Laura Malmivaara ei ole koskaan tavoitellut menestystä vaan nauttinut siitä, että on voinut tehdä monenlaisia asioita.
”Kaikki eletyt ikäkaudet elävät ja limittyvät sisällämme” – Queen of Fucking Everything -sarjan Laura Malmivaara nauttii vanhenemisesta
Kaksi vuotta sitten syntyneen iltatähden ansiosta Laura Malmivaara elää keski-ikäisenä kolmekymppisen elämää. Hän ajattelee, että elämän käännekohdat ymmärtää vasta jälkeenpäin.
Juuret : ”Tuntuu hassulta, ettei sinne, mistä on kotoisin, tule koskaan mentyä.”
– Kun minulta kysytään, mistä olen kotoisin, palaan aina Kainuuseen, jonne vanhempani muuttivat isäni työn perässä vuonna 1971. Minä synnyin pari vuotta myöhemmin, ja elin Kainuussa yli kymmenen vuotta lapsuudestani. Sitten muutimme Etelä-Suomeen. Kainuussa ei ole enää sukulaisia tai ystäviä, eikä minulla ole nykyisin yhteyttä tuohon seutuun. Tuntuu hassulta, ettei sinne, mistä on kotoisin, tule koskaan mentyä.
– Kiinnostukseni sukuni juuriin on kasvanut viime vuosina, ja olen sukuseuran jäsen. Erityisesti minua ovat kiinnostaneet isäni suvun juuret, joita on tutkittu 1700-luvulle asti. Suvussamme on paljon pappeja, taiteilijoita ja muusikoita. Toki juuret liittyvät myös äidin sukuun. Sieltä löytyy sinnikkäitä suomalaisia työläis- ja yrittäjäperheitä.
– Juuret on Alex Haileyn kirjoittama kirja, jonka löysin teini-ikäisenä isäni kirjahyllystä. Meillä ei ollut kotona paljon kaunokirjallisuutta, mutta kyseistä kirjaa meillä oli jostain syystä kaksi. Kirja kertoo afrikkalaisesta miehestä, joka myytiin orjaksi Amerikkaan. En tiedä, miksi tartuin kyseiseen kirjaan juuri silloin, siihen saakka olin lukenut vain nuorten kirjoja. Kirja teki minuun ison vaikutuksen ja järkytti turvallista maailmankuvaani.
Sanat: ”Kirjoittamisen myötä olen tullut tietoisemmaksi sanoista.”
– Lapsuuden perheessäni ei luettu juurikaan, mutta puhuttiin paljon. Sanojen merkitykset alkoivat avautua minulle Teatterikorkeakoulussa näytelmien lukemisen myötä.
– Kirjoitettu ja painettu sana on tullut elämääni vasta viime vuosina, ja olen tullut entistä tietoisemmaksi sanoista. Kirjoittaessani pohdin tarkkaan, mitkä ovat oikeat sanat ilmaisemaan sitä, mitä tunnen tai mitä haluan viestittää. Välillä taas yritän vain antaa mennä ja keskityn enemmän tekstin sisältöön.
– Luen mielelläni autofiktiota, joka kumpuaa kirjoittajan elämäntarinasta. Suomalaisista kirjailijoista Pirkko Saisio, Märta Tikkanen ja Juha Itkonen ovat minulle tärkeitä. Kansainvälistä kaunokirjallisuutta olen ehtinyt lukea vähemmän. Kirjoitan tällä hetkellä tulevana syksynä ilmestyvää äänikirjaa yhdessä kirjailija Antti Heikkisen kanssa.
Kuvat: ”On kiehtovaa pohtia, mitä minun ja kuvattavan välillä tapahtuu.”
– Minulle avautui aivan uusi, maaginen maailma, kun sain oman järjestelmäkameran rippilahjaksi isältäni. Muistan, kuinka kävelin ympäri Järvenpäätä ja kuvasin tiukkaan rajattuja kuvia, palasia maailmasta. Minulla oli yhtäkkiä valta nähdä maailma, kuten itse halusin. Pikkuhiljaa ajauduin kuvaamaan enemmän ja enemmän ihmisiä.
– Olen opiskellut valokuvausta Taideteollisessa korkeakoulussa. Opintojen jälkeen olen kuvannut oikeastaan vain muotokuvia. Ihmisten kasvot ja se, mitä niistä näkyy, ovat uskomattoman kiinnostavia. On myös kiehtovaa pohtia, mitä minun ja kuvattavan välillä tapahtuu. On sanottu, että ottamistani muotokuvista näkee, että ne ovat juuri minun kuvaamiani. Se tuntuu jännältä, koska kuvat ovat usein hyvin yksinkertaisia. Missä minä siellä kuvassa olen?
– Kun näyttelen kameran edessä, minusta on ihanaa seurata kuvaajaa ja sitä, millaisia päätöksiä hän valojen tai objektiivin kanssa tekee. Kaikki valinnat vaikuttavat omaan näyttelemiseeni.
Pyhä: ”Pyhän kokemus on mukana tavallisen elämän ihmeellisissä hetkissä.”
– Tavoitan pyhän kokemuksen tyhjyydessä ja hiljaisuuden tilassa. Paikka voi olla vaikka tietty kohta rannalla tai pyhyydelle rajattu tila, jonka seinillä on taidetta. Minua ovat kiehtoneet nuoresta asti eri uskontojen pyhät paikat kuten kirkot, temppelit tai luostarit, ja etsin niitä aina matkoillani.
– Pyhän kokemus on mukana myös elämän ainutlaatuisissa hetkissä, kuten synnytyksessä ja lapsen kasteessa. Kirjoitin Iltatähti-kirjaani kastejuhlasta, jossa perheen isä hakee veneellä kastevettä merestä. Se oli minulle pyhä hetki, jossa yhdistyivät kauniilla tavalla luonto ja ihmisen tekemä rituaali.
– Joel Haahtelan kirjoissa yhdistyvät vanha kristillinen pohdiskelu ja taiteen pyhyys. Ihailen ja arvostan hänen teoksiaan todella paljon. Myös klassisessa musiikissa voi olla jotain pyhää ja selittämätöntä. Zbigniew Preisnerin musiikki, jota on käytetty Krzysztof Kieślowskin elokuvassa Veronikan kaksoiselämä, nostaa elokuvan toiselle tasolle.
Äitiys: ”Viimeiset vuosikymmenet olen ollut ennen kaikkea äiti.”
– Äitiys läpäisee koko elämän ja ihmisyyden kaikki kerrokset. Työt ovat olleet elämässäni vain sivupolkuja, sillä viimeiset vuosikymmenet olen ollut ennen kaikkea äiti. Aloin ensimmäisen kerran ymmärtää, mitä vanhemmuus on, kun minusta tuli äitipuoli 27-vuotiaana ja olin yhtäkkiä osa lapsiperheen elämää. Puolisollani oli ihanat lapset ja arki heidän kanssaan oli helppoa. Sisäinen myllerrys siitä, kuka minä tässä perheessä olen, oli kuitenkin aikamoinen. Lapset ovat aina prioriteetti ja aikuisten täytyy käsitellä tunteensa itse, mutta bonusvanhemmat jäävät usein tunteiden kanssa aika yksin.
– Äidiksi tuleminen muutamaa vuotta myöhemmin oli valtava elämänmuutos. Se toi elämään paljon rakkautta ja iloa, johon en ollut osannut varautua. Olen tullut äidiksi sekä kolmekymppisenä että viisikymppisenä. Elämäntilanteeni ovat olleet aivan erilaiset, mutta oma lapsi ja hänen elämänsä seuraaminen on aina yhtä ihmeellistä.
– Oma äitini on hoivaava, tunteellinen ja hyvin äidillinen. Hän on aina laittanut lapset etusijalle elämässään, ja hän kantaa sydämessään lapsenlapsiaan yhtä lailla kuin minua ja veljiäni. Minulla on todella hyvät välit vanhempiini, ja he auttavat meitä paljon arjessa, aivan kuten puolisoni vanhemmat.
Menestys: ”Menestys tulee, jos se on tullakseen.”
– Minua kiinnostaa enemmän tekeminen kuin menestyminen, enkä ole koskaan pyrkinyt menestystä kohti. Menestys tulee, jos se on tullakseen. Olen nauttinut Queen of Fucking Everything -sarjan suosiosta, koska olen kokenut myös kääntöpuolen. Urallani on ollut vaiheita, joissa rooleja on ollut vähemmän. Se on antanut sopivasti tilaa muulle tekemiselle.
– On erityistä, kun jokin teos, kuten tämä tv-sarja, tavoittaa niin monet ihmiset. Tiina Lymi, joka on myös loistava ohjaaja, on luonut hulvattoman maailman, joka on ristiriitainen ja musta. Tein sarjaa täysipäiväisesti kolme kuukautta. Tunsin, että tästä tulee varmasti hyvä, koska meillä oli kuvauksissa todella hauskaa. En kuitenkaan osannut odottaa, että sarjasta tulisi näin suosittu.
– Sarjan menestyksessä parasta ovat olleet kohtaamiset siitä innostuneiden tuntemattomien ihmisten kanssa. Innostus on tarttunut uudestaan minuunkin. Esimerkiksi hississä kaikki alkavat puhua kanssani sarjan tapahtumista, ja siellä me sitten hihkumme yhdessä. On tosi hauskaa puhua roolihenkilöistä aivan kuin he olisivat meidän yhteisiä ystäviämme.
Vittu: ”Kiroilulle on paikkansa.”
– Sanat ovat aseita ja kiroilu voi olla mieletön voimavara. Suomessa on paljon hienoja, vahvoja kirosanoja. Queen of Fucking Everything -sarjassa kiroillaan paljon. Roolihahmollani Lindalla on paljon patoutunutta aggressiota, epäoikeudenmukaisuuden kokemusta ja kostonhalua. Olin ilahtunut, kun somessa joku sanoi, että minulle pitäisi antaa kiroilupalkinto. Odotan sitä! Kiroileminen ei ole soveliasta ja kohteliasta, mutta sille on paikkansa.
– Omassa elämässäni kiroileminen liittyy arjen paineisiin tai kaoottisiin hetkiin. Lapsuuden perheessäni ei kiroiltu, ja minäkin yritän kotona välttää kiroilua, koska en halua opettaa sitä lapsilleni. Vittu on terävä ja tehokas sana, jota pitää osata käyttää kohdistetusti oikeissa tilanteissa. Yritän itse välttää vittua, mutta kyllä sekin joskus lipsahtaa. Jumalauta ja saatana, niissä on vielä toisenlaista voimaa.
Vanheneminen: ”Suhteeni ikään on muuttunut iltatähden myötä.”
– Vanhenemisessa on erilaisia kerroksia ja ulottuvuuksia. On pintataso eli iho, joka vanhenee väistämättä. Välillä hätkähdän, kun näen itseni peilistä. Roikkuvat luomet ja muuttuvat kasvot eivät kuitenkaan hirvitä minua. Me kaikki vanhenemme, ja kokemuksen voi jakaa muiden samanikäisten kanssa. Minua on joskus kehuttu siitä, että uskallan näyttelijänä näyttää vanhenemiseni. Ihan kuin ihmisen muuttuminen iän myötä olisi peiteltävä asia.
– Sisäinen vanheneminen on suuri vahvuus. Se tuo perspektiiviä ja suhteellisuudentajua. Olen vasta viime aikoina oivaltanut, että kaikki eletyt ikäkaudet elävät ja limittyvät sisällämme. Välillä saatan kokea parikymppisen tytön epävarmuutta ja riittämättömyyden tunnetta, mutta samaan aikaan minussa on 50-vuotiaan naisen ammatillinen osaaminen ja elämänkokemus.
– Vanheneminen pelottaa minua vain silloin, kun ajattelen sitä nuorimman lapseni, kaksivuotiaan poikani näkökulmasta. Hän on vielä todella pieni, enkä haluaisi, että hän joutuu jäämään liian nuorena ilman minua. Suhteeni ikään on muuttunut iltatähden myötä. Tuntuu oudolta puhua keski-ikäisestä naisesta ja hänen ongelmistaan, ja samalla elää kolmekymppisen elämää. Olen 70, kun nuorin lapseni muuttaa pois kotoa. Voin jäädä sitten suoraan eläkkeelle.
Käännekohta: ”Sen, onko jokin tapahtuma elämän käännekohta, ymmärtää vasta myöhemmin.”
– Muutto Kajaanista Järvenpäähän oli elämässäni iso käännekohta. Olin silloin 12-vuotias. Seuraava käännekohta oli Sibelius-lukio. Helsingin taidekoulut, nuoruuden ystävät, kohtaamiset ja koko silloinen maailma ovat vieneet minua elämässäni eteenpäin siihen, mitä nyt olen.
– Iso käännekohta elämässäni oli myös avioero. Silloin jouduin käymään läpi uusia tunteita, kuten syyllisyyttä, surua ja voimattomuutta. Samalla huomasin, että vaikeista hetkistä selviytyminen kasvattaa. Mielestäni on vahvuutta uskoa, että kaikesta selviytyy. Tämä tulee lapsuudenkotini perusturvallisuudentunteesta, jonka haluan välittää omille lapsilleni.
– Vaikeissa kohdissa minua ovat auttaneet kohtaamiset ja keskustelut ystävien, puolison, terapeuttien, kollegojen, vanhempieni sekä nykyään myös aikuistuvien tytärteni, 18-vuotiaan Ainon ja 20-vuotiaan Alman, kanssa.
– Olen miettinyt, onko Queen of Fucking everything -sarja jonkinlainen käännekohta elämässäni. Sen myötä sain tulla nähdyksi näyttelijänä uudella tavalla. Olen näytellyt pitkään, mutta en ole kokenut aiemmin mitään vastaavaa. Sen, onko jokin tapahtuma elämässä käännekohta, ymmärtää vasta myöhemmin, ei silloin kun se tapahtuu.
Kuka?
Laura Malmivaara, 51, on näyttelijä, valokuvaaja ja kirjailija. Hän on tullut tunnetuksi useista tv- ja elokuvarooleistaan. Malmivaara on kirjoittanut kolme kirjaa.
Maaliskuun alussa ensi-iltansa saa Kenraaliharjoitus-elokuva, jossa Malmivaara näyttelee Iina Kuustosen rakastettua, Valmaa. Samoihin aikoihin Malmivaara tekee puheroolin Viimeiset kiusaukset -oopperassa Tampere-talossa.
Laura Malmivaara on vieraana Kirkkovieras-ohjelmassa 20.4. klo 10 Yle TV1:ssä. Ohjelma on katsottavissa myös Yle Areenassa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Eläin saattaa tavoittaa pyhyyden kokemuksen helpommin kuin ihminen” – Kirjailija Vilja-Tuulia Huotariselle pyhä on aina jaettu kokemus
Hyvä elämäKirjailija Vilja-Tuulia Huotarisen suhde omiin tunteisiin on muuttunut vuosien aikana myönteisemmäksi. Häntä kuitenkin häiritsee nykyajassa yleinen tunteissa vellominen.
