Pelimannimusiikki ja virret yhdistyvät Pyhän Laurin kirkossa
– Psalttamus-duomme konserteissa ei ole paljon sanoja. Menemme musiikki edellä, sanoo Timo Alakotila.

– Psalttamus-duomme konserteissa ei ole paljon sanoja. Menemme musiikki edellä, sanoo Timo Alakotila.

Pelimannimusiikki ja virret yhdistyvät Pyhän Laurin kirkossa

Timo Alakotilan mielestä pelimannimusiikkiin liittyy jotain mystistä tuttua.

Psalttamus on yksi uusimmista kokoonpanoista, jossa säveltäjä, muusikko, taiteilijaprofessori Timo Alakotila soittaa. Duossa soittaa ja laulaa myös Senni Valtonen.

Alakotilan soittimia ovat piano ja harmoni. Valtonen soittaa kanteletta ja erilaisia puhaltimia. He tapasivat Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolla, jossa Alakotila on opettanut vuodesta 1989.

Psalttamus esittää pelimannivirsiä, eli virsiin lisätään pelimannikappaleita ja päinvastoin.

– Senni on multi-instrumentalisti ja kanttori, ja meille tuli idea yhdistää pelimannikappaleita ja virsiä. Emme hirveästi funtsineet, että "nyt tehdään hieno juttu". Mutta kun kolme vuotta sitten meillä oli ensimmäinen konsertti Espoon tuomiokirkossa, ihmiset pitivät musiikistamme ja se poiki lisää konsertteja, Alakotila kertoo.

Yhtä oleminen ei ole mikään Suomi-juttu, vaan pelimannit ovat yhtä myös kansainvälisesti.

Soittaminen alkoi harmonilla

Timo Alakotila soittaa ainakin viidessätoista eri kokoonpanossa. Hän soittaa pääosin pelimannimusiikkia, mutta myös muun muassa tangoja, 60-luvun musiikkia ja Edith Piafin klassikkoja. Alakotila aloitti soittamisen harmonilla.

– Sain isän kautta kipinän kansanmusiikkiin. Isä soitti harmonikalla vanhaa tanssimusiikkia ja viululla pelimannimusiikkia. Muistan myös sen, kun Konsta Jylhä kävi koulussamme vierailulla. Olen käynyt Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla vuodesta 1973 alkaen. Aloitin harmonin soittamisen Kaustisen Järvelän pelimanneissa.

Pianoa Alakotila alkoi soittaa 15-vuotiaana. Viehtymyksensä pelimannimusiikkiin Alakotila arvelee osittain olevan sattumaa, mutta hän kertoo pelimannimusiikin menevän "tänne", ja laittaa kätensä sydämen kohdalle.

– Pelimannimusiikissa on jotakin mystistä tuttua, jota en osaa selittää.

Alakotila kertoo, että pelimannimusiikki yhdistää sekä ammattimuusikoita että harrastajia. Festivaaleilla ja jameissa kaikki ovat yhtä.

– Pidän paljon ruotsalaisesta pelimannimusiikista. Soitan sitä Arto Järvelän ja Hans Kennemarkin kanssa. Yhtä oleminen ei ole mikään Suomi-juttu, vaan pelimannit ovat yhtä myös kansainvälisesti.

Säveltäminen on käsityötä

Kun Timo Alakotilalta tilataan sävellyksiä, useimmiten tilaajat haluavat kansanmusiikkivaikutteista poljentoa tai jotain sen tapaista. Alakotila haluaa kuitenkin säveltää monenlaista, vaikka arveleekin teoksiinsa aina tulevan hänelle ominainen flavor mukaan. Hän säveltää niin sinfoniaorkestereille kuin jazzbändeille.

– Säveltäminen on käsityötä. Siinä ei ole mystiikkaa. Tulevathan ne sävelmät jostain, mutta säveltäminen alkaa jostain hyvin pienestä impulssista, jonka pohjalta keksii lisää. Mitä enemmän sitä tekee, sitä enemmän taito kehittyy.

Toisin kuin monet Alakotila ei inspiroidu luonnossa kävelemällä. Maailma on hänen mielestään aivan liian iso siihen, että sävellys tulisi säveltämällä satunnaisesti jotakin jollekin.

– Sävellyksen löytymiseen saattaa riittää deadline. Tai se auttaa, että tietää yhtyeen, sen soittimet tai tyylin. Kaikki rajoitukset auttavat.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi