Mimmu Rankanen Kulttuurikeskus Sofiassa Helsingissä Kirsi Ingetin He-nimisen installaation äärellä. Teos oli osa Embodied eyes -näyttelyä (17.6.–28.6.), jonka työt olivat taideterapeuttien tekemiä. Kuva: Sirpa Päivinen
Taideterapiassa ihminen avaa elämäänsä tekemällä kuvan
Taideterapia paljastaa syvimmät tunteet. Moni haluaa aloittaa kääntymällä selin terapeuttiin, tietää taideterapiasta tohtoriksi väittelevä Mimmu Rankanen.
Taideterapia kolahti kuvataidekasvatuksen opinnoissa Mimmu Rankaseen täysillä.
"Koin, että taideterapia oli tosi erilainen tapa tehdä taidetta kuin mikään muu aiemmin kokemani. Kokemus oli hyvin merkityksellinen suhteessa omaan elämääni ja hyvinvointiini."
Valmistuttuaan taiteiden maisteriksi Rankanen toimi pari vuotta opettajana kuvataidekoulussa ja sen jälkeen kuvaamataidon opettajana peruskoulussa.
"Yritin soveltaa terapeuttista otetta koulumaailmaan, mutta huomasin, ettei se onnistu. Koulussa opetus on numeroihin tukeutuvaa tavoitteellista toimintaa. Halusin mennä työssäni enemmän terapian suuntaan, joten kouluttauduin sekä taideterapeutiksi että psykoterapeutiksi."
Nyt Rankanen tekee työtä oman yrityksensä kautta ja kouluttaa ohessa uusia taideterapeutteja.
"Jaksan yhä vuosien jälkeen innostua taideterapiasta ja tehdä sen kanssa työtä."
Terapiasta voi tulla hyvä olo, mutta muutokseen se ei välttämättä kanna, ellei ihminen uskalla kohdata ongelmaansa silmästä silmään."
Kuvat sanoittavat toiveita ja epäilyksiä
Taideterapiaan voidaan liittää monia taiteen muotoja, kuten musiikkia, kehollista liikettä, kirjallisuutta tai kirjoittamista. Omassa työssään Rankanen käyttää lähinnä kuvataideterapiaa.
"Asiakkaani voivat kirjoittaa tai tehdä kehoharjoituksia, mutta kuva on minulle päätyökalu."
Taideterapiassa visuaalisuus ei tarkoita vain kuvan tekemistä. Ongelmien sanoittaminen voi olla vaikeaa. Siihen auttavat valmiit kuvat.
"Terapian aluksi pyydän asiakastani valitsemaan useammasta kuvasta sen, joka kertoo siitä, mitä hän haluaa saada terapiasta. Kuvan aihe, tunnelma, muodot ja värit antavat sanoille merkityksiä."
Toinen valittu kuva puolestaan voi avata terapiaan liittyviä epäilyksiä.
"Käytän lähinnä taidekuvia. Nykytaide puhuttelee minua itseäni eniten. Työt eivät välttämättä ole kaikille tuttuja. Näin ennakkokäsitys ei ole kuvaan tutustumisen este."
Rankanen muistuttaa, että on epätavallista mennä tapaamaan jotakuta ja avata hänelle elämäänsä kuvan kautta.
"Kuvan tekeminen ja sen esille tuominen voi olla ihmiselle hyvin herkkä asia. Pyydän aina luvan kuvan syntymisen seuraamiseen. Menenhän silloin ihmisen syvimpien tunteiden äärelle."
Monet haluavat aluksi tehdä kuvan selin terapeuttiin, sillä tilanne on niin outo ja uusi. Ihmisen kokemukset vaikuttavat kuvan tekemiseen, mutta tärkeintä on senhetkinen suhtautuminen.
Mimmu Rankanen käyttää taideterapian välineenä taidekuvia. Nykytaide puhuttelee häntä eniten. Kuvassa Laura Laakkosen teos Other side.
Sama resepti ei sovi kaikille
Mimmu Rankanen on Aalto-yliopiston Taiteen laitoksen tohtorikoulutettava. Hän väittelee tohtoriksi syyskuussa. Väitöstutkimuksessaan Rankanen selvitti, miten taideterapiaryhmiin osallistuneet ihmiset kokivat ryhmässä olemisen ja taidetyöskentelyn.
Lisäksi mukana oli kaksi tapaustutkimusta. Niissä tutkittiin, kuinka yksi asiakas koki kuvan tekemisen ryhmäkontekstissa ja toinen yksilöpsykoterapiassa.
Ryhmätyöskentelyssä Rankanen huomasi, miten erilaisia ihmisten kokemukset olivat samassa prosessissa.
"Sama työskentelytapa tuotti yhdelle oivalluksia ja oli toiselle mitäänsanomatonta. Ei ole olemassa keittokirjaa, jonka reseptit sopisivat kaikille."
Terapiasta voi tulla hyvä olo, mutta muutokseen se ei välttämättä kanna, ellei ihminen uskalla kohdata ongelmaansa silmästä silmään.
Uusi kulma menneeseen ja tulevaan
Ongelman kohtaaminen ryhmässä tapahtui taidetyöskentelyn ja erilaisten materiaalien kautta.
"Niihin linkittyy paljon merkityksiä. Kun teet taidetta, et voi tehdä sitä ilman, että liikut tai kosketat materiaaleja. Kehollisuus on tärkeä osa taideterapiaa. Siksi taiteen ja taidemateriaalien tuntemus on erityisen tärkeää."
Monet ryhmäläiset kokivat pystyneensä työstämään menneisyyden kokemuksia ja luomaan niihin uuden, ongelmattoman suhteen. Menneisyys ja sen kautta tulevaisuus näyttäytyivät uudella tavalla.
Taideterapia soi tavan itsensä tutkimiseen leikillisellä, spontaanilla työskentelyllä. Sen kautta ryhmäläiset pystyivät peilaamaan itseään ja löytämään uusia näkökulmia.
"Monet saivat myös kokemuksen siitä, kuinka voi vapautua omista kapeista raameistaan ja antaa tilaa omalle ilmaisulle. Oivallukset antoivat voimavaroja arkeen."
Myös ryhmän sisäinen hyväksyntä oli tärkeää. Sen kautta ymmärrys omaa ja muiden rikkonaisuutta kohtaan lisääntyi.
Ikonit saattaisivat sopia hengellisyyden pohtimiseen myös kuvataideterapian yhteydessä."
Taide voi ilmentää rukoustakin
Taideterapian kokemuksiin voi linkittyä myös hengellisyys.
"Se tulee esille työskentelyssä, jos se on ihmiselle akuutti kysymys. Ryhmätyöskentelyssä kaikki joutuvat jollain tavoin reagoimaan asiaan omien asenteidensa kautta."
Rankanen uskoo taideterapian sopivan hyvin myös sielunhoitoon. Syviä elämän kokemuksia, rukoustakin, voisi hyvin ilmentää taiteen avulla. Ikoni, pyhä kuva, on rukouksen välikappale.
"Nykyisin ikoneita ei tietääkseni käytetä kuvataideterapiassa, mutta ne saattaisivat sopia hyvin hengellisyyden pohtimiseen myös kuvataideterapian yhteydessä."
Mimmu Rankanen pohtii ikonimaalauksen suunnitelmallisuutta, sen kärsivällisyyttä vaativaa työskentelyä.
"Varsinkin nuorille se voisi olla vastavoima tämän päivän nopeatempoisuudelle. Kaikki ei synny heti tässä ja nyt. Voi pysähtyä."
Taideterapiaa tarjolla Espoon seurakunnissa
Olarin seurakunta: Omaa tietä etsimässä – taideterapiaryhmä. Oletko elämäsi käännekohdassa? Haluatko löytää eväitä uudelle suunnalle tai syventää itsetuntemustasi? Tutkimme omia tunteitamme, elämää ja ajatuksia maalaten, kirjoittaen tai vaikka draaman avulla. Kokemusta ja taitoja ei tarvita, halu kokeilla riittää.
Ryhmä kokoontuu maanantaisin klo 17.30–19.45 Teatteri Hevosenkengän tiloissa, Juhannusmäki 2. Syksyn aikana on 11 kokoontumista, ma 12.9.–28.11.2016. Ryhmä jatkuu keväällä. Ryhmän hinta on 17 x 30 e + su 55 e. Taidemateriaalit sekä voileipä ja kahvi tai tee sisältyvät hintaan.
Ryhmää ohjaavat ryhmätaideterapeutit diakoni Kristiina Huotari ja teatterikuraattori Sanna Hallén. Työskentely ryhmässä on luottamuksellista ja edellyttää sitoutumista koko jaksoon.
Ilmoittautumiset ja tiedustelut sanna.hallen@hevosenkenka.fi, p. 040 701 8750. Vähävaraiset voivat tiedustella osittaista maksuvapautusta Kristiina Huotarilta, 050 570 4904, kristiina.huotari@evl.fi.
Leppävaaran seurakunta: Vasemman (tai oikean) käden maalarit. Ryhmässä työskennellään varta vasten väärällä kädellä. Maalaustaitoja ei tarvita, vaan kukin voi rohkeasti antaa tilaa luovuudelle. Ryhmä muodostaa ekspressiivisen maalausryhmän, jonka tavoitteena on maalaamisen kautta antaa ilmaisu erilaisille tunteille ja ajatuksille. Kyseessä ei ole taideterapiaryhmä.
Ryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa syys–marras, tammi–huhti alkaen 24.9. kello 12–17 KilonRistissä, Vanharaide 1, 02610 Espoo. Syksyn muut kerrat: 15.10 ja 12.11. Ohjaajana toimii Nina Purtonen. Hinta on 15 e / kerta.
Ilmoittautuminen joka maalauskertaan erikseen viikkoa ennen viikonloppua Inkeri Juvelalle, 040 531 1059 tai inkeri.juvela@evl.fi. Vapaita paikkoja voi tiedustella myöhemminkin.
Taide on vahva väline
Taide on terapiassa väline, mutta se toimii myös itsessään. Mimmu Rankasen mukaan ihmiset ovat aina käyttäneet taiteen terapeuttisuutta parantamisen välineenä.
"Taide ei itsessään ole pelkästään terapeuttista. Sitä on aina käytetty myös vallan välineenä poliittiseen aivopesuun, manipulaatioon, mainostamiseen ja ihmisen näkökulman muuttamisen itselle suotuisaan suuntaan. Taide on vahva väline, jonka voimaa emme aina tiedosta."
Terapia on eri asia kuin terapeuttisuus.
"Terapeuttisuus on henkilökohtainen kokemus siitä, että asia tekee minulle jollain tavalla hyvää. Olkoon sitten kysymys vaahtokylvystä tai metsäkävelystä."
Terapia puolestaan on tavoitteellista toimintaa, joka tapahtuu sovituissa puitteissa.
"Se ei välttämättä ole aina miellyttävää, kuten terapeuttinen kokemus on. Terapiassa joutuu haluamattaankin kohtaamaan erilaisia tunteita. Turvallisen tilan asioiden kohtaamiselle luo terapeutti."
Taideterapiaan on olemassa kolmen kohdan määrittely, joka ensimmäiseksi sisältää ajatuksen siitä, että ihminen tulee terapiaan omasta tarpeestaan käsin.
Taideterapian aluksi terapeutti tekee asiakkaan tai ryhmän kanssa sopimuksen, jossa luodaan molempien osapuolten hyväksymät puitteet sovitulle terapiajaksolle.
"Kolmanneksi terapeutti on koulutettu ammattilainen, joka on käynyt oman terapian ja käy jatkuvasti työnohjauksessa. Hän on työstään vaitiolovelvollinen", Mimmu Rankanen sanoo.
Rankanen mainitsee myös opetusministeriön laatiman määritelmän, jonka mukaan taideterapia on taiteellisen ilmaisun vuorovaikutuksellista käyttöä.
Siinä ovat mukana sekä taide että vuorovaikutus terapeutin ja asiakkaan tai asiakasryhmän kanssa.
Kaisan elämän tunnelukot aukenivat
Kaisa (nimi muutettu) on käsitellyt ryhmätaideterapiassa hylkäämisen kokemuksia. Ekspressiivinen, monitaiteinen taideterapia oli Kaisalle monin tavoin merkityksellinen kokemus.
"Sen avulla ymmärsin menneisyyttäni ja sen kokemusten merkitystä tässä päivässä."
Taideterapia kantoi häntä voimakkaiden flow-kokemusten äärelle.
"Aloin nähdä silmieni edessä kuvallisia, tarinanomaisia kertomuksia, joiden ymmärsin kertovan symbolisesti elämästäni ja sen vaiheista. Myöhemmin olen ymmärtänyt niiden ulottuneen myös kohti tulevaisuutta."
Aluksi kokemus oli niin pelottava, että Kaisa hakeutui neurologin vastaanotolle. Lääkärin ymmärrys ja tuki auttoivat häntä pääsemään pelosta. Hän oivalsi löytäneensä oman ominaisen tapansa käsitellä ja nähdä asioita.
"Monet taideterapiaryhmän tehtävät olivat hyvin vaikuttavia. Musiikin ja liikkeen avulla löysin oman kehoni ja uskaltauduin tanssimaan ryhmässä ja ottamaan oman tilani. Opin myös peilaamaan tunteitani muiden ryhmäläisten senhetkiseen tilaan.
Koska Kaisa on visuaalinen ihminen, kuvan tekeminen oli hänelle erityisen merkittävää.
"Itse tekeminen oli jo syvää prosessointia. Muistan vaatineeni opettajaltani narua, jonka kierteiden avaaminen oli syvästi tunteitani avaava kokemus. Kuin säie säikeeltä vapauduin elämääni kuormittavasta ongelmasta."
Negatiivisuutta ja pahuutta kuvaava tehtävä tuntui puristavana tunteena kurkussa ja rinnassa.
"Mustavalkoinen maalaus, johon maalasin ristikon, jonka ainoastakaan kulmasta ei ollut ulospääsyä, aiheutti fyysisen pahanolon. Oksensin."
Toisaalta savenpalan silittely kantoi lepoon ja kuvalliseen tuntemukseen buddhalaisen luostarin rauhasta.
Koko taideterapiajakson aikana Kaisa teki mielikuvissaan matkaa ylös vuorenrinnettä kohti linnaa eli omaa itseään.
"Ensin uskalsin edetä vain pienin askelin. Linnan luo päästyäni en ensin uskaltanut avata ovea, katsoa linnan sisään. Lopulta etenin hiljalleen sen huoneisiin. Huoneet olivat täynnä linnan ikkunoista ulos kurottavia kasveja, joiden ymmärsin symboloivan ulkomaailmaakin palvelevaa omaa kasvuani."
Maalausten äärellä tunneryöpyt olivat aina voimakkaita ja elämän tunnelukkoja vahvasti avaavia.
"Sain vuoden mittaisen terapiani aikana tehtyä kymmenkunta työtä. Lopuksi leikkasin ne kaikki pieniksi palasiksi ja heitin roskiin. Koin näin lopullisesti vapautuvani vanhoista taakoista. Niitä ei enää ollut elämässäni. Kehoni ja mieleni kuorma oli keventynyt. Sain hengittää vapaasti."
Jaa tämä artikkeli:
