Sotatraumojen kuntoutushankkeen työntekijät tapaavat asiakkaitaan noin kerran viikossa keskimäärin neljän kuukauden ajan.
Sotatraumojen kuntoutushanketta vetävä Mari Tikkanen uskoo, että pakolaisten kotoutumisongelmien taustalla on usein traumaperäisiä häiriöitä – kolmevuotinen hanke loppuu nyt rahoituksen puutteeseen
”Traumaperäisten oireiden hoito on ainakin joissain kunnissa puutteellista”, projektipäällikkö Mari Tikkanen sanoo.
Kun Dmitri oli parikymppinen, hän ei ymmärtänyt, kuinka vaaralliselle polulle oli lähtenyt. Dmitri työskenteli toimittajana pienen venäläisen kaupungin paikallislehdessä. Hän kirjoitti kriittisiä juttuja yhteiskunnallisista ja taloudellisista ongelmista, ihmisoikeusloukkauksista ja korruptiosta.
– Lehtityön lisäksi osallistuin taisteluun demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta. Järjestimme kampanjoita ja mielenosoituksia. Nyt ymmärrän, että se oli tietenkin hyvin vaarallista, Dmitri kertoo.
Vähitellen poliisi ja Vladimir Putinin hallintoa kannattavat nationalistit alkoivat kiinnittää Dmitriin huomiota. Hänet pidätettiin monta kertaa. Häntä hakattiin ja kidutettiin putkassa. Hänen kotinsa sytytettiin tuleen ja hänen ikkunoihinsa ammuttiin.
– Minulle sanottiin, että minut laitetaan vankilaan, jos jatkan kirjoittelua. Kun minua vastaan nostettiin rikossyyte, ymmärsin, että voin saada vaikka kahdeksan vuoden tuomion, hän kertoo.
– Minä en ole mikään rikollinen. Minun piti lähteä.
Dmitri tiesi, että Suomi ei luovuta turvapaikan saaneita ihmisiä takaisin Venäjälle. Niinpä hän saapui Suomeen vuonna 2017 ja haki turvapaikkaa. Hän asui kaksi vuotta vastaanottokeskuksessa, kunnes sai myönteisen päätöksen. Nyt hän on nelikymppinen.
Suomessa kukaan ei uhkaa Dmitriä. Vaikka hän on turvassa, hän ei koe oloaan turvalliseksi.
– En enää ole vaarassa, mutta kokemani asiat eivät anna minulle rauhaa. Traumat häiritsevät. Luulen, että kaikilla kidutetuilla on samanlaisia kokemuksia.
Sotatraumojen kuntoutuskeskuksessa työskentelee mielenterveysammattilaisten lisäksi fysioterapeutti, toimintaterapeutti ja palveluohjaaja.
Suomalaisten on vaikea käsittää, minkälaisia asioita pakolaiset ovat kokeneet
Koronapandemia on vähentänyt Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden määrää, mutta vielä vuonna 2019 2 959 ihmistä sai Suomesta turvapaikan. Kiintiöpakolaisia Suomi ottaa tällä hetkellä 1 050 ihmistä vuodessa.
– Suomi kohdistaa kiintiönsä erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin. Heistä huomattava osa on jollain tavalla traumatisoituneita, sanoo Mari Tikkanen, joka työskentelee projektipäällikkönä Helsingin Diakonissalaitoksen Sotatraumojen kuntoutushankkeessa.
Tikkanen vetää projektia, jonka tarkoitus on tukea pakolaisina ja turvapaikanhakijoina Suomeen tulleiden ihmisten mielenterveyttä.
Hänen tiiminsä tehtävä on arvioida, minkälaista hoitoa traumatisoituneet pakolaiset tarvitsevat. Vaikka projekti tarjoaa nimensä mukaan apua sotatraumoista kärsiville ihmisille, kaikki asiakkaat eivät tule sotatoimialueilta.
Ihmisillä on aina voimavaroja ja selviytymiskeinoja. Heitä täytyy auttaa löytämään ne. – Projektipäällikkö Mari Tikkanen
– Meille ohjautuvien ihmisten taustalla on usein vainoa ja väkivaltaa. Se voi liittyä poliittisiin mielipiteisiin, sukupuoleen, etniseen taustaan, uskontoon tai seksuaaliseen suuntautumiseen, Tikkanen selittää.
– Monet heistä ovat ihmiskaupan uhreja. He ovat voineet olla orjia. Jotkut ovat eläneet katulapsina, lähteneet salakuljettajan mukana etsimään parempaa elämää ja joutuneet vielä isompiin ongelmiin.
Tikkasen mukaan suomalaisten voi olla vaikeaa käsittää, minkälaisista olosuhteista pakolaiset tulevat. Sitäkin isompi ongelma on, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset eivät välttämättä ymmärrä kunnolla pakolaisten traumaattista oireilua.
– Traumaperäisten oireiden hoito on ainakin joissain kunnissa puutteellista. Oireita ei tunnisteta eikä niitä osata huomioida.
Siksi terveyskeskukset, psykiatriset poliklinikat ja muut sote-alan yksiköt kirjoittavat lähetteitä Tikkasen johtamaan kuntoutushankkeeseen.
Tärkeintä on auttaa ihmistä löytämään omat selviytymiskeinonsa
Diakonissalaitoksen Sotatraumojen kuntoutuskeskuksessa työskentelee mielenterveysammattilaisten lisäksi fysioterapeutti, toimintaterapeutti ja palveluohjaaja. Kaikki pakolaisten traumat eivät ole psyykkisiä, vaan esimerkiksi kidutetuilla ihmisillä voi olla myös fyysisiä vammoja.
– Tapaamisten aikana alkaa vähitellen selvitä, millaista kuntoutusta tarvitaan. Itse olen koulutukseltani perheterapeutti, ja teen asiakkaiden kanssa perhearvioita, Mari Tikkanen kertoo.
Kuntoutustiimi tapaa asiakasta yleensä kerran viikossa keskimäärin neljän kuukauden ajan. Kyse on nimenomaan hoidontarpeen kartoituksesta. Varsinainen hoito, on se sitten traumaterapiaa tai jotain muuta, aloitetaan sen jälkeen asiakkaan kotikunnassa.
Tikkasen mukaan vaikeistakin traumaperäisistä oireista on mahdollista kuntoutua.
– Mutta se, mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toisille. Me ihmiset olemme kaikki erilaisia. Samanlainen tapahtuma kahdelle eri henkilölle voi tarkoittaa aivan eri asioita.
Keskeistä on löytää traumatisoituneen ihmisen omat vahvuudet. Jos ihminen on selvinnyt kuntoutuskeskukseen asti, Tikkanen luottaa, että ihmisellä on kyky selvitä jatkossakin.
– Ihmisillä on aina voimavaroja ja selviytymiskeinoja. Heitä täytyy auttaa löytämään ne. Pahaan ei saa jäädä kiinni.
Projektipäällikkö Mari Tikkanen on aiemmin työskennellyt Helsingin Diakonissalaitoksen ylläpitämässä Kidutettujen kuntoutuskeskuksessa. ”Oman elämän pitää olla kunnossa, että tällaista työtä jaksaa tehdä.”
Kidutus ja hakkaaminen jättivät jälkensä
Dmitri sai lähetteen Sotatraumojen kuntoutushankkeeseen viime vuonna. Hänen arviointijaksonsa on vasta alkanut, mutta hän uskoo, että hoidosta on apua.
– Kaikki, mitä ihmiselle tapahtuu elämässä, jättää jäljen. Kaikki kokemani jatkaa elämäänsä minussa. Mutta uskon, että tämä auttaa. Minun olisi vaikea elää ongelmieni kanssa, jos en saisi apua.
Sain toisen mahdollisuuden elää. – Suomeen paennut Dmitri
Suomessa Dmitri ei osallistu yhteiskunnalliseen aktivismiin. Hän toteaa, että hänen tärkein tehtävänsä on kuntoutua. Kidutus ja pahoinpitelyt aiheuttivat hänelle psyykkisten ongelmien lisäksi neurologisia vammoja.
Jokin aika sitten Dmitrin vaimo ja lapsi muuttivat Suomeen. Hän haluaisi oppia suomen kielen ja kouluttautua uuteen ammattiin.
– Olen kiitollinen Suomelle ja suomalaisille siitä, että voin asua rauhallisessa paikassa. Sain toisen mahdollisuuden elää.
Traumakuntoutuksen pitäisi olla itsestään selvä osa pakolaisten kotouttamista
Euroopan unionin Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto AMIF on rahoittanut Sotatraumojen kuntoutuskeskuksen toimintaa. Kyseessä on kolmevuotinen projektirahoitus, joka päättyy maaliskuun lopussa.
Uutta rahoitusta ei myönnetty.
– Projekti päättyy tältä erää, mikä on erittäin harmi. Toivottavasti saamme myöhemmin rahoitusta uudelleen, projektipäällikkö Mari Tikkanen sanoo.
Kolmen vuoden aikana hankkeen työntekijät ovat arvioineet 124 aikuista ihmistä. Ennen tätä projektia Tikkanen työskenteli Diakonissalaitoksen ylläpitämässä Kidutettujen kuntoutuskeskuksessa.
– Oman elämän pitää olla kunnossa, että tällaista työtä jaksaa tehdä. Pitää syödä, nukkua, liikkua ja tehdä jotain vastapainoksi.
Vaikka Tikkanen kohtaa työssään äärettömän rankkoja ihmiskohtaloita, hän ei ole vaipunut epätoivoon – ainakaan, mitä tulee yksittäisten ihmisten kykyyn toipua.
– Mutta täytyy sanoa, että jos katsoo maailmanpolitiikkaa, epätoivo joskus yllättää.
Tikkanen korostaa, että kaikilla pakolaisilla pitäisi olla mahdollisuus traumoihin liittyvään kuntoutukseen. Hän uskoo, että pakolaisten kotoutumisongelmien ja syrjäytymisen taustalla on usein traumaperäisiä häiriöitä.
– Suomi ottaa tietoisesti vastaan ihmisiä hyvin vaikeista oloista. Pitäisi olla itsestään selvää, että osa heistä tarvitsee tukea, jotta he pärjäisivät ja sopeutuisivat.
Dmitrin nimi on muutettu.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kidutuksen uhrien hoitamiseen on saatava pysyvä rahoitus, vaatii Helsingin Diakonissalaitos
AjankohtaistaHelsingin Diakonissalaitos on pian 30 vuoden ajan hoitanut kidutuksen uhreja.
