Rukoiltaisiin, jos joku pyytäisi

Rukoiltaisiin, jos joku pyytäisi

Seurakuntien tarjoama vapaamuotoinen rukous kiinnostaa vain harvoja sateenkaaripareja.

Sanahirviöksi ja kompromissiksi kuvailtu ”Pastoraalinen ohje vapaamuotoisesta rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan” on päässyt seurakunnissa käyttöön vain harvoin.

Piispainkokous antoi ohjeen rukouksesta kirkolliskokouksen pyynnöstä helmikuussa 2011. Ohjeen mukaan rukouksessa ei saa käyttää avioliiton vihkimiseen tai sen siunaamiseen kuuluvia erityisiä osia kuten lupauksia, sormusten vaihtoa, puoli­soiksi julistamista tai liiton siunaamista. Arkkipiispa Kari Mäkinen arvioi ohjeen julkistamisen yhteydessä, että se antaa parisuhteensa rekisteröineille myönteisen viestin: kirkko on heidän rinnallaan ja tukee heitä.

Pääkaupunkiseudulla 489 paria rekisteröi suhteensa vuosina 2011–13, mutta rukouksia toimitettiin arviolta muutamia vuodessa. Kirkko ei kokoa virallisia tilastoja rukouksista.

Tervetuloa kirkkoon

Espoon ja Kauniaisten seurakuntiin ei ole kirkkoherrojen mukaan tullut yhtään pyyntöä rukouksen järjestämisestä. Kirkkoherrojen tiedossa ei myöskään ole, että joku seurakuntien työntekijöistä olisi toteuttanut rukoushetken. Kirkkoherrat kertovat kuitenkin suhtautuvansa myönteisesti rukoustilanteen järjestämiseen.

Espoonlahden, Leppävaaran ja Tapiolan kirkkoherrat lisäävät, että tilaisuuden järjestäminen myös kirkossa tai kappelissa käy päinsä. Piispainkokouksen ohje jättää paikanvalinnan kirkkoherrojen harkinnan varaan.

Helsingin seurakunnissa rukouksia järjestetään harvoin. Esimerkiksi Meilahden seurakuntaan ei ole kirkkoherra Hannu Ronimuksen mukaan tullut yhtään rukouspyyntöä. Oulunkylän kirkkoherra Ulla Kosonen kertoo pitäneensä rukoushetken keskimäärin kerran vuodessa.

Kallion kirkkoherran Teemu Laajasalon mukaan koko seurakunnassa rukouksia on ollut niin vähän, ettei sillä ole ollut työnjaollista merkitystä. Laajasalon ja Kososen mukaan rukoukset voidaan toimittaa myös kirkossa.

Vantaan seitsemästä seurakunnasta vain Rekolassa on kerran toteutettu rukous rekisteröidyn parisuhteen puolesta. Syy siihen, ettei rukouksia ole Vantaalla järjestetty, on yksinkertainen: niitä ei ole pyydetty. Jos pyydettäisiin, niin rukoiltaisiin, kertovat kirkkoherrat.

– Ajattelen, että rukoushetken voi toimittaa myös kirkossa, kuitenkin niin, ettei siitä muodostu vihkitoimitusta muistuttavaa tilannetta. Pitäydymme piispainkokouksen linjoilla, Korson kirkkoherra Pirkko Yrjölä toteaa.

– Miksei kirkkotilassa voisi rukoilla? Kukaan papeistamme ei myöskään ole ilmoittanut, ettei rukoilisi, sanoo Vantaankosken kirkkoherra Hannu Pöntinen.

Väärinpuhumisen pelko

– En ihmettele yhtään, ettei rukouksia pyydetä. Ilmauksetkin ovat hankalia, kun koko asiasta ei saa käyttää oikein mitään sanaa – virallisesti ei voi puhua esimerkiksi rukoushetkestä, sanoo yliopistopappi Laura Mäntylä.

Hänen mielestään hankala terminologia on vallankäyttöä, jolla estetään ihmisiä puhumasta asiasta.

– Kukaan ei uskalla sanoa mitään väärinpuhumisen pelossa. Eikä ihmisille avaudu se, mitä tarkoittaa ”vapaamuotoinen rukous parisuhteensa rekisteröineiden kanssa”. Siitä tulee vain säälifiilis. Heteroille on tarjolla koko paketti hienoine juhlineen ja homoille vähän niin kuin teekutsut, joista ollaan hyshys.

Kirkolliskokouksen marraskuussa 2010 tekemä päätös rukousohjeen laatimisesta oli Mäntylän mielestä kompromissi, jota kukaan ei halunnut – eivät ne, jotka pitävät homoseksuaalisuutta syntinä, eivätkä ne, jotka Mäntylän tavoin haluaisivat siunata rekisteröityjä parisuhteita.

– Meitä on paljon. Monet papit olisivat myös valmiit vihkimään avioliittoon, jos tasa-arvoinen avioliittolaki menee läpi.

Hiustenhalkomista

Espoossa asuva pappi joutui pohtimaan piispainkokouksen antamia ohjeita, kun häntä pyydettiin papiksi miesparin hääjuhlaan. Kun pariskunta kysyi, voiko rukouksen yhteydessä olla sormusten vaihto, vastaus oli ”ilman muuta”.

Papin puhe tilaisuudessa oli samankaltainen kuin avioliiton siunaamisen yhteydessä pidettävä puhe. Sormusten luovuttamisen lisäksi miespari myös lupautui toisilleen, mutta pappi ei julistanut heitä aviopuolisoiksi.

– Päätin sallia nuo elementit tietoisena siitä, että piispojen ohje ei niitä salli, hän sanoo.

Pappi korostaa, että hän ei suhtaudu ohjeista poikkeamiseen kevyesti. Hän epäilee kuitenkin, että on hankala noudattaa piispainkokouksen ohjetta niin, ettei loukkaa paria.

– On mahdotonta rukoilla ihmisten puolesta siunaamatta heitä. Ainakaan oma teologinen kompetenssini ei riitä sellaiseen hiustenhalkomiseen.

Juhlaväen antama palaute oli poikkeuksellisen myönteistä.

– Kiitollisuus ei johtunut loistavasta puheesta tai koskettavasta läsnäolostani, vaan siitä, että paikalla oli pastori, joka edusti kirkon virkaa ja instituutiota.

Pyyntö tuli tuttujen ihmisten kautta, jotka tiesivät, että pappi hyväksyy täysin samaa sukupuolta olevat parit.

– Ymmärrän hyvin, että kukaan ei soita tällaisessa asiassa kirkkoherranvirastoon. Ihmiset ovat aika hyvin haistaneet hengen, jolla kirkossa asiaan suhtaudutaan, pastori sanoo.

Koskettava tilanne

Tapiolan seurakunnan kirkkoherra Päivi Linnoinen rukoili parisuhteensa rekisteröineen parin puolesta heidän hääjuhlansa yhteydessä vuonna 2011, jolloin hän työskenteli vielä Helsingin tuomiokapitulissa. Ru­kous toteutettiin juhlatilan pihalla. Piispainkokouksen ohjeen mukaisesti rukoukseen ei yhdistetty sormusten vaihtoa eikä lupauksia.

Tilanne oli Linnoisen mukaan yksinkertainen, koskettava ja häävieraillekin luonteva.

– Teimme sen, mikä on kirkon virallisen kannan mukaan mahdollista. Ei syntynyt sellaista oloa, että tässä tehdään jotakin vähemmän.

Linnoinen korostaa, että kirkolle on suuri asia rukoilla yhdessä ihmisten kanssa. Hän ymmärtää kuitenkin sen, että joillekin pareille rukous ilman siunaamista tuntuu liian vähäiseltä.

– Rukouksesta sopiminen oli maksimi, johon pystyttiin kirkolliskokouksen silloisella kokoonpanolla. Itse olisin toivonut siunaamismahdollisuutta, hän sanoo.

Papit Pridessa

Jaana Partti Kallion seurakunnasta on Suomen ainoa pappi, jonka työalaksi on nimetty sateenkaarityö. Hän arvioi toimittaneensa rukouksia yhden käden sormilla laskettavan määrän.

– Niitä pyydetään vähän, koska ihmiset eivät rekisteröi suhdettaan tai eivät kuulu kirkkoon. Eivät Kallion seurakunnan alueella heterotkaan mene naimisiin. Ne parit, jotka rukousta pyytävät, ovat motivoituneita ja ottavat asian vakavasti, Partti sanoo.

Hän kertoo noudattavansa rukouksissa piispainkokouksen ohjetta. Rukouksia on pidetty sekä kirkossa että juhlapaikoissa.

– Minusta on hyvä, että meillä on tämä mahdollisuus. Käytännössä en näe eroa siinä, rukoillaanko vai siunataanko – kyse on lähinnä sanoista. Avioliittoon vihkim6inen olisi eri asia.

Partti on mukana 28.6. Helsinki Pride -tapahtuman puistojuhlassa, jossa papit pyydettäessä rukoilevat rekisteröityjen parisuhteiden puolesta. Tapahtumaa suunnittelemassa ollut pastori Sanna Uusitalo Vantaankosken seurakunnasta kertoo, että luvassa ei ole mitään mediaseksikästä tai yllättävää.

– Toimimme täysin piispainkokouksen ohjeen mukaan. Ohjeessahan todetaan, että kirkon työntekijän vastuuseen kuuluu, että hän on valmis asettumaan rinnalle, kuuntelemaan ja tukemaan jokaista ihmistä.

Jaa tämä artikkeli:


Minuutissa mystikoksi

Villi city