— Ensinnäkin täytyy sanoa, että yksinään ei saa mitään aikaan. Olen kuitenkin yrittänyt painottaa, että rippileireillä on oltava isosia riittävästi ja että lapsi- ja nuorisotyö ovat seurakunnan tärkeimpiä tehtäviä.

— Se harmittaa, että rippileirit ovat nykyään sellaisia tynkäleirejä, kestävät viisi päivää. Samaan aikaan on lisätty teoriaopetusta, joten on pakko pitää ilta- ja viikonlopputapaamisia. Myös ripillepääsy ja leiri ovat liian kaukana toisistaan. Tätä olen yrittänyt muuttaa, mutta toistaiseksi epäonnistunut.

— Olen sitä mieltä, että luottamuselimiin pitäisi saada ihan kaikenikäisiä ihmisiä: nuoria, pienten lasten vanhempia, keski-ikäisiä ja meitä vanhoja. Toisaalta olisin jo valmis jäämään eläkkeelle, mutta toisaalta tuntuu, että jos minua tarvitaan, olen valmis auttamaan siinä, missä pystyn. Lupaan ajaa jatkossakin nuorten asioita, jos olen mukana. Mutta ensisijaisesti sanoisin, että nuoret, äänestäkää nuoria!

— Seurakuntaneuvostossa ei tarvitse osata talousasioita. Yhteisessä kirkkovaltuustossa talous on enemmän esillä, mutta siellä ammattilaiset esittelevät asiat ja neuvoa voi aina kysyä. Noin muuten vaaditaan lähinnä kärsivällisyyttä, sillä kirkkopolitiikka on yleensä aika hidasta.