Pääkirjoitus: Piispa Askola joutui silmätikuksi eri lailla kuin miespuoliset kollegansa

Pääkirjoitus: Piispa Askola joutui silmätikuksi eri lailla kuin miespuoliset kollegansa

Irja Askolan valitseminen Helsingin piispaksi oli osa kokonaisuutta, jossa Suomen evankelis-luterilainen kirkko tuli entistä paremmin näköisekseen.

Helsingin hiippakunnan piispanvaalin takakaarre lähestyy. Syytä onkin lähestyä, vaalia on sentään käyty jo koko vuosi.

Piispan hiipan asettaminen Irja Askolan päähän syyskuussa 2010 ei merkinnyt uuden ajan alkamista Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Irja Askolan piispanvihkimys oli osa laajempaa kokonaisuutta, jossa kirkko rupesi näyttämään enemmän itseltään.

Irja Askolan valinta Helsingin piispaksi toi esiin, millainen kirkko jo tosiasiassa oli, vaikkei piispainkokouksen tai kirkolliskokouksen ryhmäkuvaa katsellessa olisi siltä näyttänyt.

Kymmenen piispan joukossa pitäisi olla vähintään neljä naista ja vähintään neljä miestä.

Vuosi 2010 oli piispanvaalien supervuosi. Maaliskuussa valittiin arkkipiispaksi Kari Mäkinen. Kaarlo Kalliala voitti arkkihiippakunnan piispan vaalin loppuvuodesta 2010. Siinä välissä valittiin Askola Helsinkiin. Edellisenä vuonna oli Porvoon piispaksi valittu Björn Vikström.

Tämä kvartetti ei ole aatteellisesti eikä asenteiltaan yhtenäinen eikä se muodosta mitään omaa liberaalipoolia muuten niin vanhoillisessa piispakunnassa. Silti Askola, Kalliala, Mäkinen ja Vikström edustavat, kukin omalla persoonallisella tavallaan, sellaista hengellisyyttä ja sellaista vastuullista kristityn elämänasennetta, jonka monet kyllä kirkosta jo tunnistivat. Sitä vain ei voinut mitenkään havaita pelkästään kirkon yläpäätä tarkastelemalla.

Naisena piispa Askola on joutunut silmätikuksi erityisellä tavalla. Kun piispan homma on muutenkin sietämättömän yksinäistä, korostuu viran kohtuuton yksinäisyys asetelmassa, jossa kymmenestä piispasta vain yksi on nainen. Ja kuten piispa Askola itsekin tämän lehden haastattelussa kertoo, naisena piispa saa aivan eri lailla henkilöön menevää palautetta kuin miespuoliset kollegansa.

Tämä ei ole ainoa syy, miksi kymmenen piispan joukossa pitäisi olla vähintään neljä naista ja vähintään neljä miestä – kolmellakin tilanne olisi vielä siedettävä. Mutta se on yksi hyvä syy.

Irja Askola on kyllä vastannut kahtakin naista ja maksanut sen omasta jaksamisestaan. Hän on eläkkeensä ansainnut. Ja korkeimman kiitoksen.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi