Special Olympics -kisoissa purjehditaan pareittain siten, että toisella kilpailijoista on kehitysvamma ja toisella ei. Bea Westerstråhlen pari on Mari Aarnio.
Erityisen kova urheilija – kehitysvammainen Bea Westerstråhle kilpailee sekä purjehduksen että alppihiihdon Special Olympics -kisoissa
Kaksikymmentävuotiaalla espoolaisella ei ole sellaisia päiviä, jolloin tekisi mieli jäädä sohvalle.
Tiedättehän ne vaatimattomat suomalaisurheilijat, jotka sanovat, että teen parhaani ja katsotaan, mihin se riittää. Espoolainen Bea Westerstråhle, 20, ei ole sellainen. Hän tietää, mitä tahtoo, ja sanoo menestyneensä, koska on hyvä.
Bea on voittanut muun muassa hopeaa Special Olympics National Games -purjehduskisoissa Saksassa ja pronssia Special Olympics -kisojen alppihiihdossa.
Down-urheilijoiden alppihiihdon mestaruuskilpailuissa Italiassa hän sai kolme kultamitalia vuonna 2016.
Seuraava suuri tavoite ovat Special Olympics -maailmankisat Abu Dhabissa maaliskuussa 2019. Mutta ennen tulevia mitaleita pitää harjoitella. Bea vetää sinisestä Ikea-kassista purjehdustossut jalkaan, pelastusliivit ylle ja aurinkolasit päähän ja astuu veneeseen. Hän alkaa viritellä purjeita paikoilleen 606-luokan veneeseen partnerinsa Mari Aarnion kanssa.
Special Olympics -purjehtijat purjehtivat parin kanssa
Kilpapurjehdus tuli Bea Westerstråhlen elämään, kun hän kävi kuusi vuotta sitten erityisnuorten purjehduskurssin. Nyt hän kuuluu Helsingin Merenkävijöiden pursiseuraan. Treenipaikka on Helsingin Särkässä, lyhyen lauttamatkan päässä Kaivopuiston rannasta.
– Treenaan täällä kolme kertaa viikossa, Westerstråhle kertoo.
– Tykkään purjehduksesta. Se on kivaa, ja on kiva treenata Marin kanssa.
Special Olympics -luokissa kilpaillaan pareittain. Toisella kilpailijoista on kehitysvamma, esimerkiksi Downin syndrooma kuten Westerståhlella, ja toisella ei.
– Minä olen pinnassa ja Mari hoitaa ison ja fokan, Bea Westerståhle kertoo.
Tämä on purjehdussanastoa ja tarkoittaa sitä, että Westerståhle ohjaa ja Aarnio vastaa purjeista.
Kun purjehdus päättyy, rinteet kutsuvat
Bea Westerstråhlelle on ollut alusta asti selvää, että ei tässä vain huvin vuoksi urheilla. Kilpailemaan pitää päästä. Hän on käynyt kisa- ja treenimatkoilla Saksassa, Itävallassa ja Italiassa.
– Pidän palkintojani palkintokaapissa. Sinne mahtuu vielä!
Miltä tuntuu saada mitali?
– Se tuntuu siltä, että mä voitin. Sitten tuuletan!
Pidän palkintojani palkintokaapissa. Sinne mahtuu vielä!
– Bea Westerstråhle
Aurinkoisena elokuun iltana, lempeän tuulen puhaltaessa Helsingin edustalla on helppo ymmärtää, miksi Bea Westerstråhlesta on tullut kilpapurjehtija. Hyviä harjoituspäiviä Suomessa on kuitenkin paljon vähemmän kuin muissa maissa asuvilla kilpakumppaneilla. Välillä tuulee kovaa, sataa tai on kylmä.
Pelottaako merellä koskaan?
– Ei. Meistä Mari on se, jota pelottaa!
Sama työnjako pätee kuulemma kisamatkoilla: Westerstråhlea ei jännitä, muut saavat hoitaa hermoilun.
Syksyllä, kun paras purjehduskausi alkaa olla lopuillaan, Bea Westerstråhlen ajatukset siirtyvät hänen toiseen kilpalajiinsa. Alppihiihtokausi alkaa todennäköisesti tänäkin vuonna niin, että Bea ja isä Karl Westerstråhle lähtevät Alpeille harjoittelemaan.
– Ja sitten, kun tulee lunta, mennään Vihtiin, Bea Westerstråhle kertoo.
Yleensä kahden kilpalajin harjoittelu ei mene ristiin, sillä toinen niistä on selvästi kesälaji ja toinen talvilaji. Mutta joskus voi käydä niinkin.
– Esimerkiksi ensi vuonna on samaan aikaan lasketteluleiri ja purjehduskisan ennakkoleiri.
Bea Westerstråhle on harrastanut montaa lajia. Hän on aina halunnut myös kilpailla, ei vain treenata.
Tarjoilijaopintoja ja muutakin liikuntaa
Pelkkää purjehtimista ja pujottelua ei Bea Westerstråhlen elämä sentään ole. Hän aloitti juuri opinnot Omniassa tarjoilijalinjalla. Opiskelu kestää kolme vuotta.
– Sitten minusta voi tulla baaritarjoilija.
Westerstråhle tykkää myös kuunnella musiikkia, esimerkiksi Kissiä ja Queenia. Seurustelullekin on aikaa. Poikaystävä Leevi löytyi alppihiihtopiireistä. Kumpi teistä on lajissa parempi?
– Minä, Westerstråhle sanoo yhtään epäröimättä.
Niin ja sitten ovat vielä muut urheiluharrastukset. Westerstråhle pelaa koripalloa Pussihukissa sekä käy lenkillä ja pyöräilemässä. Myös tennis, luistelu, jumpat, uinti, pingis ja sulkis ovat hänelle tuttuja lajeja. Vantaan triathloniinkin Bea Westerståhle on osallistunut pari kertaa. Mukana ja treenikaverina on usein isä, jolla on samoja harrastuksia.
– Bean kanssa minäkin olen omaksunut tällaisen positiivisen elämäntavan. On pakko sulkea tietokone neljältä ja lähteä treeneihin, Karl Westerstråhle sanoo.
Harrastusten määrä kuulostaa hurjalta. Bea Westerstråhle kuitenkin vakuuttaa, ettei hänellä ole sellaisia päiviä, että tekisi mieli jäädä sohvalle. Urheilemaan on aina kiva mennä.
Onko jokin lajeista ylitse muiden?
– Tykkään niistä kaikista.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Inka-Johanna Kolhinoja on saanut mitalin jokaisesta uintikisasta, johon hän on osallistunut – nyt hän edustaa Suomea kehitysvammaisten olympialaisissa
Ajankohtaista Hyvä elämäInka-Johanna Kolhinoja on uintiuran ohella aktiivinen myös politiikassa ja kotiseurakuntansa Tulkaa kaikki -ryhmän toiminnassa.
