E.T. ja rukoushelmet. "E.T. the Extra-Terrestrial" on Steven Spielbergin vuonna 1982 ohjaama klassikkotieteiselokuva.
Älykäs avaruusoliokin kokee olemassaolon tuskaa – mutta mitä sen pitäisi ajatella Jeesuksesta?
Kohtaaminen maan ulkopuolisen älyn kanssa nostaisi esiin uudenlaisia teologisia kysymyksiä, sanoo aihetta tutkinut Vesa Nissinen. Astroteologia pohtii, koskeeko kristinuskon sanoma Jeesuksesta myös mahdollisia avaruusolentoja.
Viime vuosikymmeninä tähtitieteilijät ovat löytäneet tuhansia eksoplaneettoja. Moni niistä sijaitsee niin sanotulla elämänvyöhykkeellä eli sellaisella etäisyydellä emotähdestä, että vesi voisi esiintyä planeetalla nestemäisenä.
Joukossa on useita Maan kaltaisia planeettoja. Toistaiseksi emme tiedä varmasti, onko jollakin niistä elämää. Myönteistä vastausta voidaan kuitenkin pitää todennäköisenä.
Sillä, että elämä ei kenties rajoitu vain maapallolle, on Vesa Nissisen mukaan teologisia seurauksia. Kohtaaminen maan ulkopuolisen älyllisen elämän (ETI) kanssa toisi lisää haasteita.
– Aristoteleen filosofia oletti, että maa on kaikkeuden keskus. Keskiajalla tämä ajatus yhdistyi Raamatun maakeskeisen ja ihmiskeskeisen maailmankuvan kanssa, ja ajatusta toisista maailmoista alettiin pitää vaarallisena. Teologit ovat kuitenkin pohtineet kysymystä muista maailmoista jo ensimmäisistä kristillisistä vuosisadoista lähtien, Nissinen sanoo.
Nissinen käsittelee maan ulkopuoliseen älyyn (ETI) ja kosmiseen evoluutioon liittyviä teologisia tulkintoja uskonnonfilosofian alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessa, joka tarkastettiin Helsingin yliopistossa 1. helmikuuta.
Avaruusoliokin kaipaa ikuista elämää
Planeettalöytöjen herättämät teologiset kysymykset liittyvät Vesa Nissisen mukaan muun muassa luomiseen, ihmisen asemaan Jumalan kuvana sekä vieraan älyllisen elämän mahdolliseen pelastumiseen.
Mikäli avaruudesta löytyisi älyltään ihmistä vastaava tai ihmistä älykkäämpi laji, kristillisen teologian pitäisi ottaa kantaa siihen, voiko ETI olla Jumalan kuva ihmisen rinnalla. Olettaisimmeko, että toisessa tähtijärjestelmässä kasvanut avaruusolento on syntinen ihmisen tavoin?
Näitä kysymyksiä pohtivan teologisen kirjallisuuden määrä kasvaa Nissisen mukaan vauhdilla. Usein vastaus kysymykseen avaruusolennosta Jumalan kuvana on myönteinen. Moni teologi ajattelee Nissisen mukaan samansuuntaisesti maan ulkopuolisen älyn mahdollisesta syntisyydestä, pahuudesta ja pelastuksen tarpeesta.
Älyllisen elämän löytyminen muista tähtijärjestelmistä tarkoittaisi joidenkin teologien mukaan sitä, että maailmankaikkeudessa on monia pelastuksen teitä.
Nämä teologit pitävät todennäköisenä, että jokainen tietoisuuteen heräävä olento kohtaa tavalla tai toisella oman äärellisyytensä, erehtyväisyytensä, kilpailun resursseista ja kuoleman aiheuttaman ahdistuksen. Avaruusolento kokisi siis ihmisen tavoin olemassaoloon liittyvää tuskaa, tietoisuutta vääristä valinnoista ja ikuisen elämän kaipuuta.
Avaruusolioiden pelastuksen tarve voidaan siis perustella, teologit sanovat.
– Tästä päätelmästä eteenpäin teologien näkemykset jakautuvat. Mielipiteet eroavat siinä, päteekö Jumalan ilmoitus Raamatussa ja ihmisille ilmoitettu kristinuskon pelastussanoma kaikkialla kosmoksessa, Nissinen sanoo.
Taivaallisia olentoja tieteen kaavussa
Osa teologeista pitää mahdollisena, että kristinuskon sanoma Jumalan ihmiseksi tulemisesta koskee vain Maan asukkaita. Älyllisen elämän löytyminen muista tähtijärjestelmistä tarkoittaisi sitä, että maailmankaikkeudessa olisi monia pelastuksen teitä. Jotkut teologit päättelevät, että Jumala voisi toteuttaa pelastuksen toistuvasti eri puolilla kosmosta Jeesuksen kaltaisten pelastajahahmojen kautta.
Keskusteluun on osallistunut myös tunnettuja teologeja, joiden mukaan Jeesuksen elämä ja maaplaneetalla tapahtunut syntien sovitus ovat ainutkertaisia, koko kosmoksen kattavia tapahtumia. Tätä ajatusta ovat puolustaneet esimerkiksi saksalaiset protestanttiteologit Wolfhart Pannenberg ja Jürgen Moltmann.
Teologi Ted Petersin mielestä kyse on myytistä, jossa vanhat ideat taivaallisista olennoista puetaan näennäistieteelliseen asuun.
Teologinen pohdiskelu voidaan sivuuttaa sanomalla, että maan ulkopuolisen älyn kohtaaminen merkitsisi ihmiskeskeiseen ja maakeskeiseen maailmankuvaan sitoutuneen kristinuskon loppua. Nissisen mukaan tällaista väitettä viljelevä tiedemies on tavallisesti luonnontieteilijä eikä teologi.
– Yhdysvalloissa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan suurin osa teologeista suhtautuu rauhallisesti ajatukseen maan ulkopuolisen älyn kohtaamisesta. He uskovat, että kristinusko sopeutuisi hyvin uuteen tilanteeseen. Myös Vatikaanin observatorio pitää ETI:n kohtaamista myönteisenä mahdollisuutena, Nissinen sanoo.
Teologit ovat myös kiinnittäneet huomiota tieteellisen ETI-keskustelun uskonnolliseen pohjavireeseen. Monien tutkijoiden visioissa maan ulkopuolinen äly on sekä teknisesti että moraaliltaan ihmistä kehittyneempää. Yhdysvaltalainen teologi Ted Peters näkee, että kyse on ”ETI-myytistä”, jossa vanhat uskonnolliset ja filosofiset ideat ylivertaisista taivaallisista olennoista on puettu näennäistieteelliseen asuun.
NASA:n palveluksessa työskennellyt psykologian professori Albert A. Harrison ei pidä puheita korkealle kehittyneestä ETI:stä uskonnollisena haihatteluna. Harrisonin mukaan inhimillinen kokemus osoittaa, että rauhanomaisuus ja altruismi tukevat yhteisön pitkäikäisyyttä. Siksi on järkevää päätellä, että ihmistä pitemmälle kehittynyt ETI muistuttaisi enemmän enkeliä kuin demonia.
Väitöstutkimuksessaan Nissinen pohtii myös ETI:n kohtaamiseen liittyviä eettisiä kysymyksiä. Nissisen mukaan emme voi olla varmoja, kohtaisiko ihmiskunta Arrival-tieteiselokuvan itseään älykkäämmän ja hyväntahtoisemman lajin vai Alien-elokuvien kaltaisen brutaalin olion. Sopivien tulkintojen ja työvälineiden löytämiseksi hän toivoo luonnontieteiden, filosofian ja teologian yhteistyötä.
Käsittämättömän epätodennäköinen laji?
Luonnontieteilijöiden käsitykset elämän yleisyydestä vaihtelevat. Emme tiedä varmasti, ovatko luonnonvakiot sellaisia, että alkuaineet prosessoituvat sopivissa olosuhteissa vääjäämättä elämäksi. Vesa Nissisen mukaan myös näkemykset maan ulkopuolisen älyllisen elämän todennäköisyydestä vaihtelevat.
Useimmat aiheesta kirjoittaneet teologit suhtautuvat myönteisesti teoriaan, jonka mukaan kosminen evoluutio synnyttää elämää siellä, missä olosuhteet ovat suotuisat. Teoriaa kannattava fyysikko Paul Davies pitää mahdollisena, että luonnon perusvakiot eivät ainoastaan johda elämän syntyyn, vaan suuntaavat kehitystä kohti älyllistä elämää.
– Monet biologit suhtautuvat epäilevästi ajatukseen, jonka mukaan evoluutiolla olisi suunta. He pitävät ihmistä käsittämättömän epätodennäköisenä lajina. Toisten mielestä elämän kehitys näyttää suuntautuvan yhtenevästi, ja esimerkiksi silmä on syntynyt maapallolla moneen kertaan. Samalla tavalla myös äly voisi olla ominaisuus, johon voidaan päätyä useita linjoja pitkin, Nissinen sanoo.
Vesa Nissisen väitöstutkimus Moderneja teologisia tulkintoja kosmisesta evoluutiosta ja Maan ulkopuolisen älyllisen elämän mahdollisuudesta on luettavissa Helsingin yliopiston verkkosivulla. Tutkimuksen vastaväittäjänä toimi Tampereen hiippakunnan emerituspiispa, dosentti Juha Pihkala.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuula: Evoluutio on raaka ja tuhlaileva mekanismi – voiko Jumala luoda sen kautta?
PuheenvuorotEvoluutio ei ole mikään gladiaattoriareena, jossa yksilöt taistelevat keskenään verissä päin.
