Taivaan tähden: Marian ja Elisabetin kohtaaminen
Katselenko toista kuin rönsyilevien mahdollisuuksien rehevää puutarhaa?
Kuva oli liimattu tuhansista erivärisistä lasinpaloista. Sinistä oli niin paljon, että se valui laahuksena lattialle. Kaksi pyöreää vatsaa oli vastakkain kuin suviseuroissa, ja naisten lapsekkaille kasvoille oli nostettu hehkuvalla lasilla innostuksen puna.
Maria siinä tapasi sukulaisensa Elisabetin, ja Elisabetin kohdussa lapsi, näin kerrotaan, hyppäsi ilosta.
Niin tärkeä tämä Marian ja Elisabetin kohtaaminen on kristikunnalle ollut, että se on ikuistettu tuhansiin mosaiikkeihin ja maalauksiin. Kohdussa hypähtävä lapsi on ollut Kristuksen jumaluuden todistaja, ja naisten välinen ystävyys on lohduttanut tulevia äitejä sukupolvesta toiseen. Kohtalotoverin kanssa on voinut sanoitta jakaa sen, mitä on niin vaikea selittää.
Kohdussa hypähtävä Johannes (koska hänhän siellä Elisabetin vatsassa oli) tunnisti piilossa odottavan merkityksen. Siksi tämä kirkkotaiteen kestoaihe on myös inhimillisen kohtaamisen arkkityyppi. Kylästelyn ja kuulumisten vaihdon keskellä tärkeintä on tunnistaa, mikä vielä kätketty tekee toisessa tuloaan.
Panen käden sydämelle. Katselenko toista kuin rönsyilevien mahdollisuuksien rehevää puutarhaa? Kohtelenko häntä kuin ihmistä, joka kantaa aarretta itsessään?
Entä minä, millaisena itseni näen? Moitinko kitukasvuisuuttani ja vähättelen sitä, mikä on vasta nupulla? Uskonko, että harmaan kuoreni alla on harvinainen helmi?
26.3. on Marian ilmestyspäivä
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hyvää pyhää: Vapahtajan tunnistaa ilosta
HengellisyysMarian ja Elisabetin kohtaamisessa oli kohtalotoveruutta ja taivaallista iloa.
Taivaan tähden: Nousua ja pudotusta
Hengellisyys