Olavi Uusivirta joutuu tasapainoilemaan ehtiäkseen näytellä ja tehdä musiikkia. Nyt hänellä on kesään asti keikkatauko.
Tuskaisen Hamletin rooliin heittäytyvä Olavi Uusivirta: ”Ihmiselämän mysteeri on siinä, että etsimme mielekkyyttä mielettömästä maailmasta”
Uusivirta nähdään tänä keväänä Kansallisteatterissa isän haamun piinaamana Hamletina. Vastaparina näyttämöllä hänellä on oma isä.
Olavi Uusivirta huokaisee helpotuksesta. Hamletin ensi-ilta Kansallisteatterissa on toteutumassa, vaikka matkalla on ollut monia vastoinkäymisiä.
Uusivirta näyttelee pääroolin.
– Hamletin roolin tekee haastavaksi se, että hahmo esiintyy näyttämöllä suuren osan ajasta tunnetilasta toiseen tempoilevana mielipuolena. Vain oma mielikuvitus on rajana, mitä kaikkea hahmon sisään haluaa kääriä, Uusivirta sanoo.
William Shakespeare kirjoitti Hamletin 1500–1600-luvun vaihteessa, ja se on yksi maailman tunnetuimmista näytelmistä. Uusivirran mukaan kyseessä on klassikko, jonka ajattomat teemat puhuttelevat yhä.
– Keskeisenä teemana siinä ovat sukupolvelta toiselle periytyvät traumat. Hamlet kysyy tuskaisena, miten suhtautua surmansa saaneen isänsä haamuun, joka vaatii kostoa.
Näytelmä on saanut Uusivirran pohtimaan omaa sukupolveaan ja sen sodankäyneitä isoisiä.
– Isäni kärsi rintamalla olleen oman isänsä sotatraumoista. Minäkin olen joutunut kantamaan niitä välillisesti.
Uusivirta näkee, että Hamletin valtapelit peilaavat myös tämänhetkistä maailmanpoliittista tilannetta.
– Näytelmän ytimessä ovat vallanhalu, itsekkyys ja itsetunto-ongelmat. Ne ovat nyt näkyvissä myös Venäjän hyökkäyksessä Ukrainaan.
Runoilijan katse tuo uutta kulmaa
Hamletin kuuluisa filosofinen pohdiskelu ”olla vai ei?” kuullaan näyttämöllä useiden henkilöiden suusta.
– Se on näytelmän eksistentiaalinen ydinkysymys. Itse ajattelen, että ihmiselämän suurin mysteeri ja ristiriita on siinä, että etsimme mielekkyyttä mielettömästä maailmasta, Olavi Uusivirta sanoo.
Jokainen meistä voi olla potentiaalinen runoilija, joka pystyy näkemään erityisyyttä näennäisen arkipäiväisissä asioissa.
Hän ottaa esimerkiksi ikkunalaudalla kukkivan orkidean. Jos pysähtyy miettimään, tajuaa, millainen ihme tuo kaunis kukka on. Näin sen merkitys kasvaa.
– Kutsun tätä runoilijan katseeksi. Jokainen meistä voi olla potentiaalinen runoilija, joka pystyy näkemään erityisyyttä näennäisen arkipäiväisissä asioissa. Runoilijan katsetta voi myös harjoitella.
Kun ohjaaja Samuli Reunanen pyysi näyttelijänä ja laulajana tunnettua Uusivirtaa Hamletin rooliin, hänen oli helppo vastata tarjoukseen myöntävästi.
– Tämä on minulle erityinen projekti myös siinä mielessä, että isäni Matti Uusivirta näyttelee Hamletin isän haamua ja bändini kitaristi Timo Kämäräinen Hamletin ystävää, Horatiota.
Kämäräinen on myös säveltänyt suureksi osaksi näytelmän musiikin.
Tunnetilasta toiseen tempoilevan Hamletin rooli tuntuu Olavi Uusivirrasta isolta haasteelta.
Taiteellisuus tuli verenperintönä
Viimeisen 12 vuoden aikana Olavi Uusivirta on näytellyt Kansallisteatterin lavalla viidesti. Välillä hän on ollut bändinsä kanssa tiiviisti tien päällä.
– Sekä teatteriesitykset että keikat painottuvat viikonloppuihin, joten niiden yhdistäminen on haastavaa. Nyt pidän keikkataukoa kesään asti.
Uusivirta kiinnostui teatterista ja musiikista jo varhain. Hän toteaa verenperinnöllä olleen vaikutusta, sillä isä työskenteli teatterissa dramaturgina ja äiti harrasti laulua ja veti teatterikerhoa.
Kotkassa ja Karkkilassa asunut perhe muutti Helsinkiin, kun Uusivirta oli yläasteikäinen. Hän meni Kruununhaan yläasteen musiikkiluokalle. Sen jälkeen hän kävi Kallion ilmaisutaidon lukion ja opiskeli rumpujen soittoa Helsingin Pop ja Jazz Konservatoriossa.
– Laulaminen ja laulujen tekeminen täyttivät elämäni. Musiikkiurani alkoi vauhdikkaasti. Lähetin demoja levy-yhtiöihin ja sain levytyssopimuksen abikeväänä.
Vähitellen myös näytteleminen alkoi kiinnostaa uudestaan. Uusivirta pääsi vuonna 2006 kolmannella yrityksellä Teatterikorkeakouluun.
Taide voi olla aktivoiva muutosvoima ja avain henkiseen kasvuun.
Uusivirran mukaan hänellä on kaksi ammatillista identiteettiä, esiintyjän ja tekijän.
– Esiintymiseen liittyy se, että bändi ja näytelmän työryhmä muodostavat ikään kuin perheen, jonka kanssa vietän paljon aikaa. Biisien tekeminen taas tapahtuu yksinäisyydessä jossain kammiossa.
Olavi Uusivirran mielestä uskonto on asia, mikä erottaa ihmisen eläimestä.
Uskonto ja taide ovat voimavaroja
Olavi Uusivirta on näytellyt myös monessa elokuvassa. Yksi niistä oli Dome Karukosken vuonna 2009 ohjaama Kielletty hedelmä, joka sijoittui lestadiolaisyhteisöön. Näyttelijät tutustuivat lestadiolaiseen mielenmaisemaan Karukosken ehdottamalla metodilla. Siihen kuului, että he perehtyivät lestadiolaiseen elämäntapaan ja jättivät pariksi kuukaudeksi alkoholin, tanssin ja television katselun.
– Vaikka se oli vapaaehtoista, tuntui se nuoresta miehestä melkoiselta kilvoittelulta. Niin pääsi kuitenkin rooliin kiinni paremmin.
Uskonto on Uusivirran mielestä asia, joka erottaa ihmisen eläimestä.
– Pidän uskontoa tärkeänä ja arvokkaana, ja kunnioitan valtavasti ihmisiä, jotka ovat uskossa. Itseni miellän kuitenkin enemmänkin agnostikoksi eli epäilijäksi, joka on kiinnostunut erilaisista uskonnoista.
Uusivirta näkee, että usko voi olla ihmiselle valtava voimavara. Samalla siihen sisältyy kilvoittelun ajatus.
– Uskovalla saattaa olla jatkuvaa kamppailua uskon ja epäuskon välillä, Uusivirta pohtii.
Taidetta Uusivirta pitää voimana, jonka avulla voi parantaa maailmaa. Taiteen avulla voi saada tökättyä ihmisiä näkemään asioita uudesta näkökulmasta.
– Taide voi olla aktivoiva muutosvoima ja avain henkiseen kasvuun. Viihteelläkin on paikkansa, mutta se on enemmänkin eskapistista ja auttaa unohtamaan maalliset murheet.
– Taide-elämys vaatii kokijaltaan myös aikaa. Tänä päivänä pysähtyminen taiteen ääreen voi tuntua työläältä, kun ihmisen vapaa-ajasta kilpailevat monet ärsykkeet ja viihdykkeet.
Kuka?
Olavi Uusivirta, 38, on Helsingissä asuva näyttelijä, muusikko ja lauluntekijä.
Mitä?
Uusivirta näyttelee pääroolia 10.3. ensi-iltansa saavassa Hamletissa Kansallisteatterissa. Hän on mukana myös Ylen Radioteatterin seksuaalisuutta käsittelevässä Puhutaan siitä -kuunnelmasarjassa.
Motto
Yhä enemmän pitäisi puhua puista.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Näyttelijä Mikko Kauppila valmistautui uuteen rooliin ja huomasi, että kristinusko tuntuu freesiltä, koska kristityn katse kohdistuu lähimmäiseen eikä itseen
Hyvä elämäNäyttelijä Mikko Kauppila rauhoittuu teetä hörppien. Pyhää hänelle ovat työhön liittyvät rituaalit ja tietyt toistuvat tavat läheisten kanssa.
