Leivontablogia pitävän Taru Vihavaisen muffinssikakkuun tuli punaista marsipaania, vadelmamoussea ja mokkakuorrutetta.
Pullahiiri blogiviidakosta
Leivontablogin pitäjän oma suosikki on kinuskikakku.
Päiväkummussa asuva Taru Vihavainen on aina rakastanut leipomista. Joitakin vuosia sitten hän huomasi, että leivontaharrastajat ovat alkaneet esitellä luomuksiaan blogeissa ja alkoi etsiä verkosta vinkkejä tyttärensä ristiäiskakkuun.
Samalla syntyi ajatus omasta leivontablogista, Pullahiiren leivontanurkasta. Sinne Vihavainen on nyt kolmen vuoden ajan koonnut reseptejä ja kuvia tekemistään kakuista, piirakoista, tortuista, pullista ja muffinsseista.
— Aluksi leipominen oli rentoutumiskeino, mutta nykyään en ole ihan varma, onko se enää aina sitä. Tämäkin taitaa olla jo kuudes kakku muutaman päivän sisällä, Taru Vihavainen naurahtaa suuren muffinssin mallisen kakun leipomisen lomassa.
Lapset apulaisleipureina
Vihavaisten keittiössä on vilskettä varsinkin silloin, kun edessä on jokin juhlapyhä tai useammat syntymäpäivät samaan aikaan. Taru Vihavainen tekee kakkuja myös tuttaville ja sukulaisille, varsinkin nyt kun oma kakunsyöntikiintiö alkaa olla täynnä.
— Kotona meillä ei enää hirveästi syödä kakkua. Usein ne menevät lopulta miehen työpaikalle, naapureille tai muualle.
Kakkutaiturin oma suosikki on varsin perinteinen.
— Pidän kovasti ihan perinteisestä kinuskikakusta, se on parasta.
Joidenkin leivontablogien takana on oikeita kondiittoreita, mutta Taru Vihavaisen ammatti on kaukana keittiötouhuista. Hän on fysioterapeutti, joka hoitaa nyt kotona 10 kuukauden ikäistä Topiasta ja 3-vuotiasta Emiliaa. 6-vuotias Tuomas käy jo koulua.
Isommat lapset saavat auttaa leivonnassa silloin, kun leivotaan omalle perheelle.
— Silloin kun teen tilaustyötä, minulla on hattu päässä ja hanskat kädessä eivätkä lapset pääse lähellekään, Vihavainen toteaa jämptisti.
Levysoitinkakku ja prinsessalinna
Vihavaisten kotikeittiössä on syntynyt mitä mielikuvituksellisempia kakkuja ja koristeita, esimerkiksi prinsessalinna, kylpyankka kylpyammeessaan, Teletappi ja levysoitin.
Taitamattomampaa leipuria Vihavaisen kakut ja erityisesti pikkutarkat marsipaanikoristeet ällistyttävät, mutta tekijä itse löytää usein luomuksistaan virheitä.
— Kaikki leipomukset päätyvät silti blogiini, vaikka en olisikaan täysin tyytyväinen, hän tarkentaa.
Taru Vihavaisen mieleenpainuvin kakku oli sellainen, jonka tekemiseen kului muun muassa 72 kananmunaa ja kaksi kiloa sokeria.
— Tein sen äitini syntymäpäiväjuhlille, kokosin ison peilin päälle. Se oli niin suuri, ettei mahtunut kokonaisena mihinkään kylmätiloihinkaan. Siihen kakkuun olen yhä tyytyväinen.
Koristekaulimia ja erikoismuotteja
Leivontablogien lukijat ovat innokkaita antamaan palautetta. Ihmiset kyselevät lisäohjeita, kommentoivat ja lähettävät kuvia Pullahiiren leivontanurkan ohjeilla tekemistään kakuista.
Toisinaan Taru Vihavainenkin katselee muiden leivontablogeja, sillä se on hauskaa ja niistä saa uusia ideoita. Pieni kakkukateuskin välillä iskee, niin huikeita luomuksia on esimerkiksi amerikkalaisten kotirouvien blogeissa.
— Vaikka kuvittelisi, että kaikkea on jo kokeiltu, aina näkee jonkun tehneen jotakin uudenlaista. Vähän aikaa sitten ihmeteltiin pojan kanssa yhtä koirakakkua, josta ei oikein tiennyt, onko siinä ihan oikea koira vai kakku.
Monien Taru Vihavaisen valmistamien erikoisten kakkujen salaisuus on siinä, että hän on perso erilaisille leivontavälineille. Ihan tavallisista kaupoista, leivontakaupoista, nettikaupoista ja Amerikan-tuliaisina kotiin on kertynyt monenlaisia koristekaulimia, vuokia ja muotteja.
— Kotona alkaa olla hyvä perusvarasto kakkuun kuin kakkuun myös ainesten osalta.
— Minulla taitaa nytkin olla kaapissa seitsemän levyä valkosuklaata ja monta purkkia kermaa. Varastossa on toinen jääkaappi harrastustani varten.
Taru Vihavainen leipoi jättimuffinssikakun ma 9.11.
Jaa tämä artikkeli: