Talvimopoilu on hullua, Lasse Kaikkonen
Lasse Kaikkonen on Marjakirkko-projektin sihteeri ja mopoilee töihin.
”Oli kesä oli mopo”, lauloi Sleepy Sleepers aikoinaan. Talvella ei mopolla aja kukaan täysjärkinen.
– Kyllä talvimopoilijalla pitää jossain määrin päässä viirata. Ei mopoilu talvella kovin järkevää ole, kun ottaa huomioon liukkaan kelin riskit ja kylmyyden. Itsekin välillä mietin, olisiko jokin helpompi tapa liikkua, esimerkiksi auto, mutta mopolla ajelu on paljon hauskempaa.
Muistutat mopon selässä Michelin-ukkoa.
– Pitää pitkälle paikkansa. Pakkasella täytyy pukea niin paljon vaatteita päälle, että paksuuskerroin on varmaan sama. Viimeksi hankin moottorikelkkahaalarin. Siinä ei ole kiristyslenkkejä, joten onneksi keskivartalolle ei synny samanlaisia saumoja kuin Michelin-ukolla.
– Kymmenessä pakkasasteessa voin ajaa runsaat kymmenen kilometriä kerrallaan. Kovin paljon sitä kylmemmässä en aja. Kädet ja varpaat vaatisivat erikoisvarusteita ja mopo pitäisi saada lämpimään, jotta se lähtisi käyntiin.
Kauas on mopolla todella pitkä matka.
– On kysymys siitä, kuinka paljon on valmis varaamaan matkaan aikaa. Olen ajanut useammankin Tampereen-reissun, tosin kesällä. Berliinin-matka oli suunnitteilla, mutta parin viikon loma ei olisi riittänyt juuri muuhun kuin edestakaisin ajamiseen. Takapuoli olisi puutunut. Mutta käytän mopoa paljon työssäni Vantaankosken seurakunnan alueella.
Hankit mopon elääksesi uudelleen nuoruuttasi.
– En ole elänyt moponuoruutta, sillä minulla ei ollut nuorena omaa mopoa. Mutta kaverillani Espoossa oli. Yhteisistä pääkaupunkiseudun moporeissuista on hyviä muistoja. Varmasti se vaikutti.
Ostit moottoripyörän hankkiaksesi lisää katu-uskottavuutta.
– Mopo on minusta katu-uskottavampi. Moottoripyörän hankkii moni keski-ikäinen, mutta mopossa on nuoruuden fiilis. Oma moottoripyöräni on samannäköinen kuin moponi. Siinä on vain isompi moottori. Vaikka moottoripyörällä pääsee lujempaa, valitsen mieluummin mopon.
Jaa tämä artikkeli: