Seksiä, riitelemistä ja kainaloon kapuamista

Parisuhdetta kannatteleva voima voi löytyä vaikka Pikku Kakkosen aikaan, kuvailee psykoterapeutti Maaret Kallio.

22.03.2016 13:10
Nina Riutta
Hans v. Schantz

Ihmissuhteet ovat kiehtoneet psykoterapeutti Maaret Kalliota nuoresta pitäen. Hän kaipasi vastauksia siihen, miksi ihmiset käyttäytyvät niin kummallisesti ja ovat ikäviä ja hankalia, vaikka selvästi tahtovat jotain muuta. Erityisesti häntä kiinnostaa vanhemman ja lapsen välinen suhde.

– Vanhempi-lapsi-suhde virittää meitä kaikkein eniten siihen, miten saamme ja osaamme olla yhteydessä toiseen ihmiseen.

Lapsen arvo omasta itsestä kehittyy sen kautta, miten vanhempi kohtelee häntä, mutta myös siitä, miten vanhempi kohtelee itseään.

– Jos esimerkiksi äiti antaa lapsilleen sellaisen kuvan, että "kaikkeni vain teille annan", lapsi oppii mallin, miten omiin tarpeisiin kuuluu suhtautua. Eli tässä tapauksessa omilla tarpeilla ei ole mitään väliä.

Kallion mielestä on tärkeä miettiä, minkälaisia mielikuvia on saanut vaikka omasta äidistään. Onko hän nähnyt itsensä arvokkaana?

Ensimmäisen lapsen syntyessä puolisot saavat uudet roolit. Heistä tulee myös isä ja äiti.

– Uusissa rooleissa on usein paljon työstettävää ja mielen voi aktivoida omien vanhempien tapa toimia. Käsiteltäviksi tulee asioita, joita puolisot eivät ole ehkä aikaisemmin tulleet ajatelleeksi. Tällaisia asioita voivat olla esimerkiksi käsitykset siitä, millainen äidin kuuluu olla. Ne voivat olla aika erilaisia kuin käsitykset siitä, millainen naisen kuuluu olla, tai naisen omat kokemukset siitä, minkälainen hän on, Maaret Kallio sanoo.

Väestöliiton julkaiseman perhebarometrin mukaan tyytyväisyys parisuhteeseen on heikoimmillaan silloin, kun lapsi on vuoden ikäinen.

– Se kuvaa aika hyvin sitä, että uusissa rooleissa on työstettävää ja mietittävää, Kallio sanoo.

Hän on koonnut yhdessä Osmo Kontulan kanssa aineistoa pitkissä, onnellisissa ja seksuaalisesti vireissä parisuhteissa eläviltä siitä, millä keinoilla suhde on kestänyt. Aineistosta julkaistiin Happy End -kirja viime syksynä.

– Vaikka parit olivat onnellisia, tyytyväisiä ja edelleen yhdessä, niin kyllä hekin kuvasivat pikkulapsiajan selvästi haastavana vaiheena, Kallio kertoo.

Reilussa parissa sadassa vastauksessa oltiin monesti sitä mieltä, että lapset asetetaan liian usein etusijalle, vaikka vanhempien kuuluisi täyttää vanhemman paikka ja pitää huolta myös parisuhteesta.

Jos pikkulapsiaikana parisuhde on laitettu sivuun, niin sitten kun lasten kasvaessa arjen rankkuus vähän hellittää, voi tulla tunne, ettei parisuhteesta ole enää mitään jäljellä.

– Moni lähtee silloin hakemaan eroa, vaikka ehkä parempi olisi lähteä hakemaan tietä takaisin kumppanin luokse, Kallio sanoo.

Happy End -kirjan pariskuntien mielestä vanhempien pitää muistaa ottaa kahdenkeskistä aikaa.

– Vanhempien hyvä suhde on vahvasti lapsen etu. Suhteessa pitää säilyttää puolisoiden välinen kontakti, ei pelkästään vanhempien välinen.

Vaatii sitkeyttä, että saa järjestettyä parisuhteelle pieniä pysäkkejä ainakin muutaman kerran viikossa.

Maaret Kallio haluaisi antaa Pikku Kakkosen tekijöille parisuhdepalkinnon. Happy End -kirjan aineistosta kävi ilmi, että kun lapset laitettiin katsomaan Pikku Kakkosta, moni pariskunta vetäytyi kahdestaan makuuhuoneeseen. Siellä saattoi olla seksiä, riitelemistä tai kainaloon kapuamista.

– Pariskunnan yhteisen ajan ei tarvitse olla mitään massiivista tai ihmeellistä, mutta vaatii sitkeyttä, että saa järjestettyä parisuhteelle pieniä pysäkkejä ainakin muutaman kerran viikossa, vaikka vain puoli tuntia kerrallaan.

Puolisoiden poissaolevuus saman katon alla on aikamoista myrkkyä parisuhteelle. Kallion mielestä siihen pitäisi kiinnittää huomiota, sillä arkinen läheisyys on tärkeää.

– Minä en kannata sitä, että seksistä sovitaan etukäteen, mutta yhdessä pysähtymisistä kannattaa kyllä sopia. Mitä teemme kahdestaan, kun lapset ovat menneet nukkumaan? Ajan voi käyttää vaikka kuulumisten vaihtoon, eikä mennä suoraan television ääreen tai vetäydytä omien läppäreiden pariin.

Tutkimusten mukaan onnellisen parisuhteen ja seksuaalielämän välillä on selvä yhteys.

– Halusimme Osmo Kontulan kanssa tutkia nimenomaan pitkään yhdessä olleita, onnellisia pariskuntia, joiden halu on säilynyt. Se ei tarkoittanut tiettyä määrää seksiä tai tiettyjä kuvioita, vaan pariskunnan yhteisen kokemuksen siitä, että heidän välillään halu elää ja roihahtelee, kertoo Kallio.

– Seksuaalinen halu voi olla välillä enemmän kadoksissa ja välillä vähän kaivettavissa. Väsymys, uupumus ja sairaudet vaikuttavat tietenkin halukkuuteen. Happy End -kirjan pariskunnilla oli ollut erilaisia vaiheita, mutta aina he palasivat yhdessä halun äärelle.

Tutkimukseen osallistuneet pariskunnat eivät Kallion mukaan kuitenkaan menneet seksi edellä. Perinteinen ajatusvirhe tilanteessa, jossa parisuhde koetaan heikoksi ja seksi puuttuu, on se, että yritetään vain saada seksi takaisin.

– Kyllä seksin puuttuminen kertoo siitä, että parisuhteesta puuttuu paljon muutakin. Usein kun lähdetään työstämään sitä "muuta", eli vuorovaikutusta ja yhteyttä toiseen, alkaa seksielämä taas elpyä.

Yksi tärkeä asia pitkään ja onnellisesti yhdessä elävien pariskuntien elämässä oli Maaret Kallion mukaan se, että puolisot osasivat käsitellä vaikeita asioita yhdessä. Esimerkiksi jos pikkulapsiaika oli ollut uuvuttavaa, tai jos oli ollut henkilökohtaisia ongelmia tai suhteeseen liittyvää etäisyyden tunnetta, siitä oli pystytty puhumaan. Vaikeita asioita ei ollut vältelty tai juputettu jossain muualla, että "se ei tajua mua", vaan ne oli tuotu yhteiseen käsittelyyn.

– Nämä pariskunnat menivät nopeammin samalle puolelle kuin vastakkaisille puolille, vaikka puolisoilla oli keskenään erilaisia kokemuksia. Pohdittiin, mitä teemme, ettei sinulla olisi huono olla tässä suhteessa. Tai mitä teemme, että meillä olisi vahvemmat näkymät yhdessä eteenpäin?

Parisuhteessa voi kuitenkin olla tilanne, jossa toinen ei halua puhua eikä käsitellä ongelmia, kun taas toinen haluaa niin tehdä. Puhumista yrittävä voi kokea olevansa jumissa.

– Voi myös olla niin, että puhuva osapuoli on niin vaativa ja niin kovasti niskassa, että toinen osapuoli ei osaa muuta kuin vetäytyä. Tilanne polarisoituu herkästi ja voi näyttää siltä, että toinen yrittää ja toinen ei yritä yhtään, toteaa Kallio.

– Pitäisi nähdä pinnan alle. Vetäytyvä ja vaikeneva voi kokea hätää, riittämättömyyttä ja turvattomuuden tunnetta, vaikka näyttäisi siltä, että hän ei vain viitsi puhua mitään.

Pitkien ja onnellisten parisuhteiden naiset kuvasivat itseään sopivan itsekkäiksi. He eivät jääneet toisten jalkoihin valittamaan ja moittimaan, vaan ymmärsivät, että onni on omissa käsissä. Miehet ottivat vastuuta lasten kasvatuksesta, mutta naiset myös antoivat miehille tilaa siihen. Maaret Kallion mukaan kunnioitus näkyi puolin ja toisin.

– Lähtökohtaisestihan naisella on etulyöntiasema suhteessa lapseen, koska nainen odottaa, synnyttää, imettää ja jää enemmän kotiin lapsen kanssa. Merkittävää on se, miten isä osaa ottaa oman roolinsa perheessä ja miten äiti toisaalta osaa avata tiivistä suhdettaan lapseen niin, että isäkin mahtuu siihen mukaan.