Pienesti paastoten
— Ota vastaan katumuksen merkki.
— Wau. Kerrankin kirkossa tuntuu joltakin.
Juna on taas myöhässä. Hyvää harjoitusta. Simeon Styliitta seisoi 40 vuotta pylvään päässä paastoten ja rukoillen. Tekle Haimanot rukoili yhdellä jalalla seisoen niin kauan, että toinen jalka putosi pois.
Mulle on varmasti hyväksi Facebook-paasto. Mutta ensin mun täytyy kyllä päivittää se mun seinälle, ettei kukaan ihmettele, mihin mä olen kadonnut.
Ja huomenna mä ehkä katon, onko kukaan kommentoinut. Luulis, että moni tykkää.
— Onpa ihanaa tavata. Kiva, että sinulla oli kerrankin aikaa.
— Pullasta mä en paastoa! Nyt kun päästiin vauhtiin, voitaisiin joku päivä käydä ihan kahvilassakin. Mä tarjoan.
Tänään pyhitän lepopäivän. En siivoa, en käy kaupassa. En avaa konetta enkä telkkaria. En lähde salille. Miten ihanan vapaa päivä! Ja miten pitkä. Ehtii hyvin kirkkoon.
Tää on mun paastopurkki. Nyt täällä on rahaa jo kahden ravintolaillan, muutaman latten, sipsipussin, irtokarkkikilon, kolmen kirjan, yhden naistenlehden ja yhden huivin verran menossa Yhteisvastuukeräykseen.
Aina joku neuvoo: luovu ja tingi, aloita ja muutu, keskity ja hiljenny.
Tänä vuonna en yritä. Edes nämä paastopäivät aion olla ihan rauhassa tällainen kuin olen.
Jaa tämä artikkeli: