Eeva Putro on yksi näytelmän Linkoloista. Ajatuksena on tuoda esiin ristiriitaisen päähenkilön eri puolia. Kuva: Joonas Brandt
Pentti Linkola rakasti lintuja mutta vihasi ihmiskuntaa – särmikäs luonnonsuojelija nähdään nyt eri hahmoissa Kansallisteatterin näyttämöllä
Jos Pentti Linkolan opit olisi otettu vakavasti, eläisimme Pohjois-Korean kaltaisessa tiukasti säädellyssä valtiossa, sanoo radikaalista ympäristöfilosofista kertovan näytelmän toinen käsikirjoittaja, Linkolaa näyttelevä Eeva Putro.
Helsingin Kalliossa asuva Eeva Putro on juuri saanut Aatos-poikansa nukahtamaan päiväunille. Putro on tuore äiti, sillä hän kävi hakemassa adoptiolapsensa Intiasta muutama kuukausi sitten.
Lapsen hoitamisen ohella näyttelijä harjoittelee Atro Kahiluodon ohjauksessa Kansallisteatterin näytelmää Pentti Linkola – kaltaisemme? Hän on myös käsikirjoittanut näytelmän Kahiluodon kanssa.
– On hienoa tehdä yhteistyötä Atron kanssa. Hänen ohjaustyönsä tekivät minuun vaikutuksen jo 14-vuotiaana, jolloin näin niitä ensimmäisen kerran Teatteri Jurkassa. Myöhemmin olen sitten näytellyt hänen ohjauksessaan.
Käsikirjoituksen tekeminen lintutieteilijä-luonnonsuojelija Pentti Linkolasta on tuntunut sikälikin luontevalta, että Putro on opiskellut ennen näyttelijäopintojaan biologiaa. Sittemmin hän on myös tehnyt elokuvakäsikirjoituksia, joista yksi on palkittu Tove-elokuva.
– Tiesin Pentti Linkolasta suurin piirtein sen, että hän oli kalastaja, jonka mielestä kaikkien pitäisi luopua elintasostaan ja muuttaa metsään.
– Ennen näytelmän kirjoittamista luin Riitta Kylänpään elämäkerran Linkolasta ja muuta häneen liittyvää kirjallisuutta. Keskustelin sitten Atron kanssa, mitä ajatuksia ne herättivät ja miten niistä saisi koostettua yleisöä puhuttelevan esityksen.
Pentti Linkola tunnettiin kalastajana ja radikaalina ympäristöfilosofina. Kuva: Markus Pentikäinen.
Suurta myötätuntoa lintuja kohtaan
Pentti Linkolan ajatuksista osa tuntuu Eeva Putrosta todella radikaaleilta ja osa suorastaan kamalilta. Esimerkiksi Linkolan inho ihmiskuntaa kohtaan ja siihen liittyvä väestön karsiminen puistattaa Putroa.
– Jos Linkolan opit olisi otettu vakavasti, eläisimme Pohjois-Korean kaltaisessa tiukasti säädellyssä valtiossa. Hänen visioimassaan ihanneyhteiskunnassa olisi yksipuoluejärjestelmä ja vain pieni määrä koulutettuja ihmisiä, Putro sanoo.
– Ehkä Linkola halusi herätellä ihmisiä kärkkäillä mielipiteillään. Yksityishenkilönä hän oli leppoisa ja ihmisrakas, ja olihan hänellä itselläänkin kaksi lasta. Hänen luontorakkauteensa voi myös hyvin samastua.
On kiinnostavaa, miten hän tunsi niin suurta myötätuntoa joitakin lajeja kohtaan.
Näytelmän punaisena lankana kulkee se, että Linkola rakasti enemmän lintuja kuin ihmisiä.
– On kiinnostavaa, miten hän tunsi niin suurta myötätuntoa joitakin lajeja kohtaan, mutta samalla hän pystyi toimimaan kalastajana.
Näytelmässä kaikki näyttelijät ovat vuorotellen Linkoloita. Putron mukaan ajatuksena on leikitellä ja tuoda esiin Linkolan ristiriitaisen persoonan eri puolia. Toisella tasolla näyttelijät kertovat, mitä he itse ajattelevat Linkolasta ja luonnon tilasta nyt.
Esityksessä kuullaan Roni Martinin säveltämää musiikkia, joka on saanut vaikutteita muun muassa flamencosta ja synagogalauluista. Lisäksi mukana on tanssia, jonka koreografian on tehnyt Panu Varstala.
Eeva Putro adoptoi Aatoksen Intiasta tämän vuoden alussa. Kuva: Joonas Brandt
Intian ympäristön tila avasi silmiä
Eeva Putron poika asui adoptioon saakka Pohjois-Intiassa sijaitsevassa lastenkodissa. Putro ei kuitenkaan adoptoinut lasta ideologisista syistä.
– En vain tunne tarvetta lisääntyä biologisesti. Haluan silti pitää huolta lapsesta, jolla ei muuten olisi mahdollisuutta kasvaa vanhempien kanssa.
Intiassa Putro sai vavahduttavan kosketuksen maailman saastumiseen.
– Olen käynyt Intiassa aiemminkin ja rakastan sen kulttuuria, mutta maan saastuneisuus hirvittää. Köyhyys ja toisaalta myös välinpitämättömyys aiheuttavat sen, että roskat vain heitetään ympäristöön. Tajusin taas kerran, miten hieno maa Suomi on, koska täällä yleisesti arvostetaan luontoa.
Putron mukaan on selvää, että nykyisillä kulutustavoilla mikään ei muutu paremmaksi.
– Olen kuitenkin toiveikas, koska meillä on kehitteillä teknologiaa ja erilaisia aloitteita, joiden avulla voimme oikeasti tehdä jotakin luonnon suojelemiseksi. Kysymys kuuluu, ehdimmekö tehdä sen ajoissa.
Pentti Linkola – kaltaisemme? -näytelmän ensi-ilta to 4.5. klo 19 Vallilan Kansallisteatterissa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Suuromistaja Ilkka Herlin yrittää pelastaa Itämeren: ”Silmät itkevät, mutta kädet tekevät”
Hyvä elämäPeriksi antamaton luonne ja äidin suvun körttiläiset arvot tekivät suuromistaja Ilkka Herlinistä sitoutuneen luonnonsuojelijan.
