Rukousta ja Facebookia
Sarjassa tarkastellaan 47-vuotiaan, osa-aikatyötä tekevän naisen ja hänen kahden kouluikäisen lapsensa arkea. Naisen nettopalkka on 900 euroa kuukaudessa, jonka lisäksi hän saa asumistukea ja lapsilisät.
”Kun haluan puhua jonkun kanssa, soitan yleensä siskolleni tai yhdelle entiselle työkaverilleni.
Ystäviä minulla on paljon. Heidän lisäkseen tärkeitä ovat aikuiset lapseni. He tarjoavat minulle myös apua nuorempien lasten kanssa.
Monet ystävistäni olen tuntenut läpi elämän. Mitkään käänteet elämässäni eivät ole vaikuttaneet ystävyyteen.
Joskus toiset voivat jättää vaikeaan tilanteeseen joutuneen yksin, kun ajattelevat, että pitäisi pystyä antamaan vastauksia tai auttamaan konkreettisesti, mutta minulle ei ole käynyt niin. Jos yhteydenpitoon on joskus tullutkin tauko, pystymme jatkamaan siitä, mihin jäimme, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Minulle on todella tärkeää, että osa ystävistäni on uskovia. Kun puhun heidän kanssaan, puhun lähes aina uskosta. Olemme samalla aaltopituudella ja usein rukoilemme yhdessä, puhelimitsekin.
Yhteydenpidossa käytän puhelinta ja Facebookia. Puhelimesta tai netistä olisi vaikea luopua. Kasvotusten en pysty ystäviäni tässä elämäntilanteessa useinkaan näkemään, vaikka he aina kysyvätkin, että voitaisiinko tavata. Monella heistä elämäntilanne on erilainen, kaikki lapset ovat jo muuttaneet kotoa.
Köyhyys ei vaikuta ystävyyssuhteisiini, vaikka olisi kiva käydä joskus vaikka ulkona syömässä heidän kanssaan. Puhuminen on kuitenkin tärkeintä.”
Jaa tämä artikkeli: