Taivaan tähden: Kynttilä on rukouksen merkki

Taivaan tähden: Kynttilä on rukouksen merkki

Olisi mahdotonta kuvitella, että hautausmaa olisi jouluaattona pilkkopimeä.

Tiesitkö, että kynttilöiden sytyttäminen haudoille jouluaattona on supisuomalainen tapa – ja yllättävän myöhäsyntyinen sellainen. Muuallakin kynttilät syttyvät haudoilla, mutta pyhäinpäivänä.

Monet aikamme joulutraditiot ja -merkit ovat lainatavaraa. Tapa sytyttää adventin kynttilät – ensin ensimmäinen, seuraavilla viikoilla ne seuraavat – rantautui Suomeen 1900-luvun alussa Ruotsista. Ruotsi oli lainannut idean Saksan luterilaisilta, joilla tapa oli ollut käytössä jo parisataa vuotta.

Joulukuusi, paratiisin elämänpuun vertauskuva, tuli samaa reittiä ja vakiintui suomalaiskotien joulukoristeeksi vasta 1900-luvun alkupuolella. Moni maallisempikin joulutapa tuli meille Ruotsin kautta. Suomen ensimmäinen joulukatu avattiin Helsingissä 13.12.1930. Samana vuonna alettiin ensimmäisen kerran viettää myös Lucia-juhlaa kulkueineen.

Mutta palataan hautausmaalle. Ensimmäisen joulun kynttilän sytytti tiettävästi helsinkiläinen ylioppilas Lyyli Grotenfelt sisarensa Kyllikin haudalle jouluaattona 1921 Helsingin vanhalla hautausmaalla. Aluksi tapa levisi hitaasti, mutta yleistyi sodan jälkeen, mihin ilmeisesti myötävaikuttivat omaisten käynnit jouluna sankarihaudoilla. Nykyisin olisi mahdotonta kuvitella, että hautausmaa olisi jouluaattona pilkkopimeänä.

Adventti ja joulu ovat kynttilöiden aikaa. Elävän liekin ja lepattavan valon aikaa. Palava kynttilä kuvaa paitsi rukousta, myös elämää ja kuolemattomuutta. Jouluna se julistaa erityisesti, että Kristus toi ikuisen elämän toivon niille, ”jotka asuvat kuoleman varjon maassa”.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi