null Tarjousten perässä

Tarjousten perässä

Sarjassa tarkastellaan 47-vuotiaan, osa-aikatyötä tekevän naisen ja hänen kahden kouluikäisen lapsensa arkea. Naisen nettopalkka on 900 euroa kuukaudessa, jonka lisäksi hän saa asumistukea ja lapsilisät.

”En ole koskaan laskenut, paljonko meillä menee ruokaan kuukaudessa. Pyrin käymään kaupassa harvoin ja katson, mikä on tarjouksessa. En suunnittele viikon ruokalistaa etukäteen, koska suunnitelmat eivät koskaan toteudu ja tarjoukset enemmänkin määrittelevät sen, mitä meillä syödään. On meillä silti aina ollut ruokaa, tingin mieluummin vaatteista.

Annan lapsille viikkorahaa viisi euroa. Sillä rahalla he voivat käydä ulkona syömässä, heillehän riittää se, että pääsee joskus hampurilaiselle tai pizzalle. Säästän siinä vaivan ja rahan, joka menisi iltaruokaan. Kun tulee syysloma, pitäisi keksiä lapsille jotain, käydä vaikka ulkona syömässä. Olisi myös ihanaa, jos voisin käydä aikuisten, jo muualla asuvien lasteni kanssa syömässä kiinalaisessa ravintolassa.

Meillä syödään enimmäkseen aika tavallista kotiruokaa. Olen sitä mieltä, että köyhällä ei ole varaa syödä hyvin. Tulee syötyä liian hiilihydraattipitoisesti ja liian vähän kasviksia, koska ne maksavat varsinkin talvella niin paljon. Meillä on aina jääkaapissa maitoa, margariinia, kurkkua, viiliä ja nugetteja. Lapset tykkäisivät pihveistä ja haluaisin viedä heidät joskus pihvipaikkaan syömään. Ehkä se onnistuukin, kun sain yhdeltä aikuisista lapsistani lounasseteleitä.

Olen käynyt leipäjonossa kauan sitten. Sieltä saa ihan hyvää tavaraa. Ei minulle ollut korkea kynnys mennä leipäjonoon, suurin ongelma oli se, että piti odottaa kauan pakkasessa.

Olisi ylellisyyttä, jos voisin käydä kaupassa niin, ettei minun tarvitsisi vertailla hintoja. Ostaisin luomua ja terveellisiä tuotteita, esimerkiksi tummaa riisiä.”

Jaa tämä artikkeli: