“Elämässäni on isoja ja pieniä enkeleitä, jotka auttavat minua arjessa. Tyttäreni Ilana sanoo, että teetätän pikkuenkeleillä ihan liikaa hommia. Mutta pikkuenkeleillä täytyy olla vähän töitä eikö vain? Yksi rakkaimmista ystävistäni on entinen Pelastusarmeijan upseeri Heevi. Hän on iso enkeli. Hän soittaa minulle miltei joka aamu ja kysyy, onko kaikki hyvin. Hän aina muistuttaa kauniisti, että olen Jumalan kämmenellä”, Seela Sella sanoo.
Seela Sella päätti uskoa eri tavalla kuin pyhäkoulunopettajansa – Raamatusta hän löytää huumoria, erotiikkaa ja oman rakkaustarinansa
88-vuotiaan näyttelijän mielestä kirkko on hyvä paikka esiintyä, koska siellä ”ihmiset ovat vastaanottavaisia eivätkä koko ajan säädä jotakin”.
Tehdään heti alussa selväksi yksi asia. Tämä haastattelu on näyttäjä Seela Sellasta. Hän ei halua, että häntä kutsutaan näyttelijäksi, vaan näyttäjäksi. Näyttämöllä hänen tehtävänsä on näyttää roolihahmonsa teot, tunteet ja ajatukset. Niitä ei näytellä, ne näytetään.
– Minua ei ole ole koskaan kiinnostanut tutkia itseäni, koska tutkin mieluummin muita ihmisiä ja niitä roolihenkilöitä. Samalla tietysti tutustun itseeni, mutta se ei ole pääasia.
– Sen sijaan tärkeä osa tämän työn ammattitaitoa on, että pystyt synnyttämään tunteet ja ajatukset yhä uudestaan jokaiseen näytökseen. Ei saa näkyä, että se on harjoiteltua.
Sella huomauttaa, että useissa kielissä sanat näyttelijä ja näytellä ovat johdannaisia samoista sanoista kuin leikki tai tekeminen.
– Näytellä on ihan huono sana. Se viittaa teeskentelyyn. Näyttämö on viimeinen paikka, jossa näytellään. Siellä leikitään, ja tehdään sitä tosissaan. Ihan kuin lapsenakin. Kun lapsi sanoo “tässä on seinä”, silloin siinä on seinä.
Jo teatterin synnyinsijoilla muinaiskreikassa filosofit Aristoteles ja Platon tulkitsivat näyttelemiseen viittaavaa sanaa mimesis eri tavoin. On siis kohtuullista, että kunniatohtori Sella kyseenalaistaa sanan käänteet ja kiekurat omassa teatterityössään. Olkoon siis niin, että 88-vuotias haastateltavani on titteliltään näyttäjä.
“Minulla on turvallinen suhde siihen Jumalaan. Se on myös hyvin konkreettinen suhde. Saan sieltä aina vastauksen. Se on itsestä kiinni, otanko sen vastaan vai en.”
Palo syttyi Tampereen Pispalassa
Näyttäjän ensimmäiset esiintymiset alkoivat 1940-luvun Tampereella. Pispalan Pelastusarmeijan talossa viisivuotias Seela Seela nostettiin pöydän päälle lausumaan runoja.
– Siellä ei tarvinnut istua hiljaa, vaan sai olla mukana. Aina joku kysyi, että haluanko esittää runon. Paikka oli ehdottomasti minulle kuin koti, niin kuin se oli muillekin pispalaisille.
Pelastusarmeijan talo antoi Sellalle myös tärkeän hengellisen kasvuympäristön. Käsitys Jumalasta ja uskosta rakentui iloisten halleluja-laulujen ympärille.
– Näin siellä jo pikkulikkana, että talolla ei arvotettu ketään ihmistä. Uskonto, joka siellä annettiin, oli täynnä elämäniloa. Se oli semmoista “hallelujaa, synneistä pois -pelastusta ison rummun soidessa”.
Kristinuskon kolminaisuusoppi ei jäänyt Sellalle osaksi omaa uskosuhdetta. Hän ajatteli asioista eri tavalla. Seela muistaa, että jo alle kouluikäisenä hän ajatteli eri tavoin kuin opetettiin.
– Pyhäkoulussa opettaja opetti, että vain se, joka uskoo Jeesukseen, pelastuu. Tämä on ollut ratkaiseva asia uskossani. Ihan jo penskana. Sanoin hänelle “Täti kiltti, tuo ei ole ihan totta”. Opettaja uskoi ja antoi minun olla.
Seela Sellan puoliso oli operettilaulaja ja näyttelijä Elis Sella (1930–1992). Kun Viipurissa syntynyt Elis aloitti teatterityöt, hän käänsi puolalaisen sukunimensä Salutskij Sellaksi. Nimi löytyy psalmien vanhasta käännöksestä. Hepreaksi nimi tarkoittaa kalliota. Seela Sellan etunimi on Raamatun samasta kohdasta: “Mummu halusi minuulle raamatullisen nimen, ja se poimittiin psalmeista. On se melkoinen sattuma.”
Seela on yhä samaa mieltä pelastuksesta.
– Eivät kaikki lapset maailmassa tiedä, kuka on Jeesus. Ei Jumala jaa sillä tavalla ihmisiä, että heidän pitäisi tietää, kuka on Jeesus ja uskoa siihen.
Myöhemmin vuonna 1970 Seela Sella päätti harjoittaa samaa uskontoa kuin suomenjuutalainen aviomiehensä Elis Sella. Seela oli silloin 34-vuotias.
– Inhoan sanaa kääntyminen. Kuulostaa, että olisin joku pyörivä hyrrä. Ei se niin mennyt. Ei uskoni Jumalaan muuttunut miksikään.
Sellan mukaan kyse oli käytännön ratkaisusta. Pariskunta halusi, että heidän lapsensa kasvatettaisiin yhteen ja samaan uskontoon.
– Juutalaisuudessa on kiellettyä tehdä lähetystyötä. Jos joku haluaa tulla juutalaiseksi, häntä kuulustellaan ja hänen tulee osata tietyt asiat.
“Tiesin lapsena hyvin Pispalassa asuneen runoilija Lauri Viidan. Minun lempirunoni häneltä on Luominen. Lukekaapa se niin, että vieressä on psalmi 104. Se on kuin samasta puusta veistettyä. Hän oli ihmeellinen runoilija!”
Raamatun tekstejä näyttämöille
Synagogassa Seela Sellasta on kutkuttavaa se, että koroketta, jossa tooraa eli juutalaisten Vanhan testamentin pyhiä kirjoituksia luetaan, kutsutaan heprean kielellä bimaksi. Se tarkoittaa myös näyttämöä.
Raamattu on Sellalle edelleen tärkeä kirja. Erityisen tärkeäksi kertomukseksi hän mainitsee Ruutin kirjan.
– Se on minulle rakkaustarina ja tavallaan minun tarinani. Ruut otettiin vastaan, vaikka hän oli eri heimosta ja erilainen.
Sella on vuosikymmenten aikana kiertänyt esiintymässä myös kirkoissa.
– Kirkot on hyviä paikkoja esiintyä, kun siellä ihmiset eivät räplää puhelimiaan ja säädä jotakin. Yleisö osaa käyttäytyä, ja ihmiset on vastaanottavaisia.
Sooloesityksissä näyttäjä lausuu runoutta ja raamatuntekstejä. Hän valitsee kohdiksi sellaisia, joista hän itse löytää tärkeitä ajatuksia, kuten osia Jesajan kirjasta ja psalmeja.
– Raamatussa on myös hirveästi huumoria, jota ei uskalleta ottaa esille. Ja erotiikkaa. Sitä pitäisi ymmärtää. “Sinä tarjoat minulle runsaan maljan” on ihan suoraan eroottinen viittaus.
Sella näkee Raamatussa runsaasti taidetta, johon hän toivoisi nuorempien sukupolvien tutustuvan.
– Tuskin sitä enää Teatterikoulussa tehdään, mutta jossain kohtaa muistan, että dramaturgiopiskelijoiden piti lukea Jobin tarina. Se on kirjoitettu kuin näytelmä. Siinä on draamankaari. Myös psalmit ovat taidetta, niissä on upea runouden pohja. Siellä on ollut kyllä hienoja tekijöitä.
Kritiikittä hän ei kuitenkaan teologisia teoksia lue.
– Kaikkien tulisi lukea Ville Mäkipellon ja Paavo Huotarin kirja Sensuroitu, joka kertoo Raamatun käsikirjoitusten historiasta. Silloin tietää, mitä varten koko kirja on kirjoitettu ja miten se on muuttunut.
Näyttäjän taide
Palataan vielä takaisin Seela Sellan vuosikymmenten työhön ja muinaisiin kreikkalaisiin. Mihin näyttelijän ammattia tarvitaan? Sellan näkemys asiasta on kirkas.
– Me ollaan laumaeläimiä. Me halutaan kontakti toiseen samanlaiseen kaksijalkaiseen tönttöön. Tällä omituisella eläinlajilla on siihen tarve.
Mitä taas tulee tunteiden ja ajatusten näyttäjään eli yksilöön, Sellan mukaan kipinä ja välttämätön halu tehdä taidetta on ollut jo muinaisilla seinämaalareilla ja tarinankertojilla.
– Taiteella joku on saanut jonkun toisen avautumaan ja reagoimaan tunteella. Siinä hetkessä on koettu jotain yhteistä. Ihan niin kuin nykyäänkin teatterissa. Siinä koetaan sekä yhdessä että yksilöinä jotain jaettua ja suurta.
Vaikka suuriin teatteriproduktoihin Sella ei enää lähde, ei hän ole vielä jättänyt näyttämöitä. Näyttäjä haluaa esiintyä alinomaa ja loppuun saakka.
Runojen esittäminen on ollut Sellalle aina tärkeää.
– Jokainen runo on kuin pieni näytelmä. Yleensä siinä on kaikki tunteet ja tekstissä monta ajatusta. Se on samaa näyttäjän työtä pienoiskoossa, mutta huomattavasti tarkempaa.
“Juutalaisissa hasid-tarinoissa kerrotaan, että Jumala antoi ihmisille suurimman mahdollisuuden, minkä heille voi antaa: hän antoi valinnanvapauden. Enkelit varoittivat Jumalaa, mutta hän rakasti ihmisiä niin paljon, että antoi ihmisten valita. Sen takia meillä on hyvä ja paha. Sinun on mahdollisuus valita, joka ikinen hetki.”
Mutta teatterista – ja uskonnosta – on turha puhua liiaksi. Niitä kannattaa näyttää, jotta niitä voi ymmärtää. Seela Sella pomppaa pystyyn ja esittää oman tulkintansa Daavidin virrestä.
– Herra on hyvä paimen! Se on mun Jumalani! hän kajauttaa ja aloittaa pienoismonologin kerrostalokolmion olohuoneessa.
Tuttu raamatunkohta, psalmi 23, virtaa. Esitys pulppuaa täynnä riemua. Rytmitetyssa sovituksessa kaikuu ilo, nokkeluus ja huumori. Näyttäjän silmät tuikkivat, ja tuttu teksti saa uusia sävyjä. Tulkinta on kuin missä tahansa näyttämöllä, mutta tällä kertaa se tehdään meikittä kynttilän loisteessa teekuppien ääressä. Kahden omituisen kaksijalkaisen välille syntyy yhteys.
– Minun tavallani esittää raamatuntekstejä ei välttämättä ole mitään muuta tekemistä juutalaisuuden kanssa kuin se, että tiedän, että näitä psalmeja on laulettu tai luettu aikanaan Israelissa tällä tavoin. Ei siellä kukaan niitä kuuntelisi, jos niitä rupeaa nöyränä ja pääpainoksissa esittämään. Kyllä myös siinä on pohjana se ilo.
Antti Heikkisen kirjoittama elämäkerta Sellasta – Seela Sellan tarina (Otava) ilmestyi keväällä 2025. Heikkinen ja Sella ovat tavattavissa lokakuussa Helsingin kirjamessuilla.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Kaikki eletyt ikäkaudet elävät ja limittyvät sisällämme” – Queen of Fucking Everything -sarjan Laura Malmivaara nauttii vanhenemisesta
Hyvä elämäKaksi vuotta sitten syntyneen iltatähden ansiosta Laura Malmivaara elää keski-ikäisenä kolmekymppisen elämää. Hän ajattelee, että elämän käännekohdat ymmärtää vasta jälkeenpäin.
