— Vaikka touhuan paljon joulun alla, osaan rauhoittua aatoksi, Irma Salonen sanoo.
Rouva Joulu
Tänä vuonna Irma Salosen joulukuusi puetaan hopeaan ja siniseen.
Irma Salosen, 67, lapsuuden jouluihin kuului aina paljon väkeä. Yhä hän viettää joulua mieluiten niin, että ympärillä on paljon rakkaita ihmisiä.
Lapsena Irma oli jouluja maalla joko äidin sisarusten tai isän vanhempien luona. Maaseudun jouluista hänelle on jäänyt mieleen se, miten pimeää ja rauhallista ulkona oli, kun aattona tultiin pihasaunasta sisälle taloon. Mieleen on myös jäänyt se kerta, jolloin joulukirkkoon matkattiin hevoskyydillä.
Astiat ja servetit sävy sävyyn
Irma kertoo olevansa visuaalinen ihminen ja ”astiafriikki”. Se näkyy hänen kodissaan jouluna. Aaton kattaus vaihtelee vuosittain Irman valitsemien astioiden, servettien ja pöytäliinan mukaan.
— Viime vuosina meillä on ollut tekokuusi, mutta aiemmin kotiin hankittiin suuri ja leveä kuusi, sellainen kuin Aku Ankassa on.
Lastenlapset ovat usein aattona koristelemassa kuusta. Silloin he saavat päättää, miltä kuusi näyttää.
— Jos koristelen kuusen yksin, oksilla saattaa olla vain valkoisia tai ainoastaan punaisia ja kultaisia tai ehkä pelkästään sinisiä ja hopeisia koristeita.
— Olen sellainen tee-se-itse- ja minä itse -ihminen, Irma kertoo pilke silmäkulmassaan.
Hän valmistaa kaikki joulupöydän ruoat itse. Irman keittiössä valmistuu myös pieniä joululahjoja ystäville ja naapureille, useimmiten kakkuja.
— Nautin joulun laittamisesta. Minun jouluni syntyy siitä.
— Kun lapset olivat pieniä, en tinkinyt jouluvalmisteluista, mutta olin sitten jouluna väsynyt ja kiukkuinen. Olisi tietysti hyvä, jos tunnistaisi väsymyksensä ajoissa eikä uuvuttaisi itseään liikaa, hän pohtii.
Lahjoja maltilla
Sotien jälkeen syntynyt Irma kasvoi aikana, jolloin Suomessa elettiin niukasti.
— Lapset eivät saaneet paljon lahjoja. Olin ehkä kuuden vanha saadessani joululahjaksi puisen punaisen leikkipuhelimen, joka sanoi kling-kling, kun sitä veivasi, Irma kertoo.
Isompana Irma sai lahjaksi luistimet, niin suuret, että hän luisteli niillä vielä aikuisiälläkin. Irmalla on neljä lastenlasta, joista vanhin on 16-vuotias. Nuorin syntyi tänä syksynä.
— En osta ylettömästi joululahjoja. Lastenlapsille ostan yhden tai ehkä pari lahjaa jokaiselle.
Ennen joulua Irma leipoo lastenlastensa kanssa piparkakkuja. Piparkakkujen leipomisesta on muodostunut perinne. Lastenlapset ovat päässeet mukaan leipomaan piparkakkuja heti, kun ovat oppineet seisomaan. Vaari on tallentanut mummin ja lastenlasten leivontahetkiä videokameralla.
— Videoita katsoessa huomaa, kuinka lapset kasvavat ja mummi vanhenee, Irma sanoo hymyillen.
Yleensä Irma aloittaa jouluvalmistelut marraskuun alussa leipomalla jouluksi hedelmäkakun, jota kostutetaan viikoittain konjakilla. Tänä vuonna kakun tekeminen jäi väliin lomamatkan vuoksi. Ensimmäisenä adventtina Irma ottaa kyntteliköt esiin ja pihalle laitetaan jouluvalot. Ensimmäisen adventtisunnuntain viettoon kuuluu myös kirkossa käyminen. Usein mukana on lastenlapsia.
Aatonaattona haudoille
Aatonaattoiltana Salosten kotona kaikki alkaa olla valmista.
— Aatonaattona lähdemme mieheni kanssa yleensä puolen yön aikaan viemään kynttilöitä hautausmaille Hietaniemeen, Malmille ja Espooseen. Aatonvastaisena yönä monella haudalla palaa jo kynttilä.
Joka toinen vuosi Irman lapset viettävät joulua appivanhempiensa luona.
— Ensimmäisenä sellaisena jouluna minulla oli pala kurkussa koko aaton ajan. Seuraavalla kerralla osasin jo nauttia siitä, että joulua vietettiin aikuisten kesken ilman hälinää. Silti aatto ilman lastenlapsia on tylsempi, hän sanoo.
Tulevana jouluaattona Salosten joulupöytään istuvat tytär ja poika perheineen sekä Irman lapsuudenystävä, josta on tullut perheen vakituinen jouluvieras. Joulupäivänä vieraiden joukkoon liittyy myös Irman äiti miehensä kanssa.
— Vaikka touhuan paljon joulun alla, osaan rauhoittua aatoksi. Syvimmiltään joulu merkitsee minulle rauhaa ja yhdessäoloa. Joulupäivän aamuna menemme puolisoni kanssa yhdessä joulukirkkoon.
Salosten joulupöydässä ruokailee aattona 24.12. kolme sukupolvea.
Jaa tämä artikkeli: