null Vartin retriitti: Kädet ja suu siunaavat

Kuva: Lotta Numminen

Kuva: Lotta Numminen

Vartin retriitti: Kädet ja suu siunaavat

Pienet virpojatrullit liikkuvat palmusunnuntaina.

Ovikello soi palmusunnuntain aamuna. Kahden pienen noidan kasvot tuijottavat minua. "Virvon, varvon, tuoreeks, terveeks, sinulle vitsa, minulle palkka". Ojennan pääsiäismunat trulleille ja minulle annetaan koristeltu pajunoksa. Noidat edustavat pimeyden voimia, virpominen siunausta. Yksi lähde ja kaksi vettä? Noidat ovat läntistä perinnettä. Virpominen on tullut meille idän kirkosta.

Mietitään ensin virpomista. Jeesus otettiin vastaan palmunoksin. Virpoja ottaa lähimmäisen vastaan pajunoksin, palmujahan täällä ei kasva. Lähimmäisessä nähdään Kristus. Jeesuksen kädet ovat siunaavat kädet. Virpojan kädet ja suu siunaavat: "Tuoreeks, terveeks." Virpomisessa virpoja ja virvottava kohtaavat Kristuksen toisessa ihmisessä. "Eivät ne noin ajattele", väität vastaan. Eivät niin, mutta jos Jumalan työ onkin salattua, ei se tarkoita, että se olisi olematonta.

Entä trullit? Jeesus kulki ristintien aina kadotukseen asti: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" Pitkäperjantain ja pääsiäisaamun välissä on pahuuden hetki, kuviteltu voitto. Ja perinteisesti noidat on liitetty kadotuksen joukkoihin. Yksi keino vastustaa pelottavaa asiaa on tehdä siitä pilkkaa. Siksi pienen trullin viesti ei olekaan: "Kuulun kadotuksen joukkioon", vaan: "En pelkää pahan valtaa!"

Palmusunnuntaina otetaan Jeesus vastaan: kansanjoukot Jerusalemin tiellä, seurakunta kirkossa, mutta myös siellä, missä siunataan ja otetaan siunausta vastaan.