Puheenvuorot

Suonpää: Tuli kirkkoon mies ja lapsi

Vuonna 2017 minun ikäiseni mies ei voi mennä kirkossa naimisiin toisen miehen kanssa, mutta pienen tytön kanssa saisin vihkipapin ja kauniit kirkkohäät – ainakin, mikäli lapsi on valmiiksi raskaana.

15.03.2016 11:45
Samuli Suonpää

Unicefin video Storybook wedding on hääromantiikkaa kauneimmillaan. Sulhanen odottaa hermostuneena alttarilla viattoman valkoisiin pukeutunutta morsiantaan. Morsiamen pikkuveli vilkuttaa liikuttuneena, kukat loistavat, huntu kohotetaan morsiamen kasvoilta ja sormus löytää sormeen.

https://www.youtube.com/watch?v=wfbi3CxE3Lw

Morsian on lapsi, sulhanen aikuinen mies. Seuraavassa kuvassa hääonnittelun tekstinä lukee: He Owns Me – Hän omistaa minut. Kyyneleet morsiamen kasvoilla eivät kerro ilosta vaan pelosta. Värityskynät ja pehmonalle jäävät lattialle, lapsuus on loppunut kesken.

Vuonna 2014 YK:n ihmisoikeusneuvosto määritteli lapsiavioliitot ihmisoikeusrikkomukseksi. Ne tulisi kieltää kaikkialla. Tänä vuonna 15 miljoonaa tyttöä joutuu naimisiin, harva vapaaehtoisesti. Lapsi ei mene naimisiin, lapsi naitetaan.

Lapsiavioliitot aiheuttavat kurjuutta lapsen itsensä lisäksi koko yhteiskunnalle. Kun tyttöjen lapsuus loppuu kesken, samalla katkeaa usein mahdollisuus koulunkäyntiin. Yhteiskunta menettää sen valtavan potentiaalin, joka tytöillä olisi, jos he saisivat kasvaa naisiksi tasa-arvoisessa ympäristössä.

Köyhässä Malawissa puolet tytöistä on naitettu jo lapsina. Viime vuoden parhaita kehitysapu-uutisia oli, kun Malawi viimein päätti kieltää lapsiavioliitot. Väestöliiton työ ehti kantaa kaunista hedelmää ennen kuin se kehitysyhteistyömäärärahojen leikkausten takia lopetettiin.

Suomessakin avioliiton alaikäraja on 18 vuotta – paitsi jos oikein kovasti halutaan naittaa lapsi. Oikeusministeriö myöntää vuosittain kymmeniä lupia alaikäisten avioliitoille. Luvan perusteluksi kelpaa se, että tyttö on raskaana – tai jopa uskonnollinen vakaumus. Jälkimmäinen tarkoittaa usein sitä, että tyttö on jäänyt kiinni seksistä ja yhteisö painostaa sen vuoksi naimisiin.

Suomessa lapsiavioliittojen kieltämistä on vaatinut erityisesti lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila, tähän mennessä laihoin tuloksin. Meillä uskotaan, että kyse on niin harvinaisesta ilmiöstä, ettei sitä pidetä ongelmana. Oikeusministeriössä ei pidetä ongelmana lapsen oikeuksia raskaustapauksissakaan. Vaikka lupahakemuksessa kerrottaisiin 15-vuotiaan olevan raskaana, lastensuojeluilmoitusten tekeminen ei lupaviranomaiselle heidän oman käsityksensä mukaan kuulu, rikosilmoituksesta puhumattakaan. Toisinaan sentään kysytään lausuntoa lastensuojelusta, jossa lapsen oikeuksiin onneksi suhtaudutaan vakavammin.

Toinen kirkollinen argumentti on, että tämä ei ole meidän vastuullamme. Oikeusministeriö myöntää naimaluvat, ei kirkko. Meillä vain vihitään sen mukaan, kuin yhteiskunta on hyväksi katsonut."

2000-luvulla yli 500 suomalaista lasta on naitettu Suomessa. Kukaan ei tiedä, montako on naitettu ulkomailla. Oikeusministeriön lupakäytäntö kun koskee vain Suomessa solmittavia avioliittoja. Jos suomalainen lapsi – suomen kansalainen tai muuten Suomessa asuva – viedään ulkomaille naitettavaksi, ei siihen meillä tarvitse lupia kysellä. Suomi tunnustaa muualla solmitut avioliitot kyselemättä.

Yhdeksän kymmenestä Suomessa alaikäisenä naitetusta on tyttöjä. Nuorimmat, joille lupa on 2000-luvulla myönnetty, ovat olleet 15-vuotiaita tyttöjä ja 16-vuotiaita poikia. 1990-luvulla meillä vihittiin jopa 14-vuotiaita tyttöjä. Kuka tosissaan uskoo lapsen, joka ei turvallisuussyistä saa edes tähtisädetikkua sytyttää, voivan itsenäisesti tehdä tällaisen ratkaisun?

Kirkon piirissä moni uskoo, että lasten ei lähtökohtaisesti tulisi mennä naimisiin, mutta raskaus näyttää meilläkin tekevän tytöstä naisen. Moni uskoo myös, että naimisiinmeno olisi hyvä tapa saada raskauden toinen osapuoli, poika tai mies, kantamaan vastuunsa. Se, että tyttö sysätään miehen hoiviin vain siksi, että tämä ei ole huolehtinut ehkäisystä, ei kuitenkaan ole mitään vastuunkantoa. Se on ihmisoikeusrikos meillä siinä kuin Malawissakin. Jokainen perheneuvoja osaa kirkossakin sanoa aikuiselle, avioeroa harkitsevalla parille, että pelkästään lasten takia ei avioliittoa kannata jatkaa. Miksi lapsen kohdalla olisi toisin?

Kirkon piirissä moni uskoo, että lasten ei lähtökohtaisesti tulisi mennä naimisiin, mutta raskaus näyttää meilläkin tekevän tytöstä naisen."

Toinen kirkollinen argumentti on, että tämä ei ole meidän vastuullamme. Oikeusministeriö myöntää naimaluvat, ei kirkko. Meillä vain vihitään siten yhteiskunta on hyväksi katsonut.

Kun tasa-arvoinen avioliittolaki vuonna 2017 astuu voimaan, on tilanne kirkossa absurdi ja surullinen. Minun ikäiseni mies ei voi mennä kirkossa naimisiin toisen miehen kanssa, mutta pienen tytön kanssa saisin vihkipapin ja kauniit kirkkohäät – ainakin, mikäli lapsi on valmiiksi raskaana.

Kertokaa joku, miten tämä voi muka olla oikein ja kristillistä? Mikä tässä kertoo avioliiton pyhyydestä ja rakkauden lahjasta?

Lapsiavioliitot on kiellettävä – Suomessakin. Jos valtio ei sitä tee, kirkko voisi aloittaa tämän itse. Jos meillä kerran voidaan kieltäytyä vihkimästä samaa sukupuolta olevia, voimme kai kieltäytyä lapsiavioliittojenkin pyhittämisestä. Johan me olemme tehneet kovin selväksi, että yhteiskunnallinen ja kirkollinen avioliittokäsitys eivät aina kulje käsi kädessä.

Tuli kirkkoon mies ja lapsi
he eteeni istuivat
kai tie oli pienelle pitkä
oli kosteat kiharat
ei monta hetkeä hiljaa
tuo ollut pikkupää
oli paljon kyselemistä
ja paljon nähtävää

Kirjoittajan tili Twitterissä: @suonpaa