Taivaan tähden: Pyhiinvaeltajaksi vahingossa
Lähtiessään kirkosta Thomas Merton tunsi syvää iloa, jota ei ollut kokenut vuosiin.
Jokaisella meistä on kokemuksia, joita voitaisiin kutsua päivän evankeliumin mukaan ilmestyshetkiksi. Yhdelle aikakautemme merkittävimmistä hengellisistä vaikuttajista Thomas Mertonille uskonasioiden kirkastuminen tapahtui kuin vahingossa vuonna 1933. Hän oli 17-vuotias arkkitehtiylioppilas ja opintomatkalla Roomassa. Hänellä ei ollut mitään suhdetta uskontoon, mutta vanhojen kirkkojen mosaiikki-ikkunat olivat koskettaneet hänen sydäntään.
Merton osti Raamatun, koska hän halusi ymmärtää näitä kuvia. Hän luki evankeliumeja ja koki löytäneensä horisontin takaa itselleen täysin uuden maailman.
Eräänä aamuna Tiberin yläpuolella, Aventinus-kukkulalla sijaitsevassa 400-luvulla rakennetussa Santa Sabinan kirkossa, hän ei enää kyennyt esittämään opaskirja kädessä seisovaa turistin roolia. Hän halusi kiihkeästi rukoilla, sytyttää kynttilän ja polvistua, rukoilla koko kehollaan, mutta jokin siinä pelotti.
Tuosta hetkestä hän kirjoittaa näin: "Vaikka kirkko oli lähes tyhjä, kävelin lattian poikki peläten kuollakseni, että joku vanha, köyhä, hurskas italialaisnainen seuraisi minua epäluuloisin silmin."
Merton polvistui alttarikaiteen ääreen ja luki Isä meidän -rukouksen monta kertaa.
Hän mietti kokemustaan myöhemmin. Ei se italialaisnainen ollut lopultakaan ainoa, jonka Merton kuvitteli tarkkailevan häntä kriittisesti. Hänen kriittisin yleisönsä oli hän itse: Merton tarkkailemassa Mertonia.
Lähtiessään kirkosta hän tunsi syvää iloa, jota ei ollut kokenut vuosiin. Hänestä tuli pyhiinvaeltaja ilman, että tiesi koko asiasta mitään. Seuraavina vuosina hän liittyi roomalaiskatoliseen kirkkoon, meni trappistiluostariin ja aloitti kirjallisen tuotantonsa, jota nykyisin luetaan kaikkialla maailmassa.
30.7.
Kirkastussunnuntai
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Taivaan tähden: Häpeän historia
HengellisyysKaikki luotu on Jumalalle avointa. Ja sekös meitä hävettää.