto.
”Tämä oli uudenaikainen tapahtuma. Kastetoimitus oli kaunis eikä mitään puuttunut. Arvostan, että seurakunta järjesti kaiken näin hyvin, pienellekin porukalle.”
Vasta kastettu Markus kertoo, että hän pohti aluksi, haluaako kasteen, mutta teki sitten päätöksen.
”Äidin puolella suvussa on paljon kristittyjä. Päätin sitten itsekin liittyä uskoon. Tuntui aika hyvältä katsoa siskoja, kun heidät kastettiin.”
Seuraava Kastepäivä on Hiljaisuuden kappelissa kauppakeskus Isossa Omenassa la 17.5. kello 10–17.Kastepäivä on avoin kaikille ja kaikenikäisille, joita ei ole kastettu kristillisen kirkon yhteyteen. Kasteita järjestetään Hiljaisuuden kappelissa tasatunnein kello 10–16. Kastetoimituksen jälkeen Omenan Olohuoneessa on juhlavieraille valmiina kakkukahvit ja pientä suolaista sekä lapsille onnittelukorttiaskartelua. Lisätietoa päivästä juha.virta@evl.fi, p. 040 565 0012.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kastepäivässä pienet ja isot saavat kasteen
AjankohtaistaKaste on pastori Antti Kruusin mielestä parasta, mitä vanhemmat voivat antaa lapselleen.