Taivaan tähden: Häpeän historia
Kaikki luotu on Jumalalle avointa. Ja sekös meitä hävettää.
Oletko huomannut tämän: Jumalan sanalla tarkoitetaan niitä kohtia Raamatusta, jotka moittivat tai ojentavat. Kun taas puhutaan Jumalan hyvyydestä tai rakkaudesta, puhutaan hänen sanansa sijaan hänen lupauksistaan tai hänen sanansa lupauksista.
Samanlainen satuttava mielikuva minulla on myös sanan kaksiteräisestä miekasta ja siitä, että Jumalalla on kaikkinäkevä silmä. Kumpaakin on tapana käyttää kielteisenä ylemmyytenä, ihmisen paljastamiseen ja nolaamiseen.
Häpeän historia on pitkä. Paratiisissa, näin kerrotaan, kiellettyä hedelmää maistaneet piileksivät, ettei Jumala näkisi heitä. Niin syvässä on ihmisen häpeä, ettei sitä ole onnistunut siivoamaan minäkuvan nurkista edes kaikkivoivaksi mainittu Kristuksen armo.
Suorittajalle on tärkeää suoriutua. Hänelle ovat mieleen teiden varsiin työnnetyt mittatikut ja kapealla uralla pysytteleminen. Kristityn elämästä on häpeän keskellä vaarana tulla virheenpelkoista tarkan totuuden tavoittelua.
Jumalan sana, näin kertoo Heprealaiskirjeen kirjoittaja, viiltää halki sielun ja hengen ja paljastaa kätketyimmänkin ajatuksen. Otan oikeudekseni nähdä sen myönteisessä valossa: millainen ihana, käänteentekevä voima yhdessä sanassa.
Älä siis pelkää, koska pelon sijaan Jumalan kasvojen edessä on turvapaikka. Kaikki luotu on hänelle avointa. Sinua katsellaan väkevällä rakkaudella sielusi alastomimpaan kohtaan. Jumala lausuu vain sanan, ja sinä paranet.
6.8.
Totuus ja harha
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Taivaan tähden: Minä itse
HengellisyysPaha ei ole toisessa ihmisessä, ei rajan toisella puolen eikä eri tavoin uskomisessa. Paha on minussa.
Taivaan tähden: Mahdollisuuksien ikkuna
Hengellisyys
Taivaan tähden: Halveksiminen tappaa keskustelun
Hengellisyys
Taivaan tähden: Pyhiinvaeltajaksi vahingossa
Hengellisyys