Raulo: Tehokkaissa työryhmissä jäsenet vaihtuvat usein, koska totuus on kasvi, joka kukkii uusia kysymyksiä
Aina saman parin kanssa lentävät kyyhkyt jumittuvat ensimmäiseen löytämäänsä reittiin, kun taas jatkuvasti uusien parien kanssa suunnistavien lintujen reitti käy aina vain suoremmaksi ja nopeammaksi. Ne eivät lopeta oppimista.
Täysi luentosali on kuuma ja tukala, joten hiivin takarivistä avaamaan ikkunaa. Se on jumissa. Naapuripenkin ornitologi hiippailee avukseni. Kun kolmaskin kollega liittyy ikkunasalvan ränkläysoperaatioon, yleisö alkaa osoittaa hilpeyttä. Lopulta luennoitsija itse puuttuu puheeseen: ”Kuten sanoin, ihmisillä on taipumusta spontaaniin yhteistyöhön pulmien ratkaisemiseksi…”
Professori Dora Biron seminaariesitelmän aiheena on kollektiivinen älykkyys ja kulttuurin evoluutio. Hän jatkaa: ”Tutkimukset ovat osoittaneet, että optimaaliseen ongelman ratkaisuun tarvitaan muutakin kuin vain yhdessä tekemistä. Luovien ratkaisujen ja kulttuurien syntyyn vaikuttaa erityisesti se, miten paljon vaihtuvuutta ryhmän sisällä on.”
Dora kertoo tutkimuksesta, jossa erilaisia ihmisryhmiä laitettiin rakentelemaan tulitikuista torneja. Mitä pidempään koetta jatkettiin, sitä korkeampia torneja ryhmät saivat aikaiseksi. On helppo kuvitella, että tällainen yhteistyö on parhaimmillaan kuin jalkapallojoukkueen kaltaisen yhteen hitsautuneen porukan voimannäyte. Mutta ei, kaikkein korkeimmat tornit syntyivätkin ryhmissä, joiden jäsenet vaihtuivat koko ajan. Aina muutaman minuutin välein yksi rakentelijoista vaihdettiin uuteen tuntemattomaan tyyppiin, jolle muut sitten joutuivat kertaamaan tikkutornin rakennuksen siihenastiset innovaatiot.
Mikään totuus ei pysy elossa kaappiin suljettuna, vaan on voimissaan vain, kun saa liikkua ihmisten välillä.
Vaikka tuttujen porukassa yhteen pelaaminen on monella tapaa helpompaa kuin uusien toverien kanssa, innovatiivisuus on nimenomaan avoimien ryhmien ominaisuus. Tämä on yleistä muidenkin eläinten keskuudessa. Esimerkiksi kirjekyyhkyset lentävät mielellään pareissa etsiessään parasta reittiä kotiin. Aina saman parin kanssa lentävät kyyhkyt jumittuvat kuitenkin helposti ensimmäiseen löytämäänsä reittiin, kun taas jatkuvasti uusien parien kanssa suunnistavien lintujen reitti käy aina vain suoremmaksi ja nopeammaksi. Ne eivät lopeta oppimista.
Monelle opettajalle tämä on varmasti tuttu ilmiö. Kun opettaa muita, oppii itsekin aina lisää. Uusien ihmisten kohtaaminen ja se, että saa aina uudelleen jakaa sen, mitä on itse elämästä oppinut, on parhaimmillaan aina tasavertainen vaihtokauppa: Sinä saat minulta tietoa ja minä saan sinulta lainaksi uuden parin silmiä, jolla voin katsoa omia väitteitäni uudessa valossa. Viisaus on elävä asia. Mikään totuus ei pysy elossa kaappiin suljettuna, vaan on voimissaan vain, kun saa liikkua ihmisten välillä. Totuus on elävää vettä, joku sanoisi, tai Pyhän Hengen lahja. Se on kasvi, joka tarvitsee valoa ja vettä, ja kukkii kysymyksiä.
Jokaisessa avoimessa kohtaamisessa Pyhä Henki kulkee ihmisten välillä kuin sähkö hämähäkin seitissä.
Elämä on koko historiansa aikana kasvanut ja haarautunut aina vain monimuotoisemmaksi kuhinaksi. Ihmiskuntakin on historiansa aikana kasvanut, jos ei nyt henkistymiseen niin ainakin näppäryyteen asti. Emme ehkä osaa vielä hallita vihaamme tai mennä ajoissa nukkumaan, mutta purkkapallon osaamme tehdä ja pyöräillä ilman käsiä. Ja rakentaa avaruusraketteja, kvanttitietokoneita ja vedenpuhdistamoita.
Se on uteliaisuuden ansiota, uteliaisuuden toisia ihmisiä kohtaan. Sen, että opetamme toinen toisiamme, katsomme itseämme toistemme silmillä ja istumme aina uusien muukalaisten kanssa alas tikkutornia rakentamaan. Aloitamme alusta, joka päivä, joka hetki, kun kohtaamme toisemme. Jokaisessa avoimessa kohtaamisessa Pyhä Henki kulkee ihmisten välillä kuin sähkö hämähäkin seitissä.
”Siis muistakaa pitää ikkunat auki uusille ajatuksille!” Seminaarijärjestäjä vitsailee, kun lopulta viiden hengen porukalla saamme vihdoin ikkunan kammettua auki, ja raikasta ilmaa tulvahtaa ummehtuneeseen huoneeseen. Nojaan ulos ja katson Oxfordin kattoja. Kyyhkyset suunnistavat laumana ohi ullakkokerroksen kattojen.
Aura Raulo on Oxfordin yliopistossa väitöskirjatutkumusta tekevä evoluutiobiologi, kuvataiteilija ja körtti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Raulo: Korona vie tähtiroolin todellisilta vaaroilta − paljon enemmän kärsimme omista vitsauksistamme
PuheenvuorotTarvitsemme uusia tarinoita siitä, miten bakteerit, muukalaiset, ajatukset ja kulttuurit tekevät meistä vahvempia.