Venäjän presidentti Vladimir Putin ja ortodoksisen kirkon johtaja patriarkka Kirill tapasivat Valamon luostarissa heinäkuussa luostarin perustajien Sergein ja Hermanin muistopäivänä.
Putinin Venäjällä ortodoksikirkon asema on palannut lähes tsaarin aikoihin
Torstaina Suomeen tuleva presidentti Vladimir Putin on vahvistanut Venäjän ortodoksikirkon asemaa. Maan uskonnonvapaustilanne on kuitenkin heikentynyt ja Jehovan todistajia vainotaan.
Venäjän presidentti Vladimir Putin saapuu torstaina Suomeen. Hän tapaa presidentti Sauli Niinistön Punkaharjulla ja osallistuu Savonlinnan oopperajuhlille.
Putinin Venäjää on etenkin viime vuosina luonnehtinut voimakas vastakkainasettelu lännen kanssa. Kansallismielisyys on Venäjällä vahvistunut ja osana aidointa venäläisyyttä pidetään ortodoksista uskoa.
Maan hallituksella on langat tiukasti käsissään ja terrorismia ja ääriliikkeitä vastaan suunnattua lainsäädäntöä käytetään nyt myös vähemmistöuskontojen kontrolloimiseen. Yhtenä esimerkkinä tästä ovat Jehovan todistajat, joiden toiminta on Venäjällä kielletty ääriryhmänä.
Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin johtajan, professori Markku Kivisen mukaan Venäjän ortodoksisen kirkon ja valtiovallan suhteet ovat palanneet lähes tsaarin aikoihin.
– Toki yhteiskunta on erilainen. Tsaarin aikaan etninen venäläinen oli lain mukaan ortodoksikirkon jäsen, mutta nyky-Venäjällä näin ei ole. Eikä kirkolla sentään ole yhtä vahvaa asemaa kuin sen pyhällä synodilla oli 1800-luvun lopun konservatiivisessa käänteessä. Mutta kirkon ja valtion suhteet ovat niin tiiviit ja hyvät, että tällainen vertailu on perusteltu.
Ortodoksisuus on kansalaisuskonto
Markku Kivisen mukaan Putin tunnustautuu itse ortodoksiksi, mutta ei sanoin vaan teoin. Hän astui virkaansa ortodoksisen kirkon rituaalien kautta ja hän näyttäytyy ortodoksisen kirkon tilaisuuksissa.
– Uskonnollissävytteisiä lausuntoja Putin ei kuitenkaan anna. Venäläiseen traditioon eivät kuulu amerikkalaistyyppiset God bless -kommentit puheissa, Kivinen kiteyttää.
Osa muistakin venäläisistä johtavista poliitikoista nostaa ortodoksista uskoaan esille, esimerkiksi Pietarin kuvernööri Georgi Poltavtshenko osallistuu usein pyhiinvaelluksiin.
Poliittisesti Venäjän ortodoksisen kirkon asemassa suhteessa valtioon on Kivisen mukaan palattu kesaropapismiin eli kirkon ja valtion liittoon. Valtio saa kirkolta ideologista tukea ja kirkko puolestaan pyrkii muun muassa saamaan neuvostoaikana takavarikoitua omaisuuttaan takaisin.
Myös kirkon asema kansan keskuudessa on vahvistunut.
– Meillä on omaa, haastatteluihin perustuvaa, tutkimustietoa vuodesta 1991 alkaen. Silloin, vuosikymmenien ateistisen uskonnonvastaisen kauden jälkeen, venäläistä 21 prosenttia identifioi itsensä ortodoksiksi. Vuonna 2015 luku oli 86 prosenttia, kertoo Kivinen.
Kolikon kääntöpuoli kuitenkin on, että Venäjä on samaan aikaan vahvasti maallistunut maa. Ortodoksisen kirkon opetuksia ei juurikaan käytännössä noudateta ja kirkossakäynti on vähäistä. Ortodoksisuudesta on kuitenkin tullut eräänlainen kansalaisuskonto ja se on osa kansallismielistä venäläistä identiteettiä.
– Putinin Venäjän identiteettiin kuuluu arvokonservativisuus, usko yhteiskunnalliseen järjestykseen ja vahvaan valtioon ja näkemys siitä, että länsi rappeutuu moraalisesti. Kun ei ole enää marksismi-leninismiä, on kuitenkin ortodoksisuus, joka erottaa Venäjän lännestä.
Kivisen mukaan venäläiset ajattelevat mielellään, että maalla on jokin erityinen messiaaninen tehtävä maailmassa. Maan televisiossa kuulee usein lausuntoja, joiden mukaan Venäjä puolustaa perinteistä kristinuskoa eikä kukaan muu suojele esimerkiksi kristittyjä Syyriassa. Ukrainan sodassa on rooli myös kirkkopolitiikalla, sillä Ukrainassa on paljon Moskovan patriarkan alaisissa kirkoissa käyviä ihmisiä.
Ulkopolitiikassa Venäjä käyttää uskonnollisia argumentteja Kivisen mukaan joustavasti eli tarkoituksenmukaisesti. Suhteessa Iraniin on korostettu sitä, että ortodoksisuus ja shiialaisuus edustavat aitoa kristillisyyttä ja aitoa islamilaisuutta. Tämä ei kuitenkaan estä veljeilyä Saudi-Arabian kanssa.
Putinin Venäjän identiteettiin kuuluu arvokonservativisuus, usko yhteiskunnalliseen järjestykseen ja vahvaan valtioon ja näkemys siitä, että länsi rappeutuu moraalisesti.
Vieraan tulen tuojia karsastetaan
Venäjän lainsäädäntö tunnustaa ortodoksisen kirkon lisäksi juutalaisuuden, islamin ja buddhalaisuuden maan perinteisiksi uskonnoiksi. Näillä uskonnoilla on periaatteessa muita parempi asema, vaikka esimerkiksi suhteessa islamiin on ongelmia muun muassa Krimin tataarien ja ääri-islamilaisten terroristien kanssa. Lisäksi valtion ja paikallistason politiikat voivat olla erilaisia ja Venäjällä niin tässä kuin muissa asioissa monta todellisuutta ja tulkintaa, muistattaa Kivinen.
Inkerin luterilaisen kirkon asema on myös melko vahva, sillä se luokitellaan Venäjällä historiallisesti olemassa olevaksi vähemmistöuskonnoksi. Muut kristillisyyden haarat ovat kansalaisten ja viranomaisten silmissä usein babtisteja, vaikka ne eivät sitä teologisesti olisikaan.
Venäjän ortodoksiseen kansallismielisyyteen liittyy Kivisen mukaan voimakas ajatus siitä, että vieraan tulen tuojat eivät ole maassa tervetulleita. Kun valtio puolestaan haluaa suojella omia intressejään ja karsia niin äärimmäiseksi katsomaansa ajattelua, terrorismia kuin länsiyhteyksiä, monien uskonnollisten yhteisöjen tilanne on heikentynyt ja maan uskonnonvapaustilanne huonontunut.
Tutkimuslaitos Pew Internationalin huhtikuussa 2017 julkaistun, vuoden 2015 aineistoon perustuvan raportin mukaan, Venäjä on Egyptin, Kiinan ja Iranin jälkeen maa, joka rajoittaa uskonnonvapautta neljänneksi tiukimmin. Samaisen raportin mukaan näissä maissa on myös paljon uskontoihin liittyviä jännitteitä.
Vuoden 2015 jälkeen Venäjä on entisestään tiukentanut lainsäädäntöään, viime vuonna muun muassa uskontolakia. Tähtäyspisteenä ovat ääriliikkeet, lahkot ja terrorismin torjunta, mutta käytännössä lait ovat niin väljästi kirjoitettuja, että niitä voidaan haluttaessa tulkita hyvinkin laajasti.
– Yksilötasolla Venäjällä on laaja uskonnonvapaus, mutta organisaatioiden toimintaa voidaan rajoittaa. Niin sanottu harmaa alue on viime vuosina laajentunut eli jo Neuvostoajalta tuttu tilanne, jossa ei oikein voi tarkasti tietää, mikä on kiellettyä, mikä sallittua. Neuvostoaikaan ei kuitenkaan ole siinä palattu, että valtio olisi kaikkia uskontoja vastaan, sanoo Kivinen.
Kivinen muistuttaa, että uskonyhteisöjen lisäksi uusia lakeja on käytetty ja käytetään rajoittamaan kansalaisjärjestöjen toimintaa ja myös tieteellisten laitosten yhteyksiä länteen.
Jehovan todistajien toiminta kiellettiin
Tässä yleisessä linjassa poikkeuksellisenkin jyrkkä uskonnonvapautta rajoittava toimenpide oli kuitenkin Jehovan todistajien toiminnan kieltäminen Venäjällä. Venäjän Korkein oikeus teki huhtikuussa päätöksen, jonka mukaan järjestön toiminta kielletään ääriliikkeenä. Viime viikolla oikeus hylkäsi Jehovan todistajien valituksen. Venäjällä on 175000 Jehovan todistajaa ja 400 alaosastoa eli seurakuntaa.
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International ilmoitti toukokuussa pitävänsä Venäjän päätöstä hyökkäyksenä kokoontumis-, uskonnon- ja omantunnonvapautta kohtaan. Järjestö muistutti Venäjän perustuslain takaavan uskonnonvapauden. Venäjän päätös merkitsee uskonyhteisön toiminnan kieltämistä ja sen omaisuuden takavarikointia ja järjestön toimintaan osallistuvia uhkaa jopa 12 vuoden vankeustuomio.
Yksilötasolla Venäjällä on laaja uskonnonvapaus, mutta organisaatioiden toimintaa voidaan rajoittaa.
Amnesty oli huolissaan myös Jehovan todistajien toimitiloihin ja jopa uskontokunnan jäsenten koteihin kohdistetuista hyökkäyksistä, joissa oli turmeltu omaisuutta. Yksi tanskalainen Jehovan todistaja on Venäjällä ollut pidätettynä toukokuusta lähtien.
Viime viikolla europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari puuttui asiaan ja totesi, että Jehovan todistajat ovat Venäjällä nyt vainottuja uskonnollisen suuntautumisensa tähden. Jaakonsaaren mukaan Euroopan tule tuomita Venäjän ihmisoikeuksia ja uskonnonvapautta rajoittavat toimet.
Jaakonsaari teki asiasta kirjallisen kysymyksen Euroopan komissiolle ja kysyi siinä, millaisiin toimiin komissio aikoo ryhtyä turvatakseen uskonnonvapauden ja rauhanomaisten yhteisöjen aseman Venäjällä. Mielenkiintoista on nähdä, nouseeko Venäjän kiristynyt uskonnonvapaustilanne esille EU-maa Suomen ja Venäjän presidenttien tämän viikkoisessa tapaamisessa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Paavi ilmaisi halunsa tavata Moskovan patriarkan ja mainitsi Suomen mahdollisena tapaamispaikkana – lausunto saattaa perustua väärinkäsitykseen
AjankohtaistaMoskovan patriarkka Kirillin ja paavi Franciscuksen tapaaminen olisi toteutuessaan merkittävä kohtaaminen. Puheenaihena voisi olla ainakin Ukraina.
