Puheenvuorot

Suonpää: Verotiedoilla on merkitystä, mutta teemme niistä viihdettä

Julkiset verotiedot kertovat siitä, että yhteiskunta toimii. Yhteiskunnallisen tarkastelun sijaan sorrumme kuitenkin tirkistelyyn ja vahingoniloon.

03.11.2016 12:12
Samuli Suonpää

Verotietojen julkistamisen on toisille kansallinen kateuspäivä. Tänä vuonna törmäsin ensimmäistä kertaa omiin tulotietoihini julkisuudessa, kun MV-julkaisu silkkaa ilkeyttään oli hakenut tietoni verotoimistosta ja julkaisi ne. Verotietoja siinä ei julkaistu, vain tulot, eikä kateus ei ollut se sana, joka tuli ensimmäisenä mieleen. Pienet tuloni hävettivät – ja niiden julkaiseminen satutti enemmän kuin heti ymmärsinkään. Se oli niiden julkaisemisen tarkoituskin.

Kuvakaappaus MV-julkaisun jutusta "Natotrollien ja mädättäjien verotulot verovuonna 2015".

Verotietojen julkisuus on arvokas asia. Tämä yhteiskuntajärjestelmä nimittäin perustuu suurelta osin luottamukseen. Me luotamme siihen, että järjestelmä toimii oikein ja oikeudenmukaisesti. Kaikista kateuspuheista huolimatta on perusteltua, että tietoja suurista tuloista ja niistä maksettavista veroista käsitellään julkisuudessa.

Veroja maksaessamme me luotamme siihen, että suuremmista tuloista maksetaan suuremmat verot, siksi ne tiedot ovat julkisia. Harmillista vain, verotietojournalismissa on erittäin harvoin kyse yhteiskunnallisista uutisista. Suuri osa jutuista on sijoitettukin lehden viihdeosastolle.

Verotietoja lukiessamme tunnemme ehkä joskus kateutta niitä kohtaan, jotka tienaavat enemmän kuin me, mutta yhä useammin myös vahingoniloa, kun joku ei olekaan pärjännyt. Sillä, minkä verran itse kukin on maksanut veroja, on vuodesta toiseen vähemmän merkitystä. Tulothan tässä kiinnostavat – ja juuri niistä uutisoidaan. Verotiedot ovat tapa tirkistellä toisten elämään. Mitään muuta syytä iskelmälaulajan tai BB-julkkiksen pienten tulojen julkaisemiselle lehdessä ei ole. Kadehdittavan rikkaiden rinnalle halutaan myös tietoja niistä, joille menee meitä huonommin.

”Iskelmätähdet Danny ja Erika Vikman: melkoinen ero tuloissa!”, uutisoi Iltalehti eilen – viihdeosastolla tämäkin. Kummankaan tulot eivät olet erityisen suuret ja ainakaan Erika Vikmania tuskin kukaan pitää minkään sortin iskelmätähtenä, vaikka hän lahjakas laulaja olisikin. Olisi todella kiinnostava kuulla, mitä yhteiskunnallista merkitystä toimittaja tässä uutisessa näki.

Melko löysää oli saman lehden uutisointi kirkollisistakin tuloista ja veroista. Lehti oli listaavinaan ”kirkollisia vaikuttajia” – eli piispat ja ne kolme tv:stä tuttua pappia, joiden nimet toimittaja vähäiselläkin yleissivistyksellään keksi syöttää verokoneeseen. Terävämpi toimittaja olisi vertaillut piispojen tuloja siihen tuomiorovastiin, joka jälleen keikkuu kirkonmiesten tulokunkkuna. Tai keikkuisi, jos verotiedoilla tehtäisiin oikeaa journalismia.

Vain se kiinnostaa, saiko näyttelijä mätkyt tai huutokauppakeisarin rouva veronpalautusta.

Iltalehden kuvatoimittajaa voi kuitenkin sopii kehua siitä, että hän on keksinyt valita uutiseen kuvan hymyilevästä arkkipiispasta. Muissa yhteyksissähän arkkipiispa Kari Mäkinen yleensä päätyy lehteen naama mutrussa, kuin olisi jo valmiiksi närkästynyt julkisuudesta. Viesti se on tämäkin, toki, kun vihjataan arkkipiispan tässä riemuitsevan palkastaan.

Neljännen valtiomahdin, lehdistön, piti toimia vallan vahtikoirana, mutta julkaistuissa uutisissa ei ole kyse yhteiskunnallisista kysymyksistä. Yhteiskunta ei näytä kiinnostavan ketään. Vain se kiinnostaa, saiko näyttelijä mätkyt tai huutokauppakeisarin rouva veronpalautusta.

Verotiedot ovat viihdettä, me olemme antaneet tehdä tästä karnevaalin. Puuttuu vain, että tämä verotietoviikko huipentuisi lauantai-iltana suureen gaalaan, jossa palkitaan äyrikuningas Vuoden veronmaksaja –pystillä ja joku onneton kannustinloukkuköyhtä Verovuoden tsemppari -palkinnolla. Ja meidän huonotuloisten kuvat häpeäkalenteriin oven ulkopuolelle.