Taivaan tähden: Pieni lohduttaja

Taivaan tähden: Pieni lohduttaja

Palmusunnuntai on siunaamisen sunnuntai.

Juuri ennen väkivaltaista kuolemaansa Jeesus oli kuuluisuutensa kukkuloilla. Pääkaupungin lööpeissä luki hoosianna. Kansa heitti vaatteitaan pölyiselle tielle hänen kulkupelinsä polkea. Odotettu vapauttaja oli in.

Kansaa on syytetty historian nopeimmasta mielenmuutoksesta. Kohta se jo huusi Jeesusta ristille.

Minä uskon, että kansaa oli kahdenlaista. Hoosiannan huutajat piileksivät häpeissään, kun vahingoniloiset epäilijät pääsivät tuomitsemaan Jeesuksen. Harvassa ovat tänäänkin ne, jotka seisovat hyvän puolella viimeiseen asti.

Se, mitä tapahtui pääsiäisjuhlan aikaan Jerusalemissa, on pienoiskuva elämästä. Missä voittaja, siellä äänekäs ihailu. Missä tappio, siellä hiljainen väistyminen.

Mikään ei mennyt Jeesuksen ja hänen ystäviensä juhlahumussa niin kuin he olivat odottaneet. ”Jos voit, ota tämä pois”, Jeesus rukoili Getsemanessa juuri ennen vangitsemistaan. Ristille lyötynä hän ei ollut myöhemmän kuvataiteen voitokas sankari vaan täysin tyhjä: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut.”

Siksi palmusunnuntai on siunaamisen sunnuntai. Niin kipeästi juuri nyt tarvitsen lohdutusta.

Kohta jo soittaa ovikelloani naamioasuun pukeutunut pieni, huomionhakuinen siunaus. Vaikka en heti arvaisi, pienten virpojien perimmäinen viesti on tämä, suoraan profeetta Jesajan kirjasta: ”Joka kulkee syvällä pimeydessä, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaan.”

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi