Astrid-purjelaivan kippari Jouni Wirta kertoo, että merille ajanut vapauden kaipuu muuttuu äkkiä pakoksi perheen tullessa kuvaan. "Itselläni noin kuukauden mittaiset työvuorot alkoivat tuntua pitkiltä, kun sain lapsia. Ilman perhettä olisin varmaan vieläkin enemmän rahtilaivalla."
Yli 5000 vuotta kestänyt purjelaivojen valtakausi on mennyttä, mutta purjelaiva on yhä paras ympäristö oppia voimia, jotka vaikuttavat laivaan ja mereen
Tall Ships Races -tapahtuma herättää henkiin ikivanhan purjelaivakulttuurin.
Noin 230 vuotta sitten helsinkiläinen fregatti Generalen Grefve Friedrich Possen ylitti päiväntasaajan ensimmäisenä suomalaisena purjelaivana.
Tällä viikolla Suomen merirajan ylittää 114 purjelaivaa miehistöineen menneiden aikojen tyylillä, tuulen armoilla. Hietalahdenrannassa tänään alkava Tall Ships Races Helsinki 2013 -purjelaivakilpailu lukeutuu niihin harvoihin tilaisuuksiin, joissa valtavia purjelaivoja vielä hyödynnetään. Mutta miksi nuo maininkien mahtavat seilaajat katosivat merimaisemista pelkkiin maalauksiin?
Kurkistetaan 1800-luvulle, jolloin maailman purjelaivasto oli suurimmillaan. Purjelaivat olivat tuolloin ainoa keino matkata mannerten yli ja käydä kauppaa muiden maiden kanssa. Merimiehet lukeutuivat niihin harvoihin, jotka pääsivät näkemään maailmaa oman kirkonkylän ulkopuolella.
Maapallon meriä seilasivat myös suomalaiset laivat, joiden huhuttiin olevan hyvää, jopa parasta tekoa. Samaa ei voinut sanoa suomalaisista merimiehistä, joilla oli tapana karkailla laivoista vierassatamissa. Liverpoolissa majaili 1800-luvulla niin paljon karanneita suomalaismerimiehiä, ettei omien karkureiden tilalle tarvinnut palkata ulkomaalaisia. Karkaamisten syyt olivat toisaalta hyvin inhimillisiä: huono ruoka, alhainen palkka tai epäsopu päällikön kanssa.
Merimiehen elämä purjelaivoissa ei ollut yhtä rallatusta ja rommin litkimistä vaan rankkaa työtä ja eroa rakkaista. Ruoka oli ravinneköyhää, ja miehistö joutui asumaan ahtaissa ja kosteissa tiloissa. Meri antoi kuitenkin mahdollisuuden seikkailulle ja päivittäiselle jännitykselle, sillä moottoriton purjevene oli todella meren tai Jumalan armoilla. Merimiespastori Heikki Rantanen pitää entisaikojen merimiehen työtä kirjaimellisesti kokopäivätyönä.
– Ennen merenkulkijan työ oli elämäntapa. Seilausjaksot kestivät usein koko vuoden, toisinaan pidempäänkin. Työolosuhteet olivat silloin vaatimattomat, hän sanoo.
Nykypäivän merimies on eri mies kuin 1800-luvulla, sillä hän ei välttämättä ole mies ollenkaan. Merimies-termi on korvautunut neutraalimmalla sanalla merenkulkija. Merimieskirkon pääsihteeri Sakari Lehmuskallio kertoo merenkulkijoiden olojen parantuneen ja samalla ammattikunnan pätevöityneen koulutuksen myötä. Enää ei pestata ”reippaan näköisiä” nuoria miehiä suoraan laiturilta.
– Ammatillisuus on vahvistunut ja työn kurinalaisuus lisääntynyt. Esimerkiksi ongelmallista alkoholinkäyttöä ei laivoilla ole siedetty enää pitkiin aikoihin. Olosuhteet Suomen lipun alla purjehtivilla laivoilla ovat jo kauan olleet asianmukaisia.
Tall Ships Races -kilpailuun osallistuvan Astrid-purjelaivan kippari, Jouni Wirta , kuvaa tämän päivän merenkulkijaa tavalliseksi kaduntallaajaksi.
– Nykyisin merimiehen ammatti on usein varsin yksitoikkoista tyhjän meren tuijottamista ja erilaisissa satamissa käyntiä. Laivojen satama-ajat ovat niin lyhyitä, että ”merimiesromantiikka” jää varsin vähälle. Ennen laivat seilasivat pitkiä matkoja ja saattoivat viipyä viikkoja satamissa, jolloin oli aikaa nähdä ja kokea.
Vaikka laivojen työolosuhteet ovat parantuneet, eivät huolenaiheet ole valuneet myrskyjen mukana meriin. Entisaikaan pulmia aiheuttivat työntekijöiden olemattomat oikeudet ja huono hygienia. Nykyään vaivaa alituinen kiire.
– Miehistöt ovat työmäärään nähden pieniä, joten tekemistä riittää. Huoli töissä jaksamisesta, työsuhteen jatkuvuudesta sekä kotona olevien lähimmäisten hyvinvoinnista painavat monien merenkulkijoiden mieliä. Merenkulkijat eivät aina työkiireiltään tai laivan aikatauluista johtuen ehdi vierailla satamakaupungeissa – tai merimieskirkolla, Heikki Rantanen kertoo.
Purjelaivojen valtakausi päättyi, kun höyrylaivat yleistyivät 1900-luvun alussa. Vallanvaihdosta ei otettu pelkästään avosylin vastaan. Osa vanhemman polven merimiehistä ei pitänyt höyryalusten miehistöä ”oikeina merimiehinä” vaan likaisina nokipoikina.
Purjelaivojen katoaminen katkaisi pitkän ja perinteikkään jakson historiassa. Yli viidentuhannen vuoden ajan, jo muinaisessa Egyptissä, purjelaivojen avulla käytiin kauppaa, kartoitettiin maailmaa ja tavattiin uusia ihmisiä. Höyry korvasi purjeet sadassa vuodessa. Historioitsija Erik Hornborg kuvaa meriherruuden siirtymistä höyrylaivoille pitkin hampain: ”Purjelaivan kadotessa meriltä kuihtui ja kuoli ikivanha oksa inhimillisen kulttuurin puusta. Sitä ei enää tarvittu.”
Suomessa purjelaivakausi kesti pidempään kuin muualla, mutta täälläkin alamäkeä laskettiin jo 1800-luvun lopulla. Viimeinen Atlantin liikenteessä seilannut suomalainen kuunari, YXPILA, upposi ankkuripaikallaan vuonna 1952. YXPILA jätettiin lahoamaan Paraisten rantavesiin.
Purjehtimisen suosio ei tyrehtynyt kauppamerenkulun loppuun. 1800-luvun lopussa purjehdusseurojen määrä kasvoi ja vuonna 1906 perustettiin Suomen Purjehdusliitto.
– Purjelaiva on yhä parhain mahdollinen ympäristö oppia niitä voimia, jotka vaikuttavat laivaan, luontoon ja mereen. Tämän merkitys ei ole hävinnyt mihinkään. Monissa maissa merikapteenin koulutukseen kuuluu vielä nykyisinkin harjoittelujakso purjelaivalla, sanoo Jouni Wirta.
Myös Tall Ships Races -tapahtuma ylläpitää purjehdustaitoja ja siirtää niitä sukupolvelta toiselle. Purjehduskilpailun taustajoukoissa vaikuttaa Sail Training International (STI), joka on kansainvälinen, voittoa tavoittelematon järjestö. STI haluaa ystävällismielisen kilpailun ja koulupurjehduksen avulla yhdistää erilaisia nuoria saman meren äärelle.
Suurten purjelaivojen kilpailu järjestetään Itämerellä joka neljäs vuosi. Helsingin lisäksi kilpailua isännöivät tänä vuonna Aarhus Tanskassa, Riika Latviassa ja Szczecin Puolassa. The Tall Ships Races Helsinki 2013 -purjehduskilpailuun osallistuu tänä vuonna noin 3 000 nuorta purjehtijaa. Myös Vuosaaren merimieskirkon voi bongata tapahtumasta. Kirkolla on ravintola Salven kohdalla teltta, jossa esitellään merimieskirkon toimintaa ja Vuosaaren merimieskirkkoa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Bongaa kirkoista viisi kiinnostavaa pienoismallilaivaa – Kirkkoherra selvisi merihädästä ja hankki Puotilan kappeliin votiivilaivan kiitokseksi Jumalalle
HengellisyysKirkkolaiva eli votiivilaiva kertoo kiitollisuudesta ja luottamuksesta. Suomen rannikkokirkoissa on esillä noin kaksisataa vanhaa votiivilaivaa. Helsingin ja Espoonkin kirkoista löytyy joitakin kirkkolaivoja, jotka kantavat vanhaa perinnettä.
