Suorittaminen uuvutti
Marja Neuvonen opiskeli keraamikoksi.

Marja Neuvonen opiskeli keraamikoksi.

Suorittaminen uuvutti

Marja Neuvonen uskoo, että työuupumus oli hänen kohdallaan väistämätöntä.

Pahimmassa vaiheessa Marja Neuvosesta tuntui, ettei hän jaksa edes sitoa kengännauhoja.

– Työuupumus oli loputonta väsymystä, hän muistelee.

Uupumus ei tullut kertarytinällä, vaan se kasaantui pikkuhiljaa. Marja teki gradua, työskenteli markkinointitutkijana ja harrasti. Hän ei ymmärtänyt, että tekemistä oli liikaa. Työssään hän oli tarkka. Raporttien piti olla täydellisesti kirjoitettuja, ja hän teki paljon taustatöitä niitä varten.

– Paneuduin asioihin aivan liikaa, hän sanoo.

Valmistuttuaan sosiaalipsykologiksi Marja vaihtoi uuteen työhön, mutta uupumus paheni. Uudessa työssään hän oli uupumuksen seurauksena sairauslomalla kuukauden verran.

Marja uskoo, että työuupumus oli hänen kohdallaan väistämätöntä. Hän vaati itseltään täydellisiä suorituksia, eikä hän osannut asettaa rajoja työssä eikä ihmissuhteissa. Myös vaikeiden asioiden torjuminen vei ener­giaa. Tekemisillään Marja uskoo yrittäneensä ansaita rakkautta.

Uupumuksen keskellä Marja ilmoittautui retriittiin saadakseen levätä.

– Mutta minulla oli siellä ihan hirveä olo. Luulin pääseväni lepäämään, mutta hiljaisuudessa ahdistus vain kasvoi.

Retriitissä puhuttiin oman paikan löytämisestä ja siitä, kuinka ihmisen tulisi seurata sitä, mikä tuottaa hänelle iloa.

Marjalle tuottaa iloa käsin tekeminen. Taideopinnot olivat houkutelleet häntä aiemminkin. Retriitissä Marja päätti hakea opiskelemaan keramiikan tekemistä.

– Ei ehkä ollut fiksua mennä siinä tilanteessa retriittiin. Toisaalta siellä tullut voimakas paha olo sai minut tajuamaan, että minun oli tehtävä muutos ja vaihdettava alaa. Retriitissä oivalsin, että Jumalalla on suunnitelma elämälleni. Se toi uskallusta, turvaa ja luottamusta.

Marja aloitti seuraavana syksynä opinnot Hämeenlinnassa. Pian hän myös muutti sinne. Alku uudella paikkakunnalla oli hankalaa ja opiskelijaelämä ta­­lou­dellisesti niukkaa, mutta opinnot tekivät Marjalle hyvää. Uupumus alkoi vähitellen väistyä.

Nykyisin Marja työskentelee keraamikkona. Hän myös opettaa keramiikan tekemistä kansalaisopistossa.

Marjan yhden naisen yritys Paimen Keramiikka valmistaa kristillistä, rukoukseen kutsuvaa keramiikkaa. Hän toivoo töidensä viestivän levosta ja rauhasta.

Marja on tyytyväinen saadessaan tehdä työkseen sitä mitä haluaa, vaikka raha-asiat aiheuttavatkin päänvaivaa.

Työuupumuksen läpikäyminen sai Marjan luopumaan yksin pärjäämisen pakosta. Vaikeat ajat opettivat myös, että omat toiveet ja halut tulee ottaa vakavasti. Rajojen vetämisen merkityksestä Marja joutuu yhä jankuttamaan itselleen.

Hän ei usko pääsevänsä täydellisyyden tavoittelusta kokonaan irti koskaan, mutta on koko ajan matkalla parempaan suuntaan.

– Enää en ole keramiikankaan tekemisessä niin megatarkka kuin aiemmin. Se on ihanaa.

Jaa tämä artikkeli: