Sodan varjosta riparille Espooseen
Terveisiä kotimaahan. Palestiinan tilanne puhutti rippileirillä muun muassa Noor ja Jude Tannousia. Jude Tannousin äiti Muna Tannous toimi Ramallah-nuorten huoltajana Velskolassa pidetyllä rippileirillä.

Terveisiä kotimaahan. Palestiinan tilanne puhutti rippileirillä muun muassa Noor ja Jude Tannousia. Jude Tannousin äiti Muna Tannous toimi Ramallah-nuorten huoltajana Velskolassa pidetyllä rippileirillä.

Sodan varjosta riparille Espooseen

Palestiinalaisnuorille matka Suomeen oli helpompi järjestää kuin liikkuminen omalla lähiseudulla.

Älypuhelin ja rukoushelmet vilkkuvat Velskolassa niin 22 suomalaisen kuin kuuden palestiinalaisen nuoren käsissä. Kaverien kuulumisten lisäksi palestiinalaiset seuraavat somesta tilannetta kotiseudullaan.
”Oletko kunnossa, on ensimmäinen mitä kysyn, kun soitan iltaisin perheelleni”, Jude Tannous kertoo. ”Siellä voi tapahtua yllättäviä asioita ja tilanne on paha.”
Espoolaisille riparilaisille keväällä vain kartasta osoitettu tuntematon palestiinalaiskaupunki Ramallah sijaitsee Länsirannalla noin 80 kilometrin päässä Gazasta, josta on tullut tämän kesän sotauutisten päänäyttämö.
”Tiesin sodasta, mutta en mitään yksityiskohtia”, leppävaaralainen Nona Cohen toteaa.

Palestiinalaisille riparitovereille yksityiskohdat ovat elintärkeitä.
Ensimmäisenä leiripäivänä Noor Tannous saa äidiltään tiedon, että ilmeisesti toiselta palestiinalaisalueelta ammuttu raketti on pudonnut Ramallahiin lähelle heidän kotiaan. Kukaan ei ole onneksi vahingoittunut.
”Emme ole saaneet enää kulkea yksin ulkona, vaan ainoastaan vanhempien kanssa”, Noor Tannous kertoo.
Yhteenotot israelilaisten ja palestiinalaisten välillä ovat osa nuorten arkea, sillä ne ovat jatkuneet koko heidän elämänsä ajan. Yhtä pitkä on myös ystävyys ramallahilaisten ja suomalaisten välillä.

Ystävyyden siemen kylvettiin 15 vuotta sitten Israelissa, kun rippileiriä vetävät pastorit Juha-Pekka Rissanen ja Ramez Ansara kohtasivat. Leppävaaran seurakunnan pastori Juha-Pekka Rissanen toimi 1990-luvulla lähetystyöntekijänä Jerusalemissa. Hänen leirilleen osallistuneesta 17-vuotiaasta Ramez Ansarasta tuli myöhemmin Ramallahin luterilaisen seurakunnan kirkkoherra.
Vuonna 2009 Ansara muutti suomalaisen vaimonsa perässä Suomeen, ja nykyisin hän toimii pääkaupunkiseudun arabiankielisen työn pastorina.
”Kun tulin Suomeen, Juha-Pekka soitti ja tapasimme Sellon ravintolassa. Päätimme, että haluamme tehdä jotain hyvää yhdessä.”

Leppävaaran ja Ramallahin seurakuntien ystävyyssopimus astui voimaan 2009. Siitä poikineella yhteisellä rippileirillä pyritään korostamaan arabi- ja suomalaiskristittyjä yhdistäviä asioita kuten uskoa ja ystävyyttä.
”Ei me puhuta sodista, vaan siitä mistä tulet, mitä kieliä puhut ja onko leirillä ollut kivaa. Tämä on palestiinalaisille aikaa, jolloin he saavat rentoutua, unohtaa pahat asiat ja nauttia rauhallisuudesta Suomessa”, Nona Cohen kertoo.
Cohen tutustui palestiinalaisiin hyvin, sillä ainoana rippikoululaisena hän majoitti kaksi heistä kotiinsa.

Ensimmäisenä iltana Noor ja Nona kävelivät Ruukinrannassa ja katsoivat elokuvan ”Scary movie”. Vierailun aikana selvisi, että tytöillä on paljon yhteistä, kuten kiinnostus koripalloon ja haave tulla isona näyttelijöiksi.
”Heitin jo puoliksi huumorilla, että ensi vuonna tulemme käymään Ramallahissa.”
Saa nähdä jääkö vastavierailu vitsiksi, sillä Cohenin perhe suunnittelee pääsiäismatkaa Israeliin. Uusien palestiinalaisystävien lisäksi heitä vetävät maahan isoisän juutalaisjuuret.
 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: