Hemmi Palmille Pride-viikkoon osallistuminen on perinne. Tänä vuonna Pride-kulkueessa on ensi kertaa sateenkaarisenioreiden rekka. Kuva: Sirpa Päivinen
Sateenkaarisenioreita yhdistää kokemus salailusta
Hemmi Palm syntyi Suomeen, jossa homous oli rikos ja sairaus. Onneksi maailma voi muuttua.
– En ole valinnut tätä identiteettiä, mutta sen kanssa pitää tulla toimeen.
Näin toteaa eläkeläinen Hemmi Palm, jonka elämänkulkuun on vaikuttanut se, että hän on paitsi romani myös homo. Kun Palm 68 vuotta sitten syntyi, homoseksuaalisuus oli sairaus ja rikos. Toisaalta tällaisilla seikoilla ei ollut vaikutusta nuoren Hemmin elämään, sillä koko asiaa ei ikään kuin ollut olemassa siinä ympäristössä, missä hän kasvoi.
Vanhempieni kanssa en koskaan puhunut seksuaalisesta identiteetistäni, mutta uskon, että he aavistivat totuuden."
Palm on Pohjois-Karjalassa asuneen romaniperheen esikoislapsi. Myöhemmin siteet sukuun ja romanikulttuuriin ovat katkenneet.
– Romanikulttuuri on hyvin perhekeskeinen ja jokaisen pitää tuottaa jälkeläisiä. Vanhempien kunnioittaminen on tärkeää. Seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ei voi puhua kuin korkeintaan omanikäisten kanssa, Palm selittää.
– Vanhempieni kanssa en koskaan puhunut seksuaalisesta identiteetistäni, mutta uskon, että he aavistivat totuuden. Kun kävin vanhempieni luona, ilmassa leijui kysymys, mikä olen. Olenko jotenkin vammainen tai henkisesti kuin lapsi, kun minulla ei ollut perhettä.
Malkus-ryhmässä sai olla sellainen kun on
Iäkkäämpiä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvia yhdistää se, että he ovat joutuneet usein salaamaan todellisen minänsä.
Hemmi Palm ymmärsi jo murrosiässä olevansa homo, muttei uskaltanut puhua asiasta kenellekään. Ensimmäinen seurustelusuhde hänellä oli vasta yli parikymppisenä, kun hän asui jonkin aikaa Ruotsissa. Kun Palm palasi vanhempiensa luokse Suomeen, hän masentui ja vaipui psykoosiin.
– Uskon, että ympäristönvaihdos jotenkin laukaisi sen. Sain hoitoa, mutten uskaltanut kertoa lääkärille mitään identiteetistäni vaan keksin lääketokkurassa, että minulla on ollut suhde vanhempaan naiseen ja että vanhempani ovat erottaneet meidät.
Myöhemmin Palm muutti Helsinkiin. Muita seksuaalivähemmistöön kuuluvia tai ylipäätään ihmisiä, joiden seurassa olisi voinut olla avoimesti oma itsensä, oli silti vaikea löytää. Palm ei ole koskaan ollut ihminen, joka viihtyisi esimerkiksi ravintoloissa tai baareissa, vaan on elänyt hiljaista, vaatimatonta elämää.
Evankelisluterilaista kirkkoa kiitän siitä, miten se on tullut homoseksuaaleja vastaan."
Vuonna 1976, kun Seta perusti hengellisiin kysymyksiin keskittyneen Malkus-ryhmän, Palm meni toimintaan mukaan.
– Olin silloin 28-vuotias. Siellä sain kertoa itsestäni ja vahvistaa identiteettiäni. Löysin sieltä myös kumppanin, jonka kanssa elin 26 vuotta, hänen kuolemaansa asti.
Hengelliset asiat olivat Palmille tuttuja jo aiemmista elämänvaiheista. Hänen vanhempansa kuuluivat luterilaiseen kirkkoon, mutta alkoivat käydä helluntaiseurakunnassa, kun Hemmi oli murrosiässä. Myös hän kävi kasteella, mutta totesi myöhemmin, ettei se yhteisö ollut hänen paikkansa.
Nykyään hänen suhteensa hengellisyyteen on ristiriitainen. Hengelliset asiat mietityttävät, mutta uskonnollisuus ja seksuaalisuus tuntuu vaikealta yhdistelmältä. Kristillisyydestä Palm haluaa sanoa muutaman sanan.
– Raamatussa ne kohdat, joissa puhutaan homoseksuaalisuudesta, eivät kuvaa tasavertaista parisuhdetta.
– Evankelisluterilaista kirkkoa kiitän siitä, miten se on tullut homoseksuaaleja vastaan, on sateenkarimessujakin. Vapaat suunnat tulevat jälkijunassa, mutta kyllä sielläkin tapahtuu jo muutosta.
Maailma muuttuu asiallisella tiedolla
Kuusi vuotta sitten Hemmi Palm löysi uuden kumppanin. Nyt hän viettää eläkepäiviä Helsingissä, kuuntelee musiikkia ja äänikirjoja, tekee Äiti Teresa -peittoja, käy kävelyllä ja on mukana Helsingin seudun erilaiset oppijat -yhdistyksen toiminnassa. Myös runot ovat hänelle tärkeitä.
Palm käy myös Setan Sateenkaariseniorit-ryhmässä. Hänestä on hyvä, että senioreille on oma ryhmänsä, sillä homoyhteisössäkin on paineita olla nuori ja kaunis.
Meillä on takana valtavasti elettyä elämää, johon on kuulunut myös psyykkisesti kuormittavia vaiheita."
– Meillä on takana valtavasti elettyä elämää, johon on kuulunut myös psyykkisesti kuormittavia vaiheita. Olemme kokeneet samankaltaisia asioita. Yhdessä olemme voimakkaita ja voimme ajaa asioitamme.
Vanheneminen sinänsä ei huoleta Palmia vaan se, että joutuisi toisten armoille. Saako silloin olla oma itsensä? Miten kumppania kohdellaan? Tätä hän mietti jo silloin, kun hänen edellinen kumppaninsa oli sairaalahoidossa. Palm kävi häntä katsomassa ja syöttämässä.
– Paperilla en ollut hänen omaisensa. Hoitajat olivat kyllä hyviä ja ystävällisiä. He antoivat minun käydä henkilökunnan ruokalassa syömässä.
Maailman muuttamisessa Hemmi Palm luottaa asiallisen tiedon voimaan. Kun hän oli nuori, tietoa homoudesta ei ollut saatavilla, toisin kun nyt.
– Tieto on tärkeää. Toisaalta mikään ei korvaa sitä, että jokin asia tulee lähelle. Kun se onkin vaikka oma poika, joka on homo, niin asiaa pitää todella ajatella.
– Pe 1.7. klo 18 Sateenkaarimessu Kallion kirkossa ja sen jälkeen Pride-pikadeitti seurakuntatilassa.
– La 2.7. klo 13 Senaatintorilta lähtevässä Pride-kulkueessa mukana ensi kertaa sekä kirkon että sateenkaariseniorien rekat. Kansalaistorin Puistojuhlassa klo 14 alkaen paikalla pääkaupunkiseudun seurakuntien työntekijöitä, Konttikirkko ja Pomppukirkko.
>> Lue lisää Kirkko Prideilla -facebook-sivulta.
Näkymätön vähemmistö
Setan Helsingissä kokoontuvassa Sateenkaariseniorit-ryhmässä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat voivat käydä läpi elämänhistoriaansa. Setalla on myös Yhdenvertainen vanhuus -projekti, joka pyrkii lisäämään muun muassa vanhusten parissa työskentelevien tietämystä sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta.
Projektipäällikkö Outi Tjurinin mukaan moni ei tule edes ajatelleeksi, että vanhakin ihminen voi kuulua seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Syyt näkymättömyyteen löytyvät lähihistoriasta.
– Papalta saatetaan yhä kysyä vaimosta sen sijaan, että kysyttäisiin kumppanista tai puolisosta. Tai jos iäkäs mies laittaa mekon päälle, se voidaan kuitata vanhuuden höperyytenä eikä sukupuoli-identiteetin ilmaisuna, Tjurin havainnollistaa.
Esimerkiksi Ruotsissa on myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille suunnattuja palvelutaloja. Outi Tjurin pitää ideaa kannatettavana, mutta muistuttaa, se ei vielä riitä.
– Yksi sellainen palvelutalo vaikkapa Helsingissä ei kuitenkaan palvelisi koko joukkoa. Yhdenvertaisuuden kehittäminen ja vähemmistön omat palvelut eivät saa sulkea toisiaan pois.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Toisenlaisuus ei tee minusta uhria
PuheenvuorotHomous tarkoittaa, että minun historiani ja katsantokantani on erilainen. Minun elämäni on aina keskiarvoa poliittisempaa.