Matleena Ikolan mielestä rippikoulukirjat saattavat antaa yksipuolisen kuvan sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Kuva: Thinkstock
Rippikoulukirjoja kritisoidaan ahtaista sukupuolirooleista
Pastori Matleena Ikolan mielestä rippikoulukirjat eivät huomioi seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta. Ihan sama -oppikirjan kirjoittaja Antti Siukonen pitää kritiikkiä oikeutettuna.
Rippikoulukirjat saavat kritiikkiä vanhentuneiden sukupuoliroolien vahvistamisesta. Kesäkuussa useat Facebookin käyttäjät keskustelivat aiheesta Feministiryhmässä. Tasa-arvoa käsittelevälle suljetulle keskustelupalstalle kuuluu yli 4 800 jäsentä.
– Rippikoulujen seksuaalikasvatus on kiinni osittain työntekijän omasta osaamisesta, kiinnostuksesta ja tiedostavuudesta, kertoo seurakuntapastori ja Feministiryhmän jäsen Matleena Ikola.
Hänen mielestään rippikouluohjaaja voi lisätä stereotypioita huolimattomilla sanavalinnoilla jopa tahtomattaan. Vuonna 2001 piispainkokouksen hyväksymä rippikoulusuunnitelma ei anna tarkkoja ohjeita seksuaalisuuden tai sukupuolen käsittelyyn. Siksi opetus vaihtelee rippikouluittain. Ohjaajat käyttävät usein valmiita oppimateriaaleja tuntien suunnittelussa, vaikka nuorille ei kustannettaisi omia kirjoja.
Yhteiskunnassamme miehen lokero on kapea. Jos sitä vahvistetaan perusvitseillä, lokero kapenee entisestään.
– Matleena Ikola
Ikolan mukaan oppikirjoissa on paljon hyviä ohjeita osuuksille rakkaudesta ja parisuhteesta, mutta seksuaalisuuden ja sukupuoli-identiteetin kohdalla olisi petrattavaa.
– Kirjat korostavat helposti sukupuolten välistä eroa. Materiaalit laahaavat hieman aikaansa jäljessä.
Esimerkiksi vuonna 2010 julkaistun Ihan sama -oppikirjan opettajan opas neuvoo jakamaan tytöt ja pojat erillisiin ryhmiin pohtimaan vastakkaisen sukupuolen ihanneominaisuuksia. Oppilaan kirjassa tehtävänä on jaotella ominaisuuksia miehekkäisiin ja naisellisiin.
Vitsit voivat kaventaa miehen roolia
Feministiryhmässä kiinnitettiin huomiota kappaleeseen, jossa neuvotaan, miten konfirmaatioon tulisi valmistautua. Kuusi kuukautta ennen juhlaa tytöt menevät vaateostoksille, mutta pojilla ei ole vielä "erityistarpeita".
– Yhteiskunnassamme miehen lokero on kapea. Jos sitä vahvistetaan perusvitseillä, lokero kapenee entisestään, Matleena Ikola sanoo.
Antti Siukonen, yksi Ihan sama -kirjasarjan kirjoittajista, pitää kritiikkiä oikeutettuna. Hän kuitenkin muistuttaa, että sukupuolistereotypioita ja huumoria käytetään kirjassa tarkoituksella.
– Karikatyyrit auttavat nuoria huomaamaan, etteivät he ole sellaisia itse. Taitava ohjaaja osaa myös kyseenalaistaa kategoriat.
Siukosen mukaan kirjan julkaisemisen jälkeen myös tietämys seksuaalisuuden monimuotoisuudesta on lisääntynyt. Alun perin kirjoittajien tarkoituksena oli taustoittaa laajemmin kirkon sisällä esitettyjä mielipiteitä avioliitosta ja seksuaalisuudesta.
Karikatyyrit auttavat nuoria huomaamaan, etteivät he ole sellaisia itse.
– Antti Siukonen
– Rippikoulukirjat käyvät edelleen läpi piispainkokouksen tarkastuksen. Saimme ohjausta esitarkistusvaiheessa. Liikkumatila oli kapea.
Siukosen mielestä Ihan sama onnistuu puutteistaan huolimatta monessa asiassa. Esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen eri muotoja esitellään, joskin lyhyesti.
– Rakkaus-luvun rukouksissa olemme puhuneet mahdollisimman vähän sukupuolittavin termein.
Käsitteistö ja tutkimustieto päivittyvät jatkuvasti
Nyt Matleena Ikola kirjoittaa teologian opiskelija Krista Aution kanssa pienimuotoista opasta, jonka tarkoitus on syventää kirkon työntekijöiden tietoa seksuaalisuudesta ja sukupuolesta. Opasta voi käyttää apuna myös rippikoulutuntien suunnittelussa.
– Kirja antaa sanastoa ja välineistöä siitä, miten seksuaalisuuden ja sukupuolten moninaisuutta voi sanoittaa. Teoksellemme on tarvetta, koska toisinnamme tahattomasti miehisyyteen ja naisellisuuteen liittyviä normeja.
Ikola muistuttaa, että tutkimustieto ja käsitteistö seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä päivittyvät jatkuvasti.
Oppaalla ei ole vielä kustantajaa, mutta Ikola toivoo, että teosta voitaisiin käyttää jo ensi vuoden rippikouluissa. Ikola on ollut mukana perustamassa toistaiseksi vain verkossa toimivaa Feministinen kirkko -liikettä, joka voisi mahdollisesti osallistua kirjaprojektiin.
Kirjat pitävät lukijaansa heterona
Emmi Kemppainen tutki vuoden 2012 pro gradu -tutkielmassaan kuuden rippikoulukirjan käsityksiä seksuaalisuudesta ja perheestä. Kemppaisen mukaan kirjat pitävät lukijaa ensisijaisesti vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostuneena.
"Jos seksuaalisuus on erilaista kuin yleisissä mielikuvissa hyväksytty, se saattaa olla vaikeaa sekä ihmiselle itselleen että niille, jotka elävät hänen lähellään", Quo vadis? -kirjassa (2010) sanotaan. Kemppaisen mielestä virke viestii, ettei homoseksuaalisuus olisi Suomessa yleisesti hyväksyttyä.
"Jotkut tuntevat vetoa samaa sukupuolta olevia kohtaan. Hämmentävistä tunteista on hyvä puhua jonkun aikuisen kanssa", Tunnetko tien -teos (2011) sanoo. Samassa teoksessa homoseksuaalisuutta käsitellään samassa luvussa kuin avioeroa ja naimattomuutta. Kemppainen pohtii, rinnastetaanko homot henkilöihin, jotka eivät halua mennä naimisiin.
Tunnetko tien esittää myös tulkinnan Raamatusta: "Seksuaalinen yhteys on Raamatun mukaan tarkoitettu kuitenkin vain eri sukupuolten väliseen avioliittoon."
Lähes kaikissa oppikirjoissa korostetaan kahden sukupuolen merkitystä. "Raamatussa kerrotaan, että ihmisen ei kuitenkaan ollut hyvä olla yksin paratiisissa. Niinpä Jumala loi hänelle iloksi kumppanin, eri sukupuolta olevan ihmisen", Oma ripari (2009) selittää.
Kemppaisen mielestä miehen ja naisen välinen avioliitto esitetään rippikoulukirjoissa parisuhteen ihanteellisena muotona.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Monet vanhemmat suhtautuvat kriittisesti uskonnolliseen kasvatukseen – uskontoon liittyvistä kysymyksistä keskustellaan ennen kaikkea lapsen aloitteesta
AjankohtaistaHelsingin seurakunnat toivovat, että Pienelle parasta -aineisto tukisi lapsen kasvua ja antaisi välineitä eettiseen ja hengelliseen kasvatukseen. Aineiston käyttöä on tutkittu Helsingin yliopistossa.
