Pikkuserkukset Inna (edessä) ja Laura Siltala löysivät Haaveesta hauskanoloisen kirjan. Se ei kuitenkaan tällä kertaa päätynyt reppuun.
Tarinoita pyörien päällä
Kirjastoauto Haave vie lukemista lähes kotiovelle.
Maanantai-iltapäivänä kello kaksi kirjastoauto Haave, kirjastovirkailija Kaisa Kyrö ja kirjastoautonkuljettaja Peter Balck lähtevät Tikkurilan kirjastolta kohti länttä. Edessä on seitsemän noin puolen tunnin pituista pysähdystä, jonka aikana Haaveen aineisto vaihtuu asiakkaiden palauttaessa ja lainatessa kirjoja, levyjä ja dvd-elokuvia.
Kaivokselan päiväkodin pysäkki. Täällä Haave on odotettu kävijä, sillä päiväkotipysäkeille se ajaa vain kerran kuukaudessa. Kaisa Kyrö siirtyy auton takaosaan palautuspisteelle ja Peter Balck jää auton etuosaan ottamaan vastaan lainauksia.
Pysäkillä jo valmiiksi ollut eskariryhmä Tenavat kipuaa autoon. Toiset tietävät heti, mitä haluavat, toiset tutkivat hyllyjä mietteliäinä. Kaisa Kyrö suosittelee yhdelle kirjaa, jossa lehmä tekee kevätsiivousta.
— Siitä saisi hyviä vinkkejä siivoukseen.
— Mutta kun me ollaan tehty jo kevätsiivous, ryhmä tyrmää ehdotuksen lähes yksiäänisesti.
6-vuotias Aaro Turkka on tehnyt tietokirjahyllyllä löydön, joka kiinnostaa muitakin. Se on ympyrän muotoinen avaruuskirja, jossa on huimia kuvia planeetoista.
— Tykkään avaruuskirjoista ja Risto Räppääjistä. En osaa vielä lukea kuin jotain tavuja, mutta Eetu, äiti tai isä voi lukea mulle, Aaro kertoo.
Vantaanlaakso, Vanha Nurmijärventie. Helsingistä lapsenhoitoavuksi tulleet isovanhemmat Airi ja Matti Latosaari ja heidän 3-vuotias tyttärenpoikansa Oliver Henriksson tulevat sisään ensimmäisten joukossa.
— Kirjastoautossa käyminen tuntuu hienolta. Olemme käyneet kirjastoautossa myös Ruskeasuolla, Matti Latosaari kertoo.
— Kun Oliverin äiti oli pieni, kävimme hänen kanssaan kirjastoautolla, Airi-puoliso jatkaa.
Oliver lainaa tällä kertaa traktorikirjoja, jotka paloautokirjojen ohella ovat hänen suosikkejaan. Tarkemmin hän ei rohkene kertoa lukutottumuksistaan, mutta tahtoo korostaa kirjastoautokäyntien sosiaalista ulottuvuutta.
— Aatu tuli tänne! Se on mun kaveri, Oliver valistaa.
Ruokatauko, Keimolan Neste. Ensimmäisten pysäkkien jälkeen vietetään taukoa huoltoasemalla. Auto ei vielä kaipaa tankkausta, mutta sen työntekijät kyllä, sillä päivän kierros kestää puoli kahdeksaan asti illalla.
Vantaalla liikennöi kaksi kirjastoautoa, vuonna 2008 käyttöön otettu Tarina ja helmikuussa aloittanut Haave, jonka tunnistaa lasikatosta ja auton kyljessä olevasta piirroskuvituksesta. Autot käyvät 52 iltapysäkillä, 25 koululla ja 18 päiväkodilla, joten monen vantaalaisen lähikirjasto on pyörien päällä.
Kaisa Kyrö ja Peter Back tapaavat työssään monenlaisia asiakkaita, joista moni käy säännöllisesti. Kirjastoautossa ehtii myös vaihtaa kuulumisia ja lukuvinkkejä naapuruston tai henkilökunnan kanssa.
— Jotkut asiakkaat jäävät erityisesti mieleen, kuten yksi pappa Syväojalta, jossa meillä oli pysäkki. Hän oli aivan mahtava, osasi esperantoa ja lainasi ihan kaikkea, Neiti Etsiviäkin. Hänellä oli päässään sellainen nahkakypärä, jossa on korvaläpät, Kyrö muistelee.
"Tykkään avaruuskirjoista ja Risto Räppääjistä.
En osaa vielä lukea kuin jotain tavuja, mutta Eetu,
äiti tai isä voi lukea mulle." Aaro Turkka
Asiakkaiden lisäksi mieleen ovat jääneet monet tapahtumat reitin varrelta.
— Yhdellä pysäkillä autoon tuli aina ensimmäisenä asiakkaan kissa. Kerran ovensuusta pilkisti ponin pää, mutta onneksi se ei tullut sisälle asti. Viime viikolla työnsimme erään miehen autoa, joka oli mennyt rikki kesken matkan.
Keimola, Kyläpääntie. Kierros jatkuu ja maisema muuttuu maaseutumaiseksi. Odottaakohan täällä peltojen ja harvojen omakotitalojen keskellä Haavetta kukaan?
— Pysäkkejä mietitään uudelleen joka syksy ja niitä voidaan muuttaa tarpeen mukaan. Esimerkiksi Ylästössä oli aiemmin vain yksi pysäkki, nyt kolme. Toiveita otetaan vastaan, Kaisa Kyrö sanoo.
Autoon tupsahtaa joukko eri-ikäisiä tyttöjä vaaleanpunaisissaan. Pikkuserkukset Inna ja Laura Siltala lainaavat repulliset lukemista.
— Käyn täällä joka viikko. Lainaan lähinnä Banaaneja, 8-vuotias Inna kertoo, viitaten helppolukuiseen Banaani-kirjasarjaan.
Inna arvioi, että puolet repullisesta on jo luettu iltaan mennessä. Niin paljon lukevana tyttönä hän on varmaan viisastunut merkittävästi?
— E-en, Inna sanoo ja nauraa.
Vestra, Vestrantie. Minna Reponen ja 6-vuotias Ilmari sekä Riikka Salo ja 7-vuotias Vilma tulevat etsimään lukemista. Äidit kertovat esimerkin siitä, että reittitoiveita kuunnellaan: välillä Vestrassa ei käynyt kirjastoautoa lainkaan, mutta kiitos erään tarmokkaan rouvan, nyt auto tulee taas.
— Jos kirjastoautoa ei olisi, lähin kirjasto olisi varmaankin Martinlaaksossa lähes kahdenkymmenen kilometrin päässä, Reponen sanoo.
Vantaanpuisto, Kivistö ja Kannisto. Viimeisillä pysäkeillä on vilskettä. Autossa alkaa olla ahdasta ja aikuisasiakkaiden osuus kasvaa. Erityisen suosittuja ovat käsityö- ja puutarhalehdet. Lapset rohmuavat poni- ja koirakirjoja.
Illan viimeisten asiakkaiden joukossa ovat Tiina Wennäkoski, 9-vuotias Verneri ja 1-vuotias Väinö, perheen keskimmäisellä oli muuta menoa. Verneriä kiinnostavat Tintti-kirjat, onneksi niitä löytyy Haaveesta. Tiina-äitikin on tyytyväinen valikoimaan.
— Löytäisin luettavaa myös itselleni, mutta aikaa lukemiseen ei ole nyt, kun on tämä kolmaskin, hän toteaa ja katsahtaa hymyillen sylissään ihmettelevään Väinöön.
Jaa tämä artikkeli: