Äidit Matleena Piironen, Miia Kröger, Milla Hakala, Suvi Saarelainen ja Jaana Patrakeeva hiljentyivät loppuhartauteen. Mukana olivat myös lapset Daniel, Benjamin, Siiri ja Valtteri (takarivissä) sekä Nelli, Iida, Aada ja Emili (lattialla). Kuva: Paula Lehto
Perhekerho tarjoaa vertaistukea ja uusia leikkikavereita
Elämä pienten lasten kanssa on usein sellaista hulabaloota, että vertaistuki ja hengähdyshetket ovat paikallaan.
Tiistaiaamuna kello 9.20 Pakkalan kerhohuoneistossa on vielä hiljaista. Paikalla ovat vain lastenohjaajat Kristiina Rantanen ja Merja Salo, jotka ovat kattaneet aamiaisen valmiiksi sivupöydälle. On kahvia ja teetä, sämpylöitä, juustoa, kurkkua, viinirypäleitä ja pullaa.
"Ajatuksena on, että täällä pienten lasten vanhemmat saavat kerrankin tulla valmiiseen pöytään", Merja Salo kertoo.
Kellon lähestyessä puolta kymmentä ensimmäiset kerholaiset saapuvat. Virallisesti kerho on koolla 9.30–11, mutta käytännössä jokainen voi tulla ja mennä silloin, kun sopii. Ohjaajat tietävät, että pienten lasten kanssa aikataulujen pitää joustaa.
"Meillä ei ole täällä muuta valmista ohjelmaa kuin pieni loppuhartaus. Tämä on todella matalan kynnyksen toimintaa. Puheenaiheet kumpuavat arjesta, sen iloista, suruista ja huolista", Salo sanoo.
Isommat lapset alkavat heti touhuta keskenään. Pienin kerholainen köllöttelee lattialla. Myös ohjaajan sylistä järjestyy tarvittaessa paikka, jotta äiti tai isä saa juoda kupin kahvia tai käydä rauhassa vessassa. Mahdollisuus henkilökohtaiseen pidempäänkin keskusteluhetkeen järjestyy, jos jollain on erityisiä huolia, väsymystä tai vaikka halu puhua hengellisistä asioista
Vaihtelua arkeen
Tänään perhekerhoon tulee viisi äitiä ja yhdeksän lasta. Isejäkin tässä kerhossa käy toisinaan, samoin isovanhempia.
Tikkurilan seurakunnan alueeseen kuuluva Pakkala on kaupunginosana sellainen, että väkeä menee ja tulee. Tänne muutetaan usein nuorena parina ja lähdetään pois, kun perhe on kasvanut monilapsiseksi. Suvi Saarelainen on uusi perhekerholainen ja tullut paikalle pian vuoden täyttävän Valtterin kanssa.
"Olen täällä toista kertaa. Tosi mukavalta vaikuttaa. Asumme ihan vähän matkan päässä", Saarelainen kertoo.
Äidin ja pojan on tuonut perhekerhoon halu päästä hetkeksi pois kotoa ja saada vaihtelua, seuraa ja tekemistä. Suvi Saarelaisen mukaan Valtterista huomaa jo, että hän nauttii toisten lasten seurasta ja uusista paikoista. Kitinähetket poika säästää kotiin.
"Käymme myös muskarissa. Jotain pientä ohjelmaa pitää olla."
Valtteri on perheen ensimmäinen lapsi. Suvi Saarelainen kuvaa ensimmäistä vuotta osin raskaaksi muun muassa siksi, että yöunista on pitänyt tinkiä. Tänäänkin herätys on ollut varhain. Toisaalta lapsen kasvaessa arki on muuttunut helpommaksi.
"Itsekin osaan jo ottaa rennommin", Saarelainen toteaa.
Hän kertoo muuttaneensa Vantaalle Riihimäeltä. Ihan lähellä ei asu sukulaisia, ja miehen sukukin on Lieksassa.
"Tällä alueella on paljon lapsiperheitä, mutta mistä heidät löytää, on jo toinen juttu. Täällä kerhossa heitä tapaa."
Helppoa puhua negatiivisistakin tunteista
|
Aada Kröger, 2, käy kerhossa Miia-äidin ja Iida-siskon kanssa. Kuva: Paula Lehto |
Äidit pohtivat kahvipöydässä ainakin kahta mysteeriä: Miksi lapsen voileipä ja kurkkusiivut päätyvät usein lattialle sen sijaan, että ne menisivät suoraan suuhun? Entä miksi äidin lautasella oleva ruoka on lapsen mielestä aina paljon kiinnostavampaa kuin omalla lautasella oleva?
Aikuisten jutellessa muutamat lapset ovat löytäneet kerhotilan nurkasta rekin, jossa on rooliasuja. Pian aamupalapöytään saapuu yksi prinsessa ja yksi keijukainen, joka kerhon lopussa muuttuu vielä astronautiksi.
Vaaleanpunaiseen prinsessamekkoon pukeutuneen 4-vuotiaan Iidan ja 2-vuotiaan Aadan äiti Miia Kröger kertoo, että esikoistyttöä kiinnostaa tällä hetkellä kaikki naisellinen kuten mekot ja huulipuna. Kerholaisena Iida on jo konkari.
"Ensimmäinen kerho, jossa kävimme, oli nimeltään vauvaolkkari. Iida oli silloin puolivuotias."
Nyt perhe on muuttanut Pakkalasta Kivistöön, mutta tullut silti vanhan asuinalueen kerhoon bussilla. Tänään olisi ollut mahdollisuus mennä tutustumaan päiväkotiin, mutta se tehdään myöhemmin, sillä tiistaiaamun kerhoa ei malta jättää väliin.
"Nämä ihanat ihmiset saavat tulemaan tänne", Kröger sanoo ja nyökkää ohjaajien suuntaan.
Hän kokee, että perhekerhossa on avoin ja mukava ilmapiiri. Asioista on helppo puhua, siitäkin jos ottaa päähän, väsyttää tai jokin asia huolettaa.
"Täällä puhutaan ihan arkisista asioista ja tuetaan toinen toistamme arjessa jaksamiseen. Olen ollut neljä vuotta kotona ja, varsinkin kun toinen lapsi on allerginen, se on joskus tuntunut raskaalta."
Kerhossa käyminen on tehnyt hyvää paitsi äidille myös tyttärille.
"Aada oli ennen ujo, mutta on nyt rohkaistunut", Miia Kröger arvioi.
Lopuksi ollaan hetki hiljaa
Varttia vaille yksitoista ohjaajat, äidit ja lapset alkavat siivota. Ketään ei tarvitse siihen erikseen patistaa, vaan homma sujuu kuin itsestään. Sitten siirrytään toiseen huoneeseen ja hiljennytään vielä hetkeksi loppuhartauteen.
Merja Salo sytyttää vihreän kynttilän, jonka jälkeen jokainen kerholainen saa soittaa enkelikelloja. Sitten Salo lukee runomuotoisen rukouksen ja lopuksi leikitään ja lauletaan Jumalan kämmenellä. Koreografia tuntuu olevan lapsilla jo hallussa.
"Miten mahtavan eteviä te olettekaan!" Salo ihastelee.
Äitinsä Matleena Piirosen ja pikkuveljensä Benjaminin kanssa ensi kertaa kerhoon tulleet Daniel ja Robert saavat puhaltaa kynttilän sammuksiin. Sitten vaihdetaan kerhotossut ulkokenkiin ja sanotaan heipat. Moni sanoo lähtiessään, että ensi viikolla nähdään taas.
Mukaan voi tulla milloin vaan
Perhekerhot ovat seurakuntien kerhoja, joihin voi tulla mukaan milloin vaan. Joissakin seurakunnissa ne saattavat toimia nimellä perhekahvila. Jotkut seurakunnat tarjoavat myös omia kerhoja esikoislapsensa saaneille vanhemmille.
Mukaan voivat tulla isät, äidit ja isovanhemmat.
Kerhot ovat maksuttomia. Joissakin kerhoissa kerätään pieni maksu aamiaisesta.
Valmista ohjelmaa ei yleensä juuri ole, mutta kerhoihin kuuluu lyhyt hartaushetki.
Vuonna 2014 Vantaan seurakuntien perhekerhoissa kävi 35 648 lasta ja 22 832 aikuista. Perhekerhojen suosio on kasvanut Korson, Tikkurilan ja Vantaankosken seurakuntien alueella.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Seurakunnan lastenohjaaja Tytti Malinen: "Kerho ei ole lomaosakekauppaa, jossa on pakko ensin kuunnella myyntipuhe, että saisi kupin kahvia"
AjankohtaistaPerhekerhoissa kannatellaan vanhemmuutta. Aikuisille on tarjolla vertaistukea ja lapsille seuraa.
