Talouskurilla on pitkät jäljet
Talouskriisi katukuvassa. Kahden sukupolven katu­soittajat Ateenan keskustassa marraskuussa 2011.

Talouskriisi katukuvassa. Kahden sukupolven katu­soittajat Ateenan keskustassa marraskuussa 2011.

Talouskurilla on pitkät jäljet

Erikoistutkija Ilpo Suoniemen mukaan talouskriisin inhimilliset seuraukset näkyvät viiveellä.

Vuonna 2010 EU-maat päättivät pyrkiä siihen, että köyhyydessä elävien kansalaisten määrä vähenee 20 miljoonalla tulevien kymmenen vuoden aikana. Suomen tavoitteeksi asetettiin köyhien määrän vähentyminen 150 000 ihmisellä vuoteen 2020 mennessä.
Tavoitteiden toteutuminen jäi pitkittyvien talouskriisien jalkoihin. Vuoden 2010 jälkeen köyhien eurokansalaisten määrä on lisääntynyt 6,6 miljoonalla kaikkiaan 120 miljoonaan. Työllisyyden parantamisessa ei ole edistytty lainkaan, ja EU:n työttömistä 45 prosenttia on ollut työttöminä yli vuoden.
Köyhyyden mittareita ovat kotitalouden tulojen jääminen alle 60 prosenttiin kansallisesta mediaanitulosta, vakava aineellinen puute sekä kotitalouksien vajaatyöllisyys.

Suomi kuuluu harvoihin maihin, joissa on päästy eteenpäin. Suhteellisessa köyhyydessä elävien määrä on vähentynyt noin 50 000 hengellä, ja heitä on nyt 850 000.
Kreikka puolestaan on ajautunut inhimilliseen katastrofiin: 50 miljoonaa ihmistä kärsii vakavasta puutteesta, työttömyysprosentti on 27 ja nuorten työttömyysprosentti 60. Viidellä miljoonalla lapsella on varaa vain yhteen kenkäpariin.
Kreikka on myös joutunut kovan talouskurin koelaboratorioksi. Veronkiristyksillä ja menoleikkauksilla on pyritty vaikuttamaan luottoluokittajiin ja sen myötä julkisen velan korkoon.
Muun muassa kehitysyhteistyöjärjestö Oxfam ja kansainvälinen Punainen risti ovat varoittaneet kovan talouskurin seurauksista, jotka kestävät jopa vuosikymmeniä.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Ilpo Suoniemen mukaan taantuman vaikutus köyhyysasteeseen ja ihmisten terveyteen tulee esiin viiveellä.
”Kyse ei ole niinkään köyhyyden pitkittymisestä, vaan siitä, että eri ryhmät erkaantuvat toisistaan. Osalla ihmisistä on vain pieni riski joutua köyhyysrajan alle, kun taas toisilla on suuri riski pysyä siellä”, Suoniemi sanoo.
Suoniemi puhui talouskurin inhimillisistä seurauksista 9. toukokuuta Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston (EAPN-FIN) seminaarissa eduskunnan Pikkuparlamentissa.

Suoniemi vertaa Kreikan talouskriisin hoitoa Islantiin, joka ajautui niin ikään syvään rahoituskriisiin vuonna 2008. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF vaati muun muassa terveydenhuollon menojen leikkaamista 30 prosentilla tilanteen korjaamiseksi.
Islantilaiset järjestivät kuitenkin kansanäänestyksen, jossa IMF:n kriisipaketti hylättiin 93 prosentin äänienemmistöllä. Sen sijaan Islanti turvautui valuuttasäätelyyn ja asetti kotitaloudet pankkien pelastamisen edelle.
Kreikassa sen sijaan tervey­denhuollon budjettia karsittiin 40 prosentilla ja asumistukia leikattiin.
Suoniemen mukaan islantilaisten köyhyysaste ei ole kohonnut vuosina 2007–2010. Toisin kuin Kreikassa, tartuntataudit, itsemurhat, sydänkohtaukset ja mielenterveysongelmat eivät yleistyneet. YK:n onnellisuusindeksin mukaan Islanti oli vuonna 2012 maailman paras maa.
”Talouspoliittisten leikkausten terveysvaikutuksista on selvää tutkimusnäyttöä vuosikymmenien ajalta, samoin kuin siitä, miten eri tavalla kohdennetut leikkaukset vaikuttavat”, Suoniemi summaa.
 

Jaa tämä artikkeli:

Samasta aiheesta: