Suonpää: Vuonna 1918 Nobelilla palkittu niittää yhä tuhoa

Suonpää: Vuonna 1918 Nobelilla palkittu niittää yhä tuhoa

Teknologia vei voiton ihmisyydestä sodassa ja tappaa edelleen, sata vuotta myöhemminkin.

Maailman johtajat olivat viikonloppuna koolla Pariisissa juhlimassa ensimmäisen maailmansodan päättymistä. Se oli kurja sota, vielä kurjempi kuin aikaisemmat. Kun sotivat kansakunnat olivat viimein saaneet valjastettua insinöörin viisauden täyteen kukoistukseensa, kasvoi eurooppalaisten uhrien lukumäärä ennennäkemättömän suureksi. Sotilasteknologian kehitys sodan aikana oli nopeaa. Juuri tässä sodassa kekseliäs ihminen myös onnistui ensimmäisen kerran murhaamaan lajitovereitaan kaasuaseella.

Taistelukaasut otettiin käyttöön, kun sotiminen oli jäänyt länsirintamalla pahasti jumiin. Saksalainen kemisti Fritz Haber oli heti sodan alussa kokenut isänmaallisuuden puuskan ja ryhtynyt kehittämään uudenlaista asetta, taistelukaasua. Aiemmin hän oli tutkinut erityisesti ammoniakin valmistamista ja lannoiteteollisuus onkin hänelle paljosta kiitollinen. Alkuvuodesta 1915 Haber oli kuitenkin valmis ehdottamaan, että josko sitä voisi kokeilla kloorikaasua.

Huhtikuun 22. päivänä vuonna 1915 saksalaiset avasivat kuusi tuhatta kanisteria rintamalinjojen lähellä Belgian Ieperissä. Tuuli idästä, ja pian valtava harmaanvihreä pilvi leijaili kohti ranskalaisten asemia. Sitä hengittäneiden ranskalaisten ja algerialaisten keuhkoihin muodostui ensin suolahappoa, sitten reikiä. Yli viisi tuhatta sotilasta kuoli tukehtumalla omiin ruumiinnesteisiinsä, jotka täyttivät hetkessä sotilaiden reikäiset keuhkot. Koe onnistui, teknologia oli ottanut yhden voiton ihmisyydestä.

Haberin vaimo, jolle tämä oli jopa omistanut yhden taistelukaasuihin liittyvän tutkimuksensa, sen sijaan ampui itsensä kaksi viikkoa myöhemmin.

Koetta paikan päällä valvonut Fritz Haber oli tyytyväinen. Haberin vaimo, jolle tämä oli jopa omistanut yhden taistelukaasuihin liittyvän tutkimuksensa, sen sijaan ampui itsensä kaksi viikkoa myöhemmin. Osa saksalaisten sotilasjohdostakin vastusti epäinhimillisenä pitämäänsä asetta, mutta maailma oli muuttunut peruuttamattomasti. Pian myös ranskalaiset ja britit ottivat kaasuaseen käyttöön eikä kloorikaasu lopulta ratkaissut sotaa sen enempää Saksan kuin kenenkään muunkaan hyväksi. Sota jatkui vielä yli kolmen vuoden ajan.

Kuudentoista miljoonan ihmisen hengen vienyt sota päättyi marraskuussa 1918. Isänmaalliselle kemisti Fritz Haberille myönnettiin Kemian Nobel-palkinto 1918 ja työ kaasujen parissa jatkui.

1930-luvulla Haberin johtama Deutsche Gesellschaft für Schädlingsbekämpfung mbH – Saksalainen tuholaiskontrolliyhtymä – valmisti kehittämiään Zyklon-kaasuja Saksan armeijan tarpeisiin. Myöhemmin myös SS-joukot löysivät Haberin kaasut, juuri Zyklon B-kaasulla toteutettiin juutalaisten kansanmurhaa Auschwitzin, Dachaun ja Büchenwaldin leireillä.

Fritz Haber ei ole näkemässä, miten hänen työnsä yhä kantaa hedelmää. Vielä 2000-luvullakin on Syyriassa murhattu ihmisiä samalla kloorikaasulla kuin Ieperissä, Belgiassa sata vuotta aikaisemmin. Fritz Haber ei ehtinyt nähdä edes holokaustia, hän kuoli vähän ennen toista maailmansotaa Sveitsissä. Sveitsiin Fritz Haber oli joutunut pakenemaan Saksasta 1930-luvulla, sillä hän oli juutalainen.

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi