Uudet lapaset ilahduttivat Itä-Hakkilan koulun kolmasluokkalaisia.
Itä-Hakkilan koulun kolmasluokkalaiset saivat lämmittäviä lahjoja – kirkolla kokoontuva Käsillä hyvää -ryhmä ilahduttaa monenikäisiä
Käsillä hyvää -ryhmässä syntyy lapasia ja sukkia. Niitä ovat saaneet muun muassa kastettavat vauvat, koululaiset, vangit ja vanhukset.
Itä-Hakkilan koulun kolmasluokkalaisille on luvattu yllätys. 3G-luokassa on vielä meneillään ympäristöagenttien viikkokokous, kun luokan perälle kokoontuu neljä naista. Iso pöytä tyhjennetään heidän tavaroitaan varten.
Kun seuraava oppitunti alkaa, vieraat toivotetaan tervetulleiksi. He esittäytyvät.
‒ Olemme Käsillä hyvää -ryhmästä. Se on kokoontunut Hakunilan kirkolla yli seitsemän vuotta, kertoo Liisa Juusela.
Hänen vihreä paitansa muistuttaa papin paitaa. Se kertoo, että hän on seurakunnan diakoniatyöntekijä.
Ryhmäläiset tekevät omalla vapaa-ajallaan lapasia ja sukkia. Niitä annetaan ilmaiseksi hakunilalaisille vanhuksille, koululaisille ja joillekin muillekin.
Inari Kutinlahdella, Paula Neuvosella ja Eeva-Liisa Vatasella on monta syytä kuulua ryhmään. ”Olen eläkkeellä ja minulla on paljon vapaa-aikaa. Omalla perheellä on jo tarpeeksi sukkia ja lapasia. En osaa istua tekemättä mitään, en edes tv:n ääressä”, he kertovat.
Ryhmässä jutellaan toisten kanssa. Yhdessä tekeminen on mukavaa. Kokoontumisesta tulee hyvä mieli. Kouluillakin on kiva käydä. Yksi neulojista kertoo, että hänellä on nivelrikko.
‒ Kun neuloo, peukalot saavat liikettä, eikä niitä särje.
Hyvä leviää ympäristöön
Kädet ja käsillä tekeminen on ryhmäläisille tärkeätä. Niinpä Liisa Juusela haastaa koululaiset katsomaan omia käsiään.
‒ Millaiset ovat kätesi? Ehkä pienemmät kuin minun, vaikkeivat nekään kovin isot ole. Mitä hyvää voit tehdä käsilläsi?
Koululaisten mieleen tulee monenlaisia asioita.
‒ Olen tehnyt isälle aamupalaa. Olen neulonut kaulahuivin. Olen virkannut äidille kassin. Olen tehnyt pannulapun. Olen virkannut äidin kanssa sinisen lankakupin, jossa voi pitää koruja. Olen siivonnut kotona aika paljon. Voi askarrella jotain. Piirrän kuvia eri sarjoista.
Neulomme sukkia ja lapasia yhteensä 500–800 paria vuodessa. ‒ Paula Neuvonen
‒ Hyvää voi tehdä kotona ja koulussa myös suun tasolla, lisää Juusela.
‒ Voi kehua ja auttaa toista, puhua kauniisti ja ystävällisesti, olla kaveri kaikkien kanssa. Kun tekee tai puhuu hyvää, se leviää ympäristöön. Jos on mörökölli, sekin leviää, hän jatkaa.
Oppilaat saavat valita itselleen joko lapaset tai sukat monenväristen ja -kuvioisten joukosta. Opettaja sanoo, missä järjestyksessä oppilaat menevät pöydän luo. Moni löytää lempiväriään tai muuten vaatteisiinsa sointuvaa.
‒ Kannattaa sovittaa, että sukat mahtuvat jalkaan. Jos lapaset ovat vähän löysät, voi alle laittaa toiset. Silloin tarkenee pakkasella, ryhmäläiset neuvovat.
Diakoniatyöntekijä Liisa Juusela ja Käsillä hyvää -ryhmän vapaaehtoiset haastoivat oppilaita miettimään, mitä hyvää he itse voivat tehdä käsillään.
Sukkia myös asunnottomille ja vangeille
Sukkia ja lapasia viedään Hakunilan eri kouluihin vuorovuosin. Tuotteita on lahjoitettu myös Vantaan vankilaan, asunnottomien yöhön, palvelutalon vanhuksille.
‒ Isojen miestensukkien neulominen on raskasta. Siksi moni tekee mielellään pienempiä. Aina syksyn alussa mietimme, mitä nyt tehdään ja minne tuotteet viedään. Saamme itse päättää, kertoo Paula Neuvonen.
Hän on kuulunut ryhmään alusta asti.
Ryhmä tekee jatkuvasti kastesukkia. Ne kulkevat papin mukana vauvalle. Perheen leikki-ikäistä sisarusta varten viedään sukkia Hakunilan neuvolaan. Lisäksi on virkattu kirkon aulaan koristeita ja liinat seurakuntasalin pöytiin.
‒ Neulomme sukkia ja lapasia yhteensä 500–800 paria vuodessa. Muut työt tulevat sen päälle, Paula Neuvonen summaa.
Ryhmä kokoontuu keskiviikkona iltapäivisin. Kuka tahansa voi tulla. Ryhmässä autetaan, jos ei osaa jotakin. Joskus joku lapsikin on ollut harjoittelemassa neulomista.
‒ Ryhmässä on parikymmentä jäsentä. Osa meistä neuloo vain kotona. Jotkut neulovat omista langoista, mutta pääosan langoista ostamme adventtimyyjäisten tuotolla.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Markus oli 35, kun hän pyysi äitiään neuvomaan silmukan luomisen: ”Jos katselee vanhoja valokuvia Andeilta, niissä aika jäyhät äijät neulovat”
Hyvä elämäMarkus Haakanalla ei ollut neulomisesta muuta käsitystä kuin että tarvitaan lankaa ja puikot. Youtubessa oli videoita, mutta niistä ei selvinnyt, miten pitäisi aloittaa.
