Sairaan lapsen paikka. Veikko ja Salla Kozma kävivät pojan korvatulehduskierteen aikana terveyskeskuksessa alle kolmen viikon välein. Äiti pyysi lähetettä korvapoliklinikalle, mutta kymmenkunta eri lääkäriä kirjoitti pojalle vain antibiootteja.
Rahat tai terveys
Pikkuserkut Selma ja Veikko kärsivät korvatulehduksista. Lapset asuvat Helsingissä kilometrin päässä toisistaan, mutta saavat erilaista hoitoa, koska ainoastaan toisella on lääkärikuluvakuutus. Suomen terveydenhoito suosii hyväosaisia pienestä pitäen.
Korvatulehdus, kymmenen päivän antibioottikuuri, ja runsaan viikon päästä sama uudestaan. Parikymmentä lääkärikäyntiä vuodessa. Paljon itkua ja valvottuja öitä.
Tällaista oli kumpulalaisella Veikko Kozmalla yhdeksänkuisesta kaksivuotiaaksi.
– Aina kun Veikko oli kipeä, soitin Koskelan terveyskeskukseen aamukahdeksalta ja vein hänet sille päivystyslääkärille, jolle satuimme pääsemään, äiti Salla Kozma kertoo.
Kozma arvioi, että hänen 2,5-vuotias poikansa on saanut antibioottireseptin noin kymmeneltä eri lääkäriltä. Viime keväänä Koskelan terveyskeskus suljettiin, ja Kozmien piti alkaa matkustaa bussilla Oulunkylän terveysasemalle.
– Ruinasimme terveyskeskuksesta lähetettä korvapoliklinikalle putkitukseen ja kitarisojen leikkaukseen. Ihmettelimme, että kun lapsi on syönyt peräkkäin yhdeksän antibioottikuuria, niin luuletteko tosiaan, että kymmenes auttaa?
Salla Kozma odotti perheen kolmatta lasta. Nelihenkinen perhe asui homeisessa VVO:n vuokra-asunnossa ja sairasteli paljon, mikä romahdutti kahden epäsäännöllisesti tienaavan freelancer-teatterintekijän talouden. Talven muistelu puistattaa Kozmaa yhä.
– Terveyskeskuksissa on ihmeellisiä jannuja töissä. Saavatko he niin helposti noottia, jos antavat lapselle lähetteen eteenpäin, etteivät uskalla tehdä sitä?
HYKSin lastentaudeista vastaava ylilääkäri Jari Petäjä kirjoitti TYKSin ylilääkärin Jussi Mertsolan kanssa Potilaan Lääkärilehdessä lokakuussa, että kaikilla terveyskeskuslääkäreillä ei ole enää tarpeeksi kokemusta lasten hoitamisesta. Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa käytetään niin runsaasti yksityisiä lääkäreitä, että ”se johtaa terveyskeskusten lapsipotilaiden tauti- ja ongelmakirjon muuttumiseen ja lapsiosaamisen kaventumiseen”.
Sairaiden lasten jakaminen kahden kerroksen potilaisiin ei ole uusi ilmiö. Kun korvatulehdusten hoitoa tutkittiin 1990-luvulla, lapsen korvat putkitettiin todennäköisimmin, jos hänellä oli koulutetut ja hyvin tienaavat vanhemmat.
Suomalaislapsilla menee monessa suhteessa hyvin. Neuvola pitää huolta pienimmistä, mutta koulussa toiset voivat jo selvästi huonommin kuin toiset.
Varakkaiden perheiden lasten terveys oli vuonna 2012 julkaistussa kouluterveyskyselyssä paras. Mitä heikompi perheen taloudellinen tilanne oli, sitä useammin lapset arvioivat oman terveytensä huonoksi tai korkeintaan kohtalaiseksi.
Vanhempien asemaan ja varakkuuteen liittyvät terveyserot olivat suomalaislapsilla selviä. Erot olivat kasvaneet aiempien koululaistutkimusten jälkeen.
Unicef vertaili vuonna 2010 kouluikäisten terveyden tasa-arvoa 24:ssä maailman rikkaimmassa teollisuusmaassa. Suomalaislapset jäivät tasa-arvossa 16. sijalle. Terveys jakaantuu lapsilla tasaisemmin esimerkiksi Slovakiassa ja Irlannissa kuin Suomessa.
Lapsimyönteiset päätökset eivät siis riipu maan bruttokansantuotteesta vaan valitusta poliitiikasta. Suomessa eriarvoisuus lähti kasvuun 1990-luvun alun laman aikana ja on sen jälkeen näkynyt lapsiperheiden ja lasten elintason jäämisenä muista jälkeen. THL:n viime vuonna julkaiseman tutkimuksen mukaan lapsiperheiden köyhyys on kasvussa.
Huono-osaisuus myös periytyy. Vanhempien alhainen elintaso ja koulutus näyttävät ennustavan heidän lapselleen samanlaista asemaa ja huonoa terveyttä aikuisena. Teinin terveyskäyttäytymisestä kuten tupakoinnista ja roskaruoan syömisestä voidaan ennustaa jo melko hyvin, mihin sosiaali- ja koulutusryhmään hän sijoittuu aikuisena. Raha ja terveys ovat kietoutuneet tiukasti yhteen.
Kierre poikki. Saija Särmäkari on käyttänyt tytärtään Selmaa pelkästään yksityisellä lastenlääkärillä. Äiti kehuu pysyvää hoitosuhdetta, tarkkoja tutkimuksia ja ripeitä toimenpiteitä.
Kilometrin päässä Veikko Kozman perheen alivuokra-asunnosta elää hänen pikkuserkkunsa Selma Särmäkari. Selman koti on omistusasunto Toukolassa, ja hänen vanhemmillaan on säännölliset tulot.
Myös Selman ensimmäiset puolitoista vuotta olivat lähes yhtä korvatulehdusta, mutta hänen hoitonsa poikkesi Veikon saamasta.
Tulehduskierre alkoi Selman ollessa vain kuukauden vanha. Yleislääkäri kehotti viemään tytön yksityisen erikoislääkärin vastaanotolle, koska ei ollut koskaan hoitanut korvatulehduksesta kärsivää pikkuvauvaa.
Tuore äiti Saija Särmäkari noudatti neuvoa, kun lääkärikuluvakuutuskin oli otettu. Nyt neljävuotias tytär on käynyt sen jälkeen suomalaisessa terveyskeskuksessa vain neuvolan puolella.
– Sama lääkäri otti Selman vastaan joka kerta, hoiti putkituksen ja arvioi, poistetaanko kitarisat samalla. Yksityiselle lääkärille saa ajan heti, korvatulehdukseen määrätään täsmälääke korvasta otetun näytteen perusteella, eikä tauti pitkity, Särmäkari luettelee valintansa etuja.
– Ei vaan terveyskeskuksessa oteta näytteitä korvasta. Veikko on päässyt tasan kerran verikokeeseen, Saija Särmäkarin serkku Salla Kozma puuskahtaa.
Selman terveysongelmat hoidetaan Munkkivuoren Dextrassa. Sinne on matkaa kotoa noin kahdeksan kilometriä, mutta autolla se taittuu helposti. Ja mikä parasta, Selmaa hoitaa lapsiin erikoistunut korva-, nenä- ja kurkkuspesialisti.
– Lääkäri asioi Selman eikä vanhemman kanssa. Hän esimerkiksi esittelee Selmalle välineensä ennen tutkimista. Tyttöä ei jännitä, kun hän tapaa aina saman tutun ihmisen samassa huoneessa.
Viime viikolla julkaistiin vertailu rikkaiden teollisuusmaiden terveydenhoidon toimivuudesta. Siinä Suomi ylsi 35 maasta kymmenennelle sijalle. Kiitosta tuli kustannustehokkuudesta, moitteita siitä, että yleislääkärille kuten terveyskeskuslääkärille on vaikea päästä.
Terveyskeskuslääkärille saa nyt huonommin aikoja kuin 2000-luvun alussa. Kolmannes väestöstä joutuu odottamaan lääkärin vastaanottoa vähintään viisi viikkoa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori, Tampereen yliopiston professori Ilmo Keskimäki tietää syyn kehitykseen.
– Kukaan ei ole päättänyt, että terveyskeskukset ajetaan alas. Niin on vain käynyt, koska ohjausjärjestelmä on rikki.
Yksityiset lääkäripalvelut ja työterveyshuolto takaavat hänen mukaansa varakkaille ja työssäkäyville hyvän terveydenhuollon. Lasten, vähävaraisten, työttömien ja ikääntyneiden terveyspalvelut ovat kuitenkin heikentyneet.
Hyvätuloiset ovat keskimäärin terveempiä kuin pienituloiset, mutta silti varakkaammat käyvät enemmän lääkärissä. Heidän on helppo poiketa työterveyslääkärillä tai yksityislääkärillä, joille saa ajan usein samana päivänä.
Ilmo Keskimäki huomauttaa, että Suomessa ei ole erityisen vähän lääkäreitä, mutta he ovat harvinaisen väärissä paikoissa.
– Kehittyneistä länsimaista terveydenhoito suosii hyvätuloisia Suomea enemmän vain Yhdysvalloissa ja Virossa. Missään muussa maassa ei ole vastaavaa työterveyshuoltoa kuin meillä.
Ilmo Keskimäellä ja THL:n pääjohtajalla Pekka Puskalla on ongelmaan ratkaisu: pitäisi siirtyä yksikanavaiseen terveydenhuoltoon, jossa yksi järjestäjä miettisi, missä tarvitaan rahaa ja lääkäreitä.
Puska vaatii marraskuussa julkaisemassaan tiedotteessa perusteellista sosiaali- ja terveydenhuollon remonttia eli sote-uudistusta. Siinä 15–20 sote-aluetta vastaisi terveydenhoidon järjestämisestä. Hoito voitaisiin hankkia myös yksityisen ja työterveyshuollon avulla, kunhan sote-alue johtaisi harkitusti yhteistyötä.
Puskan mielestä sote-alueille tulisi jakaa kaikki julkisen terveydenhuollon rahat, jotta se voisi onnistua tehtävässään. Hän haluaa terveydenhuollon järjestämisen pois yksittäisiltä kunnilta.
Selma sai putket korviinsa puolitoistavuotiaana. Sen jälkeen hänelle tuli seuraava korvatulehdus vasta vuoden päästä. Putket olivat tippuneet, kuten niille käy lapsen kasvaessa.
Kun korvat todettiin antibioottikuurin jälkeen parantuneiksi, niihin asennettiin uudet putket heti seuraavana päivänä. Samalla Selmalta poistettiin kitarisat.
– Siihen korvatulehdukset loppuivat, hymyilee Saija Särmäkari.
Nyt tyttö on terve neljävuotias. Silti Särmäkari ottaa hänet mukaan Dextraan, jos pikkuveljellä on sinne asiaa.
– Pyydän lääkäriä tarkistamaan samalla, että Selman korvat ovat kunnossa, putket paikallaan ja auki. Korvakierteestä jäi minulle trauma.
Tutkimusprofessori Ilmo Keskimäki kertoo, että yksityiset sairausvakuutukset aiheuttavat juuri tällaisia kaiken varalta tehtäviä lääkärintutkimuksia.
– Minunkin lapsillani oli sairausvakuutukset ja kyllä ne vaikuttivat siihen, mitä tutkimuksia heille tehtiin. Esimerkiksi lapseni sydämessä oleva sivuääni tutkittiin, vaikka on minimaalisen pieni riski, että se vaikuttaisi yhtään mihinkään terveellä ja hyvin kehittyvällä lapsella. Tutkimuksesta hyötyi lähinnä palvelunjärjestäjä.
Tästä päästään toiseen ongelmaan: sairaiden voimallinen tutkiminen ja hoitaminen tuo yksityislääkäreille rahaa. Siksi lääkärit teettävät tutkimuksia, jotka eivät ole ”lääketieteellisesti aivan perusteltuja”, kuten Keskimäki muotoilee.
– Esimerkiksi korvatulehduksen hoidossa on monenlaisia koulukuntia. Korvien putkitukset auttavat joitakin lapsia, mutta eivät kaikkia.
Kun lapsi on sairas, hänen kehityksensä usein hidastuu. Näin kävi myös korvatulehduskierteestä kärsivälle Veikko Kozmalle. Äiti Salla Kozma kertoo, että Veikko ei kuullut kunnolla.
– Jätkä oli siksi turhautunut ja kiukkuinen. Hän alkoi puhua vasta kaksivuotiaana, kun oli saanut putket.
Saija Särmäkari muistaa väärinkäsitykset, joita huono kuulo aiheutti.
– Veikko ei osannut leikkiä lasteni kanssa, koska ei pystynyt seuraamaan, mitä tapahtui. Veikko ei ymmärtänyt, kun hänelle sanottiin, että anna nyt se lelu toiselle, ja suuttui, kun se sitten otettiin häneltä.
Kun Veikko lopulta sai lähetteen Haartmanin korvaklinikalle, hänellä todettiin paksut liimakorvat. Sairaudessa neste jää välikorvaan korvatulehduksen parannuttua ja aiheuttaa pahimmillaan väliaikaisen kuulon menestyksen.
Korvat putkitettiin ja Veikon tulehdukset harvenivat, mutta eivät loppuneet. Välillä korvista valui märkää. Kun poika täytti lokakuussa 2,5 vuotta, hänelle asennettiin uudet putket pudonneiden tilalle. Samalla leikattiin märkivät kitarisat. Korvatulehduksia ei ole ollut sen jälkeen.
– Vaikka koko syksy olikin räkää ja kuumetta. Antibioottikuurit ja homekämppä veivät varmaan Veikon vastustuskyvyn, Salla Kozma arvelee.
Sata euroa omavastuuta lääkäripalkkioista ja lääkkeistä sekä 250 euroa vakuutusmaksuja. Siinä olivat Selma Särmäkarin korvatulehduskierteen kustannukset hänen vanhemmilleen yhden vuoden aikana.
Summa sisältää myös putkien asentamisen korviin, mikä maksaa yksityislääkärillä tuhatkunta euroa.
– Meillä ei olisi ollut varaa käyttää yksityislääkäriä tässä mittakaavassa ilman vakuutusta, äiti Saija Särmäkari huomauttaa.
Hänen serkkunsa Salla Kozma arvelee, että Veikon lääkäri- ja lääkekuluista saattoi kertyä korvakierteen aikana pari–kolme sataa euroa vuodessa. Korvien putkitus maksaa kunnallisella puolella noin sata euroa, samoin kitarisojen leikkaaminen. Lääkkeitä ostettiin paljon.
– Kuitit ovat kaapissa pidossa, mutta kukaan meillä ei ole halunnut laskea summaa.
Omasta terveydenhoidostaan serkukset ovat maksaneet vähemmän. Ylioppilasterveydenhuolto ja työterveyshuolto ovat huolehtineet Särmäkarista.
Nyt hän on opintovapaalla eikä saa käyttää työterveyspalveluja.
– Jos sairastuisin, niin menisin varmaan yksityislääkärille. Minun hermorakenteellani ei mennä jonottamaan ja arpomaan kunnalliselle puolelle.
Salla Kozma on kunnallisen terveydenhuollon varassa. Yksityinen puoli on liian kallis, koska monesta lähteestä riivityt tulot ovat epäsäännöllisiä ja puolitoistavuotiaan kuopuksen hoitaminen kotona vähentää mahdollisuuksia työntekoon.
– Minä en sairasta, koska olen äiti. Jos olen kuumeessa, niin syön vain pari viikkoa Buranaa ja napsin Mynthoneita, jotta ääni kulkee.
Kozma kertoo, että hänellä olisi kyllä tarvetta hammaslääkärille. Suussa on monta juurihoidettua, kuollutta hammasta, joista on lohjennut palasia.
– Kunnalliselle hammaslääkärille otetaan vain kipupotilaat, eikä yksityiselle ole varaa mennä.
Kolmen lapsen äiti kaivelee toppatakkinsa taskuja ja hymyilee vinosti.
– Pääsen hammaslääkäriin ainakin, jos Ässä-arpa voittaa. Täytyypä käydä palauttamassa tämä kioskiin.
Muut lähteet:
Euro Health Consumer 2013.
Seminaari eriarvoisuuden vähentämisestä terveys- ja yhteiskuntapolitiikan tavoitteena, Pikkuparlamentti 22.11.2013.
Ronald Wiman: Lapsiköyhyys ja lasten huono-osaisuus Suomen ulkopolitiikan haasteena, THL 2012.
Children Left Behind, Unicef 2010.
Tuija Martelin, Seppo Koskinen ja Eero Lahelma: Väestöryhmien väliset terveyserot, Duodecim 2005.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Köyhät vanhemmat eivät luota jähmeisiin viranomaisiin
AjankohtaistaMoni toimeentulotuella elävä perhe on joutunut juoksemaan luukulta toiselle.