Tähtitieteilijä Esko Valtaoja ajoi partansa Ylen Nenäpäivässä. Nykyinen pituus on vaimon mielestä sopiva. Kuva: Katri Saarela
Tähtitieteilijä on valon spesialisti
Esko Valtaoja tutkii valoa ja pelkää pimeää.
Tänä vuonna vietetään YK:n nimeämää kansainvälistä valon vuotta. Avaruustähtitieteen professori Esko Valtaojan mielestä valo on vuotensa ansainnut: se on kaiken elämän perusta.
– Tähtitieteilijät ovat valon spesialisteja. Lähes kaikki tieto, mitä meille maailmankaikkeudesta tulee, on valoa, joko näkyvää valoa tai muuta sähkömagneettista säteilyä radioaalloista röntgensäteisiin.
Tähtien valo löysi tiensä Valtaojan elämään jo polvenkorkuisena poikana, jolloin hän päätti lähteä isona Turkuun opiskelemaan tähtitiedettä.
– Elettiin 1950-lukua ja kaikista kutkuttavista asioista maailmankaikkeus ja tähdet olivat ihmeellisimpiä, muistelee Valtaoja.
Valtaojan lapsuuteen kuuluivat Sputnik ja kuulentojen odotus. Ne kiehtoivat mieltä, mutta vielä enemmän vaikuttivat kirjat.
|
Tähtitieteilijä Esko Valtaoja Tuorlan observatorion tähtitornissa. |
– Olen viettänyt koko ikäni nenä kirjassa. Tällä hetkellä lukulistalla on historiateos Kaarle Suuresta ja palkittu tieteisromaani. Jos haluan nauttia kielestä, luen runoja.
Valtaoja on tutustunut myös uskontoihin, lukenut Raamatun ja Koraanin sekä buddhalaisuuden ja hindulaisuuden tekstejä. Hän seuraa uskontotiedettä ja on kirjoittanut kaksi kirjaa emerituspiispa Juha Pihkalan kanssa.
– En usko löytäväni uskonnoista vastauksia maailmankaikkeuden suuriin kysymyksiin, mutta ihmisestä ne kertovat paljon.
Mitä tähtien valo sinulle nykyisin merkitsee?
– Tähdet ovat työväline, mutta silloin, kun tähtiä näkyy, ihailen niitä. Eräänä yönä matkalla Hyvinkäältä kotiin oli pakko pysäyttää auto ja katsella tähtiä. Orion ja Sirius loistivat kirkkaana.
Valtaoja kuvaa tällaisia hetkiä lähes uskonnollisiksi elämyksiksi. Tunne on sama kuin hänen arvostamallaan tähtitieteen harrastajalla rovasti Risto Heikkilällä, jonka uuteen kirjaan Valtaoja kirjoittaa esipuheen. Kun Heikkilä ihmettelee Luojan suuruutta, Valtaoja ajattelee olevansa maailmankaikkeuden lapsi, osa itseään suurempaa tarinaa.
"Aurinko kyllä paisuu ja tuhoaa meidät valon lapset jo miljardin vuoden päästä."
Valtaoja on palkittu tavastaan puhua tulevaisuudesta positiiviseen sävyyn. Hän korostaa, että valo lisääntyy maailmassa, ihminen edistyy.
– Huolimatta kahdesta maailmansodasta viime vuosisata oli historian rauhallisin vuosisata. Vapaus, terveys ja hyvinvointi ovat lisääntyneet ja absoluuttisen köyhyyden poistaminenkin on realistista, hän perustelee.
Valtaojassa on myös synkempi puoli ja fobia, pimeän pelko.
– On se hiukan erikoista ammattini vuoksi, mutta fobiat ja rakastuminen ovat asioita, joissa ei järki paljon auta. Olen kyllä joskus miettinyt, voisinko jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle pimeän pelon vuoksi, Valtaoja nauraa.
Kuitenkin, jos hänen pitäisi valita yö tai päivä, hän valitsisi yön.
– Koska maailmankaikkeudessa on päivä koko ajan ja yö vain silloin, kun olemme varjossa, yö on kiinnostava. Pimeässä näkee enemmän.
Mitä valo merkitsee elämän synnylle?
– Kun aurinko syttyi, aika pian ilmestyi elämä maapallolle. Miten, sitä ei tarkkaan ottaen tiedetä, mutta kosmisessa mittakaavassa katsoen heti, kun maapallon pinta oli rauhoittunut ja jäähtynyt alle sadan asteen. Silloin syntyi ensimmäinen Eeva eli molekyyli, joka loi kopion itsestään.
Milloin lamppu syttyi maailmankaikkeuteen?
– 13,82 miljardia vuotta sitten maailmankaikkeus joko vaivautui olemaan olemassa tai Jumala napsautti metafyysisiä sormiaan. Me näemme maailmankaikkeudesta vain sen osan, mistä valo on ehtinyt tänne tulla. Emme edes tiedä, onko tämä ainoa maailmankaikkeus vai kupla multiversumissa.
– Uskonnottomuuttaan korostavalta ystävältäni kosmologi Kari Enqvistiltä on tullut uusi kirja Ensimmäinen sekunti, jossa hän kuvailee kaiken alkua. Mutta kyllä Karinkin on pakko tunnustaa, että kvanttiteoria ja suhteellisuusteoria eivät ylety nollahetkeen saakka. Jos joku haluaa sinne Jumalan sijoittaa, niin en ole asiasta samaa mieltä, mutta en voi todistaa sitä vääräksi.
Pimeässä näkee enemmän.
Valtaoja on agnostikko, sillä hänen mukaansa me emme voi varmasti tietää, saati todistaa, onko Jumalaa olemassa vai ei. Hän on kirjassaan Kaiken käsikirja perustellut sekä Jumalan olemassaolon että olemattomuuden.
– Paras todiste Jumalalle on minusta se, että maailmankaikkeus on hienoviritetty elämälle, mutta kyllä sille voidaan keksiä muitakin selityksiä.
Tähdet ovat aurinkoja, mutta paljonko niitä on?
– Aivan pienten tähtien määrää emme tiedä, koska ne ovat niin himmeitä. Hyvä arvio on ykkönen ja 22 tai 23 nollaa, karkeasti ottaen maailman kaikkien rantojen hiekanjyvien verran. Koska tähtiä on niin paljon, taivaan pitäisi loistaa yhtenä aurinkona. Se ei kuitenkaan loista, koska maailmankaikkeus ei ole ollut aina olemassa.
Tähdet, planeetat ja meidät ihmiset on rakennettu puolesta prosentista maailmankaikkeuden ainesosia. Suurin osa maailmankaikkeutta on tieteelle vielä tuntematonta pimeää ainetta ja pimeää energiaa ja synkkyys kasvaa.
– Lopulta kaikki muu hiipuu, valo sammuu ja aine haihtuu. Ainoa, mikä on ikuista, on maailmankaikkeus ja muutamat kevyet hiukkaset.
– Jos olisin Jumala, olisin miettinyt asian toisin.
Valtaoja kuitenkin lohduttaa, että maailmanloppu ei tule ihan heti.
– Aikajana on ykkönen ja ehkä sata nollaa perässä. Aurinko kyllä paisuu ja tuhoaa meidät valon lapset jo miljardin vuoden päästä, ellemme sitä ennen opi siirtämään maapalloa kauemmas.
Se tähtien valo, jota taivaalle ihmettelemme, on itse asiassa historiaa.
– Kaukaisimman pelkällä paljaalla silmällä näkyvän tähden loiste tulee 2000 vuoden takaa. Emme tiedä, mitä juuri nyt on tekeillä, sillä valo on hidas. Metriin menee yksi kolmassadasmiljoonasosa sekuntia, joten kenties alien on jo vienyt sinut ja kuvaajan.
Kuitenkin valon nopeus on suurinta nopeutta?
– Valon nopeus on rajanopeus, jota mikään ei voi ylittää.
Paitsi eikö itse maailmankaikkeus laajene vielä nopeammin?
– Kyllä, mutta ei siinä mikään liiku. Pulla paisuu, mutta kaikki siinä oleva nököttää paikallaan aivan kuin rusinat taikinassa.
Kuka?
Esko Valtaoja, 63, on avaruustähtitieteen professori Turun yliopistossa. Hän on syntynyt Kemissä ja naimisissa taidegalleristin kanssa. Hän on kirjailija ja palkittu tieteen kansantajuistaja. Itse Valtaoja sanoo olevansa utelias pikkulapsi.
Mitä?
Valtaoja tutkii mustia aukkoja ja ainetta, joka imeytyy mustiin aukkoihin. Häntä kiinnostaa, mitä aineelle siellä tapahtuu.
Motto?
Ruoki päätäsi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Älykäs avaruusoliokin kokee olemassaolon tuskaa – mutta mitä sen pitäisi ajatella Jeesuksesta?
Hyvä elämä HengellisyysKohtaaminen maan ulkopuolisen älyn kanssa nostaisi esiin uudenlaisia teologisia kysymyksiä, sanoo aihetta tutkinut Vesa Nissinen. Astroteologia pohtii, koskeeko kristinuskon sanoma Jeesuksesta myös mahdollisia avaruusolentoja.