Terve Maria!

Terve Maria!

Maria oli todennäköisesti 14–15-vuotias alkaessaan odottaa Jeesusta.

”Terve Maria, armoitettu, Herra sinun kanssasi. Siunattu sinä naisten joukossa ja siunattu sinun kohtusi hedelmä.” Näin ilmoitti enkeli Gabriel nuorelle Marialle.

Perimätiedon mukaan Maria oli orpo, iäkkäiden vanhempien Joakimin ja Annan ainokainen, joka annettiin jo kolmivuotiaana temppeliin kasvatettavaksi. Siellä hänen kerrotaan viettäneen yksitoista vuotta rukoillen ja käsitöitä tehden.

Maria ei väittänyt vastaan, kun hänelle langetettiin Jumalan äidin vaativa osa. ”Sinunkin sydämesi läpi on miekka käyvä”, ennusti vanha Simeoni Marialle Jerusalemin temppelissä, kun Jeesus-lapsi oli vasta kahdeksan päivän ikäinen. Se on varmaan raskain ja tosin ennustus, mitä ihmiselle on koskaan annettu.

Ehkä siksi kaikissa kirkoissa, joissa se vain on mahdollista, Mariaa esittävien maalausten, patsaiden ja ikonien eteen on sytytetty aina eniten kynttilöitä. Maria on äitien huolen ja tuskan vertauskuva, käynyt itse sen kaiken läpi kovimman kautta.

Joidenkin tutkijoiden mukaan neitsyt Marian kunnioittamisen taustalla vaikuttaa ikivanha egyptiläinen Isis-jumalattaren kultti. Myyttinen nainen ei ole uusi asia uskonnoissa eikä neitseellinen syntymäkään pelkästään kristillistä alkuperää. Ajatus tunnettiin jo hellenistisellä aikakaudella, joka alkoi 300 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.

1300-luvulla saksalaisissa naisluostareissa oli kuvia, joissa Maria oli kuvattu tähkäpäillä koristetussa vaatteessa. Kuvan sanotaan viitanneen paitsi Raamatun Laulujen lauluun myös antiikin Demeteriin, viljan ja sadonkorjuun jumalattareen.

Raamatun lisäksi myös Koraani tuntee Marian eli Maryamin Jeesuksen eli Isan äitinä. Marian neitseellinen synnytys on ainoa kristinuskon keskeinen teesi, jota islam ei kyseenalaista.

Historiallinen tosiasia ilmeisesti on, että vähän yli kaksi vuosituhatta sitten Maria-niminen nuori nainen, joka oli kihlattu nasaretilaiselle Joosef-nimiselle puusepälle, synnytti Betlehemissä poikalapsen, joka sai nimekseen Jeesus.

Raamattu ei kerro joulun ajan evankeliumitekstien jälkeen Mariasta paljoakaan. Hän ponnahtaa esiin muutaman kerran poikansa yhteydessä, milloin lastansa toppuuttelevana kasvattajana, milloin ylpeänä äitinä, joka tahtoo esitellä Kaanaan hääväelle ihmeitä tekevän Jeesuksen.

Kaikkein raastavimmillaan Maria on seisoessaan pitkäperjantaina ristin juurella poikansa kärsimystä ja kuolemaa todistamassa. Jeesuskaan ei unohda äitiään vaan pyytää vielä kuolintuskiensa keskellä läheisintä opetuslastaan Johannesta pitämään tästä huolta.

Perimätiedon mukaan Maria johti myöhemmin Jerusalemin alkuseurakuntaa ja lähti apostolien lailla levittämään sanaa ylösnousseesta Kristuksesta. Turkin Efesoksessa on tänäkin päivänä nähtävillä jäänteet kodista, jossa Marian kerrotaan asuneen.

Jumalansynnyttäjän arvonimen Maria sai virallisesti vuonna 431 kolmannessa ekumeenisessa kirkolliskokouksessa.

Ortodoksiselle kirkolle Maria on aina ollut läheinen ja kunnioitettu pyhä, esirukoilija vailla vertaa. Myös katolisessa kirkossa neitsyt Maria lukuisine ilmestyksineen on olennainen osa hengellisyyttä. Erityisen näkyvästi hän on esillä Espanjassa ja latinalaisamerikkalaisissa maissa, joiden pääsisäiskulkueissa kannetaan ristin rinnalla kruunuin, helmin ja jalokivin koristeltuja Taivaan valtiattaren näköispatsaita.

Meillä suomalaisillakin on oma kotoinen Marjattamme, Kalevalan matala neiti, joka tulee raskaaksi puolukasta, ajetaan pois kotoaan ja synnyttää lapsensa yksin hevoshaassa. Lopulta Marjatan poika kuitenkin syrjäyttää shamaani Väinämöisen, joka joutuu jättämään laulumaansa ja soutamaan kohti horisonttia vaskisella veneellään.

Taiteessa Maria on Kristuksen jälkeen kuvatuin kristinuskon henkilöhahmo.

Kuvallista aarteistoamme ovat Bysantin vakavailmeinen Jumalansynnyttäjä, lasta käsivarrellaan kannatteleva roomalaiskatolinen Madonna, lempeä, siniviittainen taivaallinen neitsyt tähtikehä hiuksillaan, ruhjottua Jeesusta sylissään pitelevä, surun särkemä äiti ja hämmentynyt nuori nainen, jota enkeli Gabriel puhuttelee.

Mestariteoksiakin on syntynyt paljon: renessanssin kuvanveiston titaanin Michelangelon Pietà, Filippo Lippin Madonna ja lapsi, Fra Angelicon Marian ilmestys sekä Sandro Botticellin samasta aiheesta luoma, rajun dynaaminen maalaus, jossa enkeli on polvistunut lattialle ja torjuva, epävarma nuori Maria kääriytyy viittaansa kuin turvaa hakien.

Istanbulissa, museoksi muutetussa Hagia Sofian kirkossa, on jäljellä enää vain vähän muistoja entisestä loistosta. Alttarin kattokupolissa hohtaa kuitenkin edelleen riekale mosaiikkia, jossa tummiin puettu Maria pitelee sylissään Jeesus-lasta. Taustassa hohtaa kulta, niin kuin Bysantin mosaiikeissa on tapana.

Mosaiikkia katsellessa ei voi olla ajattelematta, että Maria on jätetty paljon vartijaksi. Hän muistuttaa matkailijaa siitä, että joskus Hagia Sofia mahtava pyhäkkö, aikansa ihme, joka todisti kristinuskon voimasta.

Minulle tuo yksinäinen mosaiikin pala on kaikista näkemistäni Mariaa esittävistä teoksista se kaikkein vaikuttavin.


Marian ilmestyspäivää vietetään su 23.3.

Jaa tämä artikkeli:

Minuutissa mystikoksi

Villi city