Seurakunnan lastenohjaaja Tytti Malinen: "Kerho ei ole lomaosakekauppaa, jossa on pakko ensin kuunnella myyntipuhe, että saisi kupin kahvia"
Tytti Malinen ohjaa vauva- ja taaperokerhoja.

Tytti Malinen ohjaa vauva- ja taaperokerhoja.

Seurakunnan lastenohjaaja Tytti Malinen: "Kerho ei ole lomaosakekauppaa, jossa on pakko ensin kuunnella myyntipuhe, että saisi kupin kahvia"

Perhekerhoissa kannatellaan vanhemmuutta. Aikuisille on tarjolla vertaistukea ja lapsille seuraa.

Kun Tytti Malinen oli nuori äiti ensimmäisen lapsensa kanssa, joku kertoi hänelle seurakunnan äiti–lapsi-piireistä.

– Luulin, että siellä istutaan ringissä ja kerrotaan vuorotellen, mikä on oma suhde Jumalaan. Ajattelin ensin, etten minä sellaiseen voi mennä, kertoo Malinen.

Malinen päätyi kuitenkin menemään seurakunnan kerhoon, ja löysi sieltä kannattelevan yhteisön.

Kaikki perheet tervetulleita

Ammatinvaihdon myötä seurakuntien kerhoista tuli loppujen lopuksi Maliselle työ. Nykyisin hän toimii Vantaankosken seurakunnassa lastenohjaajana.

– Kaikenlaisista perhekulttuureista tulevat ja eri tavoin ajattelevat ovat tervetulleita perhetoimintaan mukaan, Malinen sanoo.

Malinen ohjaa vauva- ja taaperokerhoja. Niiden lisäksi perheiden avoimeen toimintaan kuuluu perhekahviloita, ensimmäistä kertaa äidiksi tulleiden esikoisvauva- ja taaperoryhmä, yksinhuoltajien ryhmä ja monikultturinen Family Cafe. Ne ovat kaikille avointa ja maksutonta toimintaa, joihin ei tarvitse erikseen ilmoittautua eikä niihin osallistuminen edellytä sitoutumista.

Vanhempien pyynnöstä Vantaankosken seurakunnassa aloitti tänä syksynä 2-vuotiaille tarkoitettu naperoiden kerho.

– Naperokerhossa harjoitellaan lyhytaikaista eroa äidistä. Mukaan tuli kuusitoista uutta perhettä, Malinen kertoo.

Vanhempi saa juoda kahvit rauhassa

Seurakunnan kerhoissa tuetaan perheiden elämää, autetaan jaksamaan ja tarjotaan mahdollisuus tavata samassa elämäntilanteessa olevia.

Avoimissa kerhoissa on vaihtelevaa ohjelmaa. Lastenhoito syöttämisineen ja vaipanvaihtoineen onnistuu kaiken ohessa. Aikuiset saavat vertaistukea muilta samassa tilanteessa olevilta, ja lapsilla on seuraa toisistaan.

Malisen työhön kuuluu se, että hänellä on aikaa olla kerhoon tulevien vanhempien ja lasten kanssa.

– Minä voin kerhossa esimerkiksi pitää sylissäni vauvaa sen aikaa, että vanhempi saa juoda kahvit rauhassa. Se voi olla vanhemmalle tärkeä pieni hetki.

Leikki-ikäisten kanssa perhekahviloissa tutustutaan raamatunkertomuksiin toiminnallisesti eri menetelmiä käyttäen.

– Voi kuin kurkistellen tutustua kristinuskon keskeisiin kertomuksiin, symboleihin ja kirkkotiloihin, jotka ovat osa kulttuuriamme, Malinen toteaa.

Hengellisyys on etsimistä ja löytämistä

Lopuksi kerhoissa on yhteinen hetki, jossa lauletaan ja lorutellaan. Hetkessä sytytetään kynttilä ja siunataan mukanaolijat.

– Yhteistä hetkeä, niin kuin kaikkea muutakin, voi seurata myös sivusta. Jokainen kerhossa kävijä valitsee itse, mihin haluaa osallistua. Me kunnioitamme hänen valintojansa ja annamme rauhan tutustua, Tytti Malinen sanoo.

Malisen mielestä hengellisyys on yhdessä etsimistä ja löytämistä. Matka kestää koko elämän.

– Seurakunnan kerho ei ole lomaosakekauppaa, jossa on pakko ensin kuunnella myyntipuhe, että saisi kupin kahvia.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi