Juha Seppälä
Sellaista se on
Juha Seppälä: Takla Makan. WSOY 2010.
Juha Seppälän uuden kirjan erikoinen nimi, Takla Makan, on lainattu kiinalaiselta hiekka-aavikolta, joka on yksi elämälle vihamielisimmistä paikoista maapallolla. Kirja koostuu kahdesta itsenäisestä, mutta toisiaan sivuavasta kertomuksesta. Äänessä on kaksi miestä, joiden elämä on kutistunut ja kapeutunut menetysten myötä.
Nimikertomuksen päähenkilö on kuusikymppinen, eläkkeellä ja vakavasti sairas. Kun vaimo haluaa eron, mies irrottautuu ja muuttaa yhdentekevään pikkukaupunkiin elääkseen elämänsä loppuun. Ehkä luopuminen ei olisi kovin tuskallista, toteaahan mies, että "elämässäni ei ollut tapahtunut mitään, minkä jälkeen olisin tuntenut hurjaa iloa siitä, että olen elossa".
Koko kertomuksen tematiikka kiteytyy hienoon kuohuviinipulloon, joka mieheltä jäi vuosituhannen vaihteessa avaamatta ja joka siitä saakka on odottanut tarpeeksi suurta juhlapäivää. Ehkä sitä päivää ei tule. Tai ehkä jokainen hiljainen ja tyhjä päivä on se päivä. Ehkä elämä ei huipennu vaan hiipuu.
Kuitenkin, etsimättä ja pyytämättä, miehen elämä täyttyy vielä valoisaksi hetkeksi.
Ristin tie kertomuksen päähenkilö on keski-ikäinen, työttömäksi jäänyt mies, jonka henkilöhistoriaan kuuluu kaksi avioeroa ja muita kariutuneita suhteita. Nyt hän treenaa salilla jaksaakseen kantaa ristiä: onttoa elämäänsä, mutta myös pääsiäisnäytelmän Jeesuksen rooliin kuuluvaa painavaa puuristiä.
Jeesuksen rooliin valmistautuminen ajaa hänet miettimään kuolemaa — omaansa ja Jeesuksen — ja elämän hetkellisyyden ja turhuuden painoa. Risti on raskas kantaa, ja vielä raskaammaksi sen tuntuu tekevän se, että jokainen kantaa vain omaa taakkaansa, yksin.
Takla Makanin kaksi kertomusta ovat hienointa, harkituinta ja kirkkainta Seppälää aikoihin. Poissa on liioiteltu inhorealismi ja osoitteleva satiiri. Kertomukset toimivat kuin uutiskuvat: onhan niissä synkkyyttä ja rujoutta, mutta sellaiselta täällä maailmassa aika usein näyttää.
Jaa tämä artikkeli: