Sota repii Ukrainaa ja ortodokseja
Kaatuneiden muisto. Kiovan Maidan-aukiolle tuodaan jatkuvasti kynttilöitä väkivaltaisuuksissa kuolleiden ukrainalaisten muistoksi. Kuva on helmikuulta 2016. Kuva: Sergei Supinsky / Lehtikuva

Kaatuneiden muisto. Kiovan Maidan-aukiolle tuodaan jatkuvasti kynttilöitä väkivaltaisuuksissa kuolleiden ukrainalaisten muistoksi. Kuva on helmikuulta 2016. Kuva: Sergei Supinsky / Lehtikuva

Sota repii Ukrainaa ja ortodokseja

Kirkkohistorian dosentti Ville Jalovaara matkusti kesällä Ukrainan Kiovaan. Maidan-aukiolla muistellaan kaatuneita, ja sota ajaa Venäjän ja Ukrainan ortodoksit eri leireihin.

Helsingistä on pari kertaa viikossa suora lentoyhteys Kiovaan. Ukrainan lentoyhtiön koneissa ei juuri näy suomalaisia.

Itse lennän tällä kertaa Valko-Venäjän pääkaupungin Minskin kautta. Kiovan lentokentällä rajapoliisi toivottaa minut lämpimästi tervetulleeksi Ukrainaan. Uutiset Itä-Ukrainan taisteluista ja malesialaisen matkustajakoneen alas ampuminen kesällä 2014 ovat johtaneet siihen, että turistit ovat viime aikoina suunnanneet toisiin kohteisiin.

Matkoilla olen huomannut, että jututtamalla taksinkuljettajia pääsee hyvin kaupungin tunnelmaan. Kysyn minut kentältä kaupunkiin vievältä Alexilta, miten arki Kiovassa sujuu. Alex vastaa, että toki voisi mennä paremmin, mutta tämä on hänen synnyinkaupunkinsa, eikä hän tiedä paremmasta. Itä-Ukrainan sodasta hän ei halua puhua.


Maidanilla muistellaan yhä kuolleita

Kiovan helteisillä kaduilla ilmapiiri on rauhallinen, vaikka merkkejä pinnan alla kytevästä levottomuudesta aistii. Sotilaita on tavallista enemmän. Ukrainan armeijan propagandajulisteita on kaikkialla. Metrossa vastaan tulee maastopukuinen nuori mies, jolla on jalkaproteesit.

Maidan-aukiolla satun samana aamuna idän taisteluissa kuolleen vapaaehtoisen muistotilaisuuteen. Aukio on uutiskuviin nähden verraten pieni, ja sinne tuodaan jatkuvasti kynttilöitä niiden muistolle, jotka kuolivat Maidanilla alkuvuodesta 2014 tarkka-ampujien luoteihin. Olen majoittunut aukion laidalla sijaitsevaan hotelli Ukrainaan, jonka aulassa sijaitsi tuolloin kenttäsairaala ja ruumishuone.
 

Se mitä Kiovan keskustassa tapahtui, muutti Ukrainan ja Euroopan suunnan: Venäjä ja länsi ajautuivat jälleen kerran vastakkain."


Siellä täällä Maidanilla näkee Brexitin jälkeisellä viikolla yhä EU:n lippuja. Vieläkö EU:ssa joku jaksaa muistaa siihen toivonsa laittaneita ukrainalaisia? Se mitä Kiovan keskustassa tapahtui, muutti Ukrainan ja Euroopan suunnan: Venäjä ja länsi ajautuivat jälleen kerran vastakkain. Kuten niin monta kertaa aiemmin historiassa, Ukraina on konfliktin keskipisteessä.

Ukrainan tapahtumat ovat vaikuttaneet myös Suomen turvallisuuspoliittiseen keskusteluun. Maamme on kriisin aikana vuosina 2014–2016 tukenut Ukrainaa yli 23 miljoonalla eurolla. Suomen tuki on koostunut kehitysyhteistyöhankkeista, rahoituksesta kansainvälisille järjestöille ja asiantuntija-avusta.

Kiovan horisonttia hallitsee valtava teräksinen neuvostoaikainen Äiti synnyinmaa -patsas. Sen juuressa sijaitsevan toisen maailmansodan museon näyttelyhallit ammottavat tyhjyyttään, vaikka aiemmin museo oli suosittu. Puna-armeijan voitot saksalaisista eivät enää liikuta kiovalaisia.

Vain museon aulassa oleva pieni näyttely jatkuvasta Donbassin sodasta vetää vieraita. Kymmenentuhatta uhria vaatineen sodan karmeutta ei peitellä. Erityisesti Donetskin lentokentältä otettu kuva panssarivaunun sisään palaneesta ruumiista pysäyttää minut.


Moskovan ja Kiovan patriarkaatit ajautuivat eri leireihin

Kiova on idän ortodokseille pyhä kaupunki. Monien ukrainalaisten on vaikea ymmärtää sitä, miten veljeskansat päätyivät toisiaan vastaan. Kiovan läpi virtaavan valtavan Dneprin rannalla Kiovan Venäjän hallitsija Vladimir Suuri otti kasteen vuonna 988. Venäjän ortodoksisen kirkon katsotaan syntyneen silloin. Nyt konflikti on ajanut myös Moskovan ja Kiovan patriarkaatit vastakkaisiin leireihin.

Sodasta huolimatta pyhiinvaeltajat ympäri maailmaa tulevat Kiovan tuhat vuotta vanhaan luolaluostariin rukoilemaan kauan sitten kuolleiden pyhien arkkujen ääreen. Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva luostari on yksi vanhimmista ja merkittävimmistä itäisistä slaavilaisista luostareista. Historiallisten lähteiden mukaan sen perusti Kreikan Athos-vuorelta palannut munkki Antoni vuonna 1051.

Neuvostoaikana luostari oli museona, mutta uskonnollinen toiminta aloitettiin uudelleen Mihail Gorbatšovin perestroikan myötä vuonna 1988. Tänä päivänä moni pyhiinvaeltaja varmasti pyytää rukouksissaan, että paljon kärsineeseen maahan lopulta palaisi rauha.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: