Sanoin, teoin ja sanoitta
Jospa tänä vuonna aloittaisi elämäntaparemontin opettelemalla hiljentymään? Vartin retriitti ‑palstan kirjoittajat antavat siihen vinkkejä ja kertovat, kuinka he itse hoitavat hengellistä elämäänsä.
Mikko Salmi
Lempirukous
Rakas Jumala, pyysin voimaa voidakseni saavuttaa sen mitä tavoittelin. Minut tehtiin heikoksi, jotta oppisin tottelemaan nöyrästi.
Pyysin terveyttä, jotta voisin tehdä suurempia asioita. Minulle annettiin haurautta, jotta voisin tehdä parempia asioita.
Pyysin rikkautta, jotta voisin olla onnellinen. Minulle annettiin köyhyyttä, jotta tulisin viisaaksi.
Pyysin valtaa, että saisin osakseni ihmisten kiitoksen. Minulle annettiin heikkoutta, jotta tuntisin tarvitsevani Jumalaa.
Pyysin kaikkia asioita, jotta voisin nauttia elämästä. Minulle annettiin elämä, jotta voisin nauttia kaikista asioista.
En saanut mitään siitä mitä pyysin, mutta sain kaiken mitä toivoin. Itsestäni huolimatta lausumattomiin rukouksiini vastattiin; ja kaikista ihmisistä juuri minä olen suuresti siunattu.
Kiitos taivaan Isä.
— Tämä rukous on löydetty toisessa maailmansodassa kuolleen liittoutuneiden sotilaan rintataskusta Raamatun välistä. Itse löysin sen viisi vuotta sitten Arjen sydänääniä -kirjasta, jonka sain lahjaksi mennessäni Töölön seurakuntaan papiksi.
— Minua viehättävät paradoksit. Jumala toimii niin: antaa asian, jota pyydän, mutta ei välttämättä siinä muodossa kuin toivoisin. Jumalalla on huumorintajua, eikä hän toimi niin kuin minä haluan.
Vartin retriitti arkipäivään
— Jos mahdollista, kävele ruokatunnilla kirkkoon. Sytytä kynttilä ja tuo rakkaasi Jumalan eteen. Kirkko on pyhä paikka, kannattaa ottaa riski ja kokeilla. Jos kirkkoa ei ole lähellä, verkkokirkkokin käy.
— Tee jotain poikkeuksellista, pyhää. Ylitä itsesi. Tee pieni arjen teko, joka vaatii enemmän henkisesti kuin aineellisesti tai ajallisesti. Vie vaikka tuntematon kahville tai työkaveri lounaalle.
Kuinka hoidat hengellistä elämääsi?
— Musiikki on tärkeää. Se on varaventtiili ja Jumalan hieno lahja. Ei sen tarvitse olla hengellistä, Juice toimii ihan hyvin. Usein veisaan virttä 289, "Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja", ja vietän henkilökohtaista hetkeä Jumalan kanssa.
— Harrastan myös itseni ylittämistä ja rehellistä naiiviutta. Koska olen lapsena ja nuorena kärsinyt kosketuksen puutteesta, harjoittelen kosketusta ja välittämistä. Kyse on itsensä ja toisten hyväksymisestä: fyysisestä epätäydellisyydestä huolimatta jokainen meistä on Jumalan silmissä kaunis.
Luettavaa
— Anthony de Mellon Havahtuminen on minulle rakas kirja. Se ärsyttää ja kihertää. Masentuneelle suosittelen Henri J. M. Nouwenin kirjaa Läpi pimeän yön.
— Tove Janssonin Näkymätön lapsi on ajankohtainen. Pitää uskaltaa suuttua, jotta tulee kokonaan näkyväksi. Viha on positiivinen tunne, jota ei tarvitse varoa tai pelätä. Viha kertoo omista rajoista. Meillä ollaan vähän huonoja hoitamaan näkymättömyyttä.
Leila Valtonen
Lempirukous
— Lempirukoukseni on sytyttää tuli ikonin edessä olevaan lampukkaan. Teen niin joka aamu, useimmiten illallakin ja aina kun meillä on vieraita.
— Rukoukseen en tarvitse välttämättä sanoja. Pysähtyminen ikonin edessä on minulle tärkeää, koska se muistuttaa, että Jumala on aina läsnä.
Vartin retriitti arkipäivään
— 15 minuuttia on tosi pitkä aika, voisi olla helpompi aloittaa ihan hetkisestä. Pieni teko — esimerkiksi kynttilän sytyttäminen — voi aluksi tuntua mitättömältä, mutta kun sitä toistaa, se alkaa syvetä ja silloin tajuaa, miten tärkeää on pysähtyä hetkeksi.
— Hengellisyyden ei tarvitse olla vaativaa tai vaivalloista. Hyvä ohje voisi olla: tee joskus jotain, lue joskus jotain, käy joskus jossain. Kannattaa tehdä sitä, mikä juuri sillä hetkellä tuntuu merkitykselliseltä ja hyvältä ja ilahduttaa.
Kuinka hoidat hengellistä elämääsi?
— Minulla on suuri tarve pelkistää. Vähän riittää. Hiljaisuus ja retriitit ovat olleet hengellisessä elämässäni iso asia. Yksi lempparini on tuomasvesper keskiviikkoiltaisin Helsingin tuomiokirkossa. Siellä voi istua ihan rauhassa. Lauletut ja luetut psalmit ja rukoukset kannattelevat omaa rukousta.
— Myös todellisuuden kohtaaminen ja hyväksyminen sellaisena kuin se on kuuluu hengellisyyteen. Jos on vähänkin vastaanottavainen, elämässä tapahtuu asioita, jotka hoitavat hengellisesti. Voi vaikka katsella pientä vauvaa, ihmetellä ja olla kiitollinen.
Luettavaa
— Joskus voisi lukea jonkun evankeliumeista alusta loppuun niin kuin se olisi kaunokirjallisuutta, tuoreella mielellä niin kuin ei tietäisi siitä mitään etukäteen.
— Richard Rohrin Suostu elämään edustaa kirkkojen hengellisen perinnön kokonaisvaltaista uudelleenajattelua. Rohr haluaa eroon vastakkainasetteluista esimerkiksi konservatiivien ja liberaalien välillä. Keskeistä on käytännöllinen lähestymistapa, se, mitä kristittynä eläminen tänään on. Kristinusko ei ole mikään evakuointisuunnitelma.
Lauri Maarala
Lempirukous
Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua.
— Minun rukoukseni ovat lyhyitä, Jeesus-rukouksen mittaisia, tai sanattomia.
— Olen väsynyt sanoihin. Sanattomuus on armollista, ei tarvitse tietää niin paljon. Sanaton tieto on tosinta tietoa Jumalasta. Heti kun rukousta, uskoa tai Jumalaa yritetään määritellä, yritetään hallita todellisuutta, jota ei voi hallita. Jumalan kohtaaminen hiljaisuudessa antaa ihmisellekin vapauden olla juuri sitä mitä on.
Vartin retriitti arkipäivään
— Ei se ole sen kummallisempaa kuin panna kaikki muu syrjään 15 minuutiksi. Hiljentyminen on vaikeaa, koska on niin paljon tekemistä, asioita ja huolia, ja ajatellaan, että elämä on siinä. Tulee hätä, kun joutuu olemaan 15 minuuttia tekemättä mitään.
— Pane kaikki hetkeksi syrjään, asetu aloillesi, hengitä rauhallisesti. Katsele vaikka ulos ikkunasta. Sano itsellesi: nyt on hyvä olla tässä. Hiljentyminen alkaa pysäkkien luomisesta. Ei siinä välttämättä mitään erityistä tapahdu tai löydy jotain kummallista rauhan saareketta. Rukouksessa eläminen ei aina ole niin rauhallista.
— Kurinalaisuus auttaa kyselemään, kuka olen ja millaista elämäni on. Onko Jumalalla muuta paikkaa, jossa hänet voisi kohdata kuin tämä hetki: kysely, huokaus, hengitys?
Kuinka hoidat hengellistä elämääsi?
— Hengellinen hyvinvointi saattaa olla rukouksen oheistuote, mutta ei sitä voi taata. Päinvastoin: joskus on kurjaa katsoa itseensä. Silti rukous ja hiljaisuuteen asettautuminen on parantavaa, koska siinä ollaan Kristuksen kanssa. Kyse on siitä, haluaako tulla parannetuksi. Aina ei halua, sillä muutos pelottaa. On niin vaikea muuttaa omia käsityksiään itsestään.
— Hengellisten harjoitusten ydin on rauhoittua Jumalan ja oman elämänsä edessä. Annat Jumalan ohjata sinua sisältä päin. Silloin myös itsetuntemus kasvaa. Ja jos on kosketuksissa Jumalaan, ei ole mitään pelättävää, vaan voi olla rauhassa missä tahansa.
Luettavaa
— Raamatun lisäksi suosittelen hyvää kaunokirjallisuutta, vaikka Torgny Lindgrenin, Göran Tunströmin tai Kerstin Ekmanin teoksia.
Eila Jaatinen
Lempirukous
Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä
meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta
ja voima ja kunnia iankaikkisesti.
Aamen.
— Isä meidän -rukouksessa on kaikki tarpeellinen. Kun se on Jeesuksen asettama, siinä ei korostu ihmisen oma löpinä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän tarvitsee "minä sitä, minä tätä, anna mulle" -tyyppisiä rukouksia. Mutta inhimillisiähän ne ovat.
Vartin retriitti arkipäivään
— Hiljentymisen voisi aloittaa sytyttämällä kynttilän, ortodokseillehan jo kynttilän sytyttäminen on rukous. Sitten voisi lukea vaikka Päivän tunnussanasta raamatuntekstin ja sen jälkeen Isä meidän -rukouksen. Lopuksi, jos se tuntuu tarpeelliselta, voi olla vähän aikaa hiljaa vaikka ikonia katsellen.
— Olen aina vastustanut meditatiivisia ponnistuksia, pään tyhjentämistä erilaisilla tekniikoilla. Se ei minulta onnistu. Enkä osaa järjestää itselleni mitään hiljentymishetkiä — hiljennyn spontaanisti vaikka autokyydissä.
Kuinka hoidat hengellistä elämääsi?
— Laulan kuorossa ja yksin ja kuuntelen musiikkia. Rakastan erityisesti vanhaa musiikkia ja Bachia. Toinen syvä kaivo on Siionin virret. Musiikki on rukousta. Kun ennen joulua konsertissa lauloimme Bachin ja Vivaldin Magnificatit, huomasin, kuinka lauletut sanat jatkuvasti elivät syvänä rukouksena: "Minun sieluni ylistää Jumalaa".
— Myös luonto on minulle voimanlähde. Se puhuu Jumalasta niin monin tavoin: kauniisti, lohduttomasti, kuolemasta muistuttaen, toivoa antaen. Ulkona hengitän Jumalan läsnäoloa.
— Kun tapaan ystäviä, joiden kanssa voin pohtia uskoa ja epäuskoa, Jumalaa ja kuolemaa vapaasti ja ilman kaanaankieltä, koen joka kerta, että Jeesus on lupauksensa mukaisesti meidän keskellämme.
Luettavaa
— Minua on aina kiinnostanut holokausti ja se, miten tavalliset, sivistyneet saksalaiset antoivat sen tapahtua. Victor Klempererin Haluan todistaa antaa siihen yhden vastauksen.
— Olen nuoruudestani asti rakastanut amerikkalaissyntyistä runoilijaa Sylvia Plathia. Suomalaisista kirjailijoista tärkeitä ovat vaikkapa Bo Carpelan — sekä hänen proosansa että runonsa — ja Pirkko Saisio. Saisio kuvaa elämää ihanan raadollisesti.
Jaa tämä artikkeli: